Luottoresepti: Vegaaniset mokkapalat

Minulla on muutamia luottoreseptejä, joihin turvaudun aina hädän hetkellä. Kun haluan ruokaa, joka valmistaa käytännöllisesti katsoen itse itsensä, teen linssicurrya. Munakoisopizzat tulevat hätiin, kun haluan tarjota helppoa mutta astetta fiinimmältä vaikuttavaa ruokaa. Ja kun tarvitsen jotain nopeaa ja makeaa, leivonnaisen muodossa tulevaa lohtua, on vastaukseni aina sama: vegaaniset mokkapalat.

Olen tehnyt mokkapaloja samalla tavalla siitä lähtien, kun löysin reseptin Oikeutta eläimille -nettifoorumilta, muistaakseni nelisentoista vuotta sitten. Itse asiassa moni vakkariresepteistä on sieltä peräisin: raapustin ne aikoinani muistilapuille, jotka ne ovat edelleen keittiöni tärkeimpiä tykötarpeita. Vegaaniudesta on sittemmin tullut noin tsiljoona kertaa helpompaa ja vegaanisia keittokirjojakin on kahmalokaupalla, mutta nuo samat reseptit, moneen kertaan ruoanlaitosta tuhriutuneilla lapuilla, kulkevat silti mukanani vuodesta toiseen. Se jos mikä on luottoreseptin merkki.

vegaaniset mokkapalat

Tätä nykyä tykkään tehdä mokkapaloja pienellä tvistillä, ja sekoitan taikinaan usein jotain ns. ylimääräistä. Sitrushedelmät ovat suosikkejani, ja raikas maku sopii loistavasti yhteen suklaan kanssa. Niinpä teen usein näitä kuvassakin näkyviä appelsiini-mokkapaloja.

Siltä varalta, että joukostