Yleistyneen ahdistuneisuushäiriön terapia

 

20160306_144515~5.jpg

 

Tein HUSsin yleistyneen ahdistuneisuushäiriön nettiterapian. Se oli mielestäni parempi kuin pakko-oireisiin suunnattu vastaavanlainen.  Nettiterapiaohjelmassa on tietoa ahdistuneisuushäiriöstä, sekä paljon erilaisia tehtäviä ja harjoituksia. Ohjelma pohjautuu kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan. Linkistä pääsee tutustumaan ohjelmaan lähemmin:

https://www.mielenterveystalo.fi/nettiterapiat/terapiaohjelmat/yleistynyt_ahdistuneisuushairio/Pages/default.aspx

 

20160306_143622~9.jpg

 

 

 

 

 

 

 

Tässä esittelen joitain paloja nettiterapiani tehtävistä. Itse koin kirjoittamisen vapauttavana ja ajatukset jäsentyivät paremmin päässäni

 
TEHTÄVÄ
Huolen hyväksyminen kirjoittaen
Anna nyt mieleesi tulla jokin sinua viime aikoina huolestuttanut asia ja harjoittele huolen hyväksymisen vaiheita. Jos huomaat alkavasi uudelleen huolehtia asiasta harjoituksen myöhemmissä vaiheissa, pistä tämä lempeästi merkille ja jatka harjoitusta.
 

Huoli:
Olen ruma
Tuomitsematon havainnointi:
Naamani näyttää väsyneeltä

Irti päästäminen:
Minulla on huoliajatuksia omasta viehätysvoimastani. Tätä paskaa pyörii päivät pitkät päässä silloin kun olen turhautunut, väsynyt, pettynyt, pitkästynyt tms eli ihan liian usein. Alan ymmärtää että nämä huolet ovat ajatuksia, eikä omilla ulkoisilla muutoksilla olekaan välttämättä niin isoa merkitystä tulevaisuudessani.
Huomion palauttaminen nykyhetkeen:
Istun tässä kotona. Onneksi ei tarvi olla ulkona, koska vatsassa on vääntänyt jo monta tuntia. Ulkona sataa lunta.
Havaintoja harjoituksen tekemisestä:
Ihana huomata että tulevaisuudella voi olla vaikka mitä kivaa vielä tarjottavana. Ei elämä lopu vaikka en ole enää nuori ja kaunis. Vaikka olen paljon onnellisempi 42-vuotiaana kuin parikymppisenä, silti oman ulkonäön ja olemuksen rapistuminen ja rumentuminen huolestuttaa minua. Ymmärrän että huoli on tyhmä ja pinnallinen, mutta epäilen että pääsen siitä milloinkaan eroon. Ei kun hetkinen – nyt uskon etten milloinkaan lopeta ulkonäköni murehtimista, mutta en voi sitä VIELÄ tietää. Juuri NYT minua se huolettaa, mutta ei se tarkoita että olen koko loppuelämäni eli 50 vuotta siitä huolissani! Jostain kumman syystä vatvon ajatusta, että seuraavat 50 vuotta on tätä samaa piinaa ja itsensä arvostelua. Enhän minä sitä voi tietää! Jos minulla on nyt tällä hetkellä näitä huoliajatuksia, se ei automaattisesti tarkoita että vuoden päästä vielä jankutan näitä samoja juttuja mielessäni. 
 

 

TEHTÄVÄ
Irti huolta koskevista huolista
Yksittäiset huolet aiheuttavat riittävästi päänvaivaa ilman oman huolehtimistaipumuksen miettimistä. Vastaa oheisiin kysymyksiin.

