Helpotusta sisäisiin ristiriitoihin? (osa 1)

Vielä jatkan IFS-aiheisilla postauksilla.

IFS:n perustaja Schwartz työskenteli 1980-luvulla bulimiaa sairastavien potilaiden kanssa. Monet Schwartzin potilaista kuvasivat ristiriitaa erilaisten sisäisten ääntensä välillä. Esimerkiksi eräs asiakas koki osan hänestä suhtautuvan hyvin kriittisesti kaikkeen, mitä asiakas teki, toinen osa syytti kaikista asiakkaan ongelmista tämän vanhempia, kolmas osa sai hänet tuntemaan olonsa surulliseksi ja avuttomaksi, ja neljäs osa otti ajoittain vallan ja sai hänet ahmimaan helpottaakseen yksinäisyyttään.

Mitä enemmän Schwartz tutustui asiakkaidensa sisäisiin maailmoihin, sitä enemmän nämä osat alkoivat vaikuttaa henkilön kaltaisilta, jokseenkin autonomilta alipersoonilta, ja osien väliset suhteet dysfunktionaalisten perheiden perheenjäsenten suhteilta. Schwartz huomasi, että osien kanssa voi keskustella, ja että strukturaalisen perheterapian tekniikat olivat sovellettavissa myös asiakkaiden mielensisäiseen ”perheeseen”. 

IFS:n keskiössä on siis ajatus mielen rakentumisesta määrittämättömästä määrästä suhteellisen autonomisia alipersoonallisuuksia, joista yleisesti käytetään nimitystä “osat” (engl. parts), sekä henkilön ydinminuudesta, Itseydestä (engl. Self). Mielen moninaisuus nähdään mielen luonnollisena tilana, eikä esimerkiksi traumasta seuraavana psykopatologiana. Osat ovat eräänlaisia klustereita ajatuksista, tunteista, tarpeista, asenteista ja taidoista, jotka muodostavat henkilönkaltaisen kokonaisuuden. IFS:ssä ei oteta suoraan kantaa siihen, mitä nämä osat todellisuudessa ovat, mutta niihin on terapeuttisen työskentelyn kannalta hyödyllistä suhtautua samanlaisella kunnioituksella kuin ne olisivat omia henkilöitään. 

Mielen nähdään koostuvan osien lisäksi Itsestä. Itse on se, minkä henkilö kokee olemuksensa ytimeksi; se kokee henkilön osien vuorovaikutuksen. Jokaisella ihmisellä nähdään olevan Itseys, riippumatta siitä millaisissa olosuhteissa henkilö on kasvanut. Toisin sanoen, vakavimmin psyykkisesti sairaillakin nähdään luonnostaan olevan kyky ilmentää Itseyden ominaisuuksia, kuten myötätuntoisuutta. Tämä johtuu siitä, että osat pyrkivät suojelemaan Itseyttä emotionaaliselta traumalta dissosioimalla Itsen vahingoittavilta kokemuksilta.

Psyykkisesti tasapainoisen ihmisen mielessä Itse johtaa yhteisöä, jokaisella osalla on tärkeä rooli, osien vuorovaikutus on saumatonta, eivätkä yksittäiset osat erotu voimakkaasti joukosta. Tällöin henkilön persoona vaikuttaa yhtenäiseltä, ja henkilö ilmentää pääasiassa Itsen ominaisuuksia.