pakko-oireilua lisääviä tekijöitä
17.9.2015 olen listannut pakko-oireilua lisääviä tekijöitä.
Olen samaa mieltä kuin viisi vuotta sitten: nälkä tosiaan lisää tarvetta ritualisoida. Etenkin nälkä ja väsymys yhdessä vaikuttavat voimakkaasti pakko-oireiluun. Nykyisin minulla on huono ruokahalu päivisin, ja syön vasta silloin kun on nälkä. Ärtynyt suoleni ei pidä siitä, että syön aikataulutettuna. Itse asiassa vastentahtoinen syöminen tekee olostani entistäkin tukalamman. Korjailen verensokeriani maitojuomilla, juotavilla jogurtilla, gluteenittomilla kekseillä ja juustolla. Pelkää sokeriherkkuja syön aika harvoin, mutta olen esim työpäivän aikana korvannut aterioita gluteenittomilla leivonnaisilla ja kahvilla. Yritän kuitenkin lisätä aina jotain terveellistä napostelun oheen kuten mustikoita tai muita marjoja.
Nälkä minulle tulee monesti vasta illalla ketipinorien ottamisen jälkeen. Silloin ruokahalu räjähtää käsiin ja kaikki erityisesti hiilihydraattipitoinen ruoka maistuisi silloin taivaalliselta. Pyrin kuitenkin syömään proteiinia enimmäkseen, koska päivällä olen syönyt vähän mitä sattuu. Aina se ei onnistu. Olen huolissani siitä, saanko kaikkea tarvitsemaani ruokailutapojeni ollessa näin epäterveelliset.
Minulle ei ole ongelma olla syömättä pitkiäkin aikoja, mutta nälän tullessa olostani tulee todella alakuloinen, ärtynyt jopa vihainen. Silloin ruokaa pitää olla nopeasti saatavilla. Ruokailutottumuksissani on paljon viilattavaa. Nälkäisenä en aloita pakko-oireista ritualisoimista, koska tiedän jääväni siihen juntturaan. Siirrän silloin kompulsoimisen ajankohtaa myöhemmäksi, kun oma pääni ei ole enää ”kriisissä”.
Olen pohtinut ritualisoimisen esiintymisen ajankohtia. Eniten pakonomaista pesemistä on aamuisin ennen töihin tai kouluun lähtöä. Myös kotiin tullessa haluaisin peseytyä, mutta sitä yleensä siirrän vaikka käyttämällä käsidesiä ensiapuna. Olen oppinut välttelemään ”vaaran vyöhykkeitä” ja siirtämään pakko-oireiluni ajankohtaa onnistuneesti.
Kofeiini aiheuttaa ensin virtapiikin ja joskus jopa euforiaa. Noin reilun tunnin päästä tulee nopea tiputus ja voimakas ärtymys, joskus myös totaalinen motivaation katoaminen. Kahvin kanssa on syytä olla varovainen ja rysähdystä voi helpottaa syömällä jotain kun juo kofeiinia. Olen rajoittanut kahvin juontia ja esim aamun toinen kuppi on miedompaa kuin ensimmäinen. Mittaan tarkasti kahvin määrän ja keitän vain sen verran mitä voin juoda ilman maailmanlopun angstia. Kofeiinista en halua täysin luopua, koska sen nauttiminen on päiväni kohokohtia. Kestän kyllä laskut, kun tiedän mistä elämänilon äkillinen katoaminen johtuu.
Nikotiini on kofeiinin tapainen stimulantti ja sitä koskee samanlaiset säännöstelyt. Poltan yhden tupakan aamukahvin jälkeen, jotta saan vatsani toimimaan, toisen illalla pelkästään mielihyvän takia. Tapa nolottaa minua, mutta se auttaa masennukseen. Poltan paikoissa, joissa savu ei kulkeudu kenenkään ikkunasta sisään, ja pidän muutenkin muihin ihmisiin tupakoidessani monen metrin etäisyyden.
Tupakointi aiheuttaa häpeän lisäksi myös jonkin verran syyllisyyden tunteita. Kuitenkin poltan joka päivä, koska omasta mielestäni hyödyt voittavat haitat. Suolen toiminta on minulle ensiarvoisen tärkeää, siksi aamulla on ok polttaa. Ja iltasauhut auttavat masennukseen, koska on jotain mitä odottaa – ihanaa dopamiinivyöryä savuisessa paketissa. Pidän sitä myös kelvollisena tavata vähän nollata. Terveysteoksi en sitä kuitenkaan julista.
Kaikki mikä lisää ahdistusta, lisää yleensä myös pakko-oireilua. Pahimmat stressin aiheuttajat ovat ongelmat parisuhteessa, koulussa tai työpaikalla. Kaikki nämä vähentävät koettua turvallisuuden tunnetta. Ylipäätään epävarmuus ja kaaottisuus pahentavat ahdistusta. Mutta myös tylsistyminen ja turhautuminen pahentavat pakko-oireilua osittain myös ADD:n takia, ja siksi yritän pitää itseni aktiivisena ja liikkeessä. Parasta on kun töissä, koulussa ja parisuhteessa menee hyvin ja minulla on riittävästi mielekästä tekemistä. Myös tarkoituksen mukainen toiminta käy, siis jokin tekeminen joka hyödyttää minua itseäni tai jotain muuta. Silloin tekemisen ei tarvitse aina olla kivaa, riittää että se on hyödyllistä.
Vaikeat tunteet lisäävät ahdistustani. Tällaisia ovat syyllisyys, häpeä ja erityisesti ristiriitaiset tunteet – kun ei oikein tiedä, mitä asiasta pitäisi ajatella. Epävarmuus ja potentiaalinen torjutuksi tuleminen, sekä ulkopuolisuuden tunteet ovat ehkä pahimpia mitä tiedän. Itsekunnioituksen hetkellinen katoaminen, esimerkiksi humalassa toilailun jälkeen, turbobuustaa ahdistusta. Ylipäätään alkoholi sotkee aivokemian moneksi päiväksi, joten vältän sen käyttöä. Se on mielestäni harmi, koska nuorempana olin varsinainen ”baariharakka” ja minusta juhliminen (ainakin silloin) oli tosi hauskaa ja mikä tärkeintä, se oli todella sosiaalista.
Tunteista myös innostuineisuus lisää OCD-oireita. Yleensäkin kun kierrokset kovenee, pakko-oireita esiintyy enemmän. Tosin myös yksinäisyys lisää tarvetta tarkistella asioita, esim vesihanoja, sähkölaitteita, ovia, helloja yms. Se ei niinkään vaikuta pesemisrituaaleihini. Luulen että yksin oleminen saa oloni turvattomaksi. Olen luultavasti myös jonkin verran läheisriippuvainen. Tähän on onneksi ikä tuonut helpotusta. Olin kesällä 4 päivän ”mää-lomalla” Tallinnassa ja se reissu oli tosi kiva, vaikka olinkin monta vuorokautta yksin.
Joskus ympäristön sotkuisuus ja erityisesti likaisuus voi laukaista tarpeen peseytyä pakonomaisesti. Pyrin pitämään asuntona kohtuullisen siivona ja järjestyksessä. Tämä on itselleni kyllä todella haasteellista.
Näiden triggereiden tiedostaminen on auttanut minua. Joskus esimerkiksi huomaan yrittäväni pestä nälkää, väsymystä tai turhautumista pois. Silloin yritän siirtää pakkoritualisoimisen ajankohtaa. Jos ei onnistu, niin merkitsen mielessäni ylenpalttisen ja kiivaan puuhasteluni selvästi OCD:ksi: ”en enää pese likaa pois, vaan jotain epämääräistä uhkaa. Tämä peseminen on jo OCDtä, se on turhaa, sen voi lopettaa”