Mikä on häiritsevin tai haitallisin uskomukseni murehtimisen haitoista tai hallitsemattomuudesta?
Pilaan elämäni murehtimalla typeriä ja mitättömiä asioita. Huomaan nyt, että minulla on ollut paljon tämän tyyppisiä itsesyytöksiä/pelkoja!
Millainen tulevaisuuteni olisi ilman tätä ajatusta?
Rennompi. On ihan älytöntä syyllistää itseään siitä, että välillä ahdistaa. Ei ole pakko olla koko ajan rento ja rempseä. Ahdistus kuuluu elämään. Paradoksaalista on että nyt kun hyväksyn että välillä ahdistaa, enkä syyllistä itseäni enää siitä, että en koko ajan ole hyvällä tuulella, minua ahdistaa vähemmän kuin ennen ja olen useammin hyvällä tuulella. Joka päivä minua ärsyttää jokin asia, mutta joka päivä olen hetkittäin todella iloinen ja kiitollinen. Olen huomattavasti suuremman osan päivästä tyytyväinen kuin tyytymätön. Päivien välillä on kyllä suuria eroja.
Mitä konkreettista voisin tehdä päästääkseni irti tästä päähänpinttymästä?
Kun huolia tulee, annan niiden tulla. Jos mahdollista, jatkan puuhastelua tai alan tekemään jotain. Jos olen esim töissä, enkä voi alkaa tekemään jotain mielekästä esim maalaamaan, monesti katselen ympärilleni / tutkin ympäristöäni, taloja, katuja, ikkunoita, puita, lintuja, ihmisiä. Niin saan ajatukset pois itseni tarkkailusta. Tai sitten tarkkailen itseäni kuin tutkimuskohdetta tms, että ”hmmm nyt minulla on tällainen tunne, onpa mielenkiintoista, mistäköhän se tuli, miten pitkään tämä kestää, miten tämä fiilis loppuu yms”.

 
TEHTÄVÄ

Huolen hyväksyminen kirjoittaen
Anna nyt mieleesi tulla jokin sinua viime aikoina huolestuttanut asia ja harjoittele huolen hyväksymisen vaiheita. Jos huomaat alkavasi uudelleen huolehtia asiasta harjoituksen myöhemmissä vaiheissa, pistä tämä lempeästi merkille ja jatka harjoitusta.

Huoli: Olen ahdistunut.
Tuomitsematon havainnointi:
Oloni ei ole onnellinen.
Irti päästäminen:
Ajattelen että koska nyt olen ahdistunut, minua ahdistaa koko loppupäivä, ilta ja yö. En saa nukuttua yöllä, koska minua ahdistaa. Huomenna ahdistaa ja vituttaa, koska olen väsynyt, koska en saanut nukuttua koska olin niin ahdistunut. Sama toistuu huomenna. Ja ylihuomenna. Olen koko kevään väsynyt ja kesälläkin pinna on kireellä, koska aurinko paistaa ja kaikki muut ovat onnellisia, mutta minä en ole, koska olen väsynyt ja ahdistunut.
Huomion palauttaminen nykyhetkeen:
Kävin pissalla ja tiputin silmätippoja. Annoin kissoille nappuloita. Edelleen istun yksin kotona ja tuijotan tietsikan ruutua. Asiat ei nyt ole niin hullusti, mitä pään sisällä tänään on pyörinyt.
Havaintoja harjoituksen tekemisestä:
Huomasin että huolista kirjoittaminen vähentää ahdistusta ja antaa minulle mielihyvää.

 
TEHTÄVÄ

Vuorovaikutustilanteideni tutkiminen
Pohdi nyt viimeaikaista tilannetta, joka ei ole mielestäsi sujunut parhaalla mahdollisella tavalla. Jos tilanne ei tule käsiteltyä loppuun, voit jatkaa vastaamista uudelle lomakkeelle.

Mitä minun ja toisen henkilön välillä tapahtui?
Näin ystävääni ja hänen seuransa ahdisti minua.
Mitä tunsin?
Ahdistusta. Olin kiusaantunut.
Mitä tarvitsin tai toivoin toiselta?
Kohteliasta piittaamattomuutta. Että hän olisi ottanut kannattelijan roolin ja jättänyt minut vähän syrjään. Että hän ei olisi odottanut minulta mitään. Että hän ei olisi tarkkaillu minua tai minun käytöstäni mitenkään.
Miten pelkäsin toisen reagoivan?
Pelkäsin että hän huomaa että olen kiusaantunut ja tulkitsee sen niin että hän ei ole riittävän hyvä. Olisikohan kotoa opittu rooli se, että minun pitäisi olla aina kannattelemassa muita / saada muut tuntemaan olonsa pidetyksi
Mitä tein?
Odottelin että pääsisin pois. Yritin nieleskellä salassa. Yritin kohteliaasti viedä sovitun tapaamisen loppuun. En halunnut kahville, vaan pyörittiin vaatekaupoissa.
Mitä seuraavaksi tapahtui välillämme?
Ei mitään ihmeellistä. Laitoin whatsappissa viestiä vielä illalla. Yritän olla purkamatta omaa ahdistustani muihin. En osaa arvioida johtuiko ahdistus kaveristani vai itsestäni. Välillä tuntuu että ei ole hyvä olla yksin eikä toisten seurassa. Joskus saman ihmisen seura voi tuntua mukavalta, toisinaan kiusalliselta.
 
 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *