taas se on täällä – iltapäivän pelkotila

Olen taas iltapäivän pelkotilassa. Olen edelleen vaarallisella tavalla vääränlainen.

Minun tarvitsee kontrolloida jokaista liikettäni, en saa tehdä mitään harkitsematonta. En saa tehdä myöskään virheitä. Vahingoista seuraa aina rangaistus, vaikka teko olisi kuinka epähuomiossa tehty lipsahdus tai erehdys. Minun on aivan PAKKO vahtia jokaista liikettäni ja tekemääni siirtoa! (Tähänkö tarpeeseen minulla on pakko-oireita?!)

Tämä tila on siitä kauhistuttava, että kaikki mitä teen tai valitsen on väärin tai huonoa – en siis voi onnistua. Olen kertakaikkiaan epäkelpo, kelvoton, epäonnistunut. Minulla on tasan nollan prosentin onnistumismahdollisuudet.

Minua pelottaa. Tunnen syyllisyyttä siitä, että en ole tehnyt tarpeeksi. Tunnen oloni riittämättömäksi. Kohta joku tulee ja huutaa. Arvostelee. Mitätöi.

Ympärilläni on ollut vihaisia ihmisiä, olen nähnyt elämässäni lukemattomia hallitsemattomia raivokohtauksia. Silti minulta itseltäni on kiellettyä olla vihainen. En saa olla pahalla tuulella. Minulla ei ole edes oikeutta omaan koskemattomuuteen. Isoveljeni saa solvata ja lyödä minua. Sen jälkeen heittää piimät pitkin eteisen kaappeja.

Eksyn lapsuuteni tunnemaailmaan. Äidilläni on taas huono päivä. Hän kiukuttelee kaikesta. Vanhempani ovat eronneet. Minulle on luultavasti langennut se puolison rooli, jossa toisen kiukkua otetaan vastaan ja rauhoitellaan. Minun pitää kuunnella. Yritän miellyttää, mutta kaikki mitä teen on kuitenkin jotenkin riittämätöntä. Silti minun pitää lohduttaa. Illalla myöhään äiti kertoo, mitä on koko päivän painanut mieltä. Minulla ei ole mitään tekemistä asian kanssa.

”Sä kuvittelet vaan” tai ”oot ihan harhaluulonen” ”ei ihmiset ole sellaisia”

Kyllä ihmiset ovat olleet sellaisia ympärilläni – ivallisia ja vähätteleviä, sokeita omalle käytökselleen. Minua on käytetty emotionaalisesti hyväksi ilman mitään myötätuntoa. Ei aivoni ole mitään huijanneet, ei minulla ole mitään ajatusvääristymiä. Minulla on ihan aitoja huonoja kokemuksia, eivätkä ne muistot mene pois vähättelemällä tai asioita kaunistelemalla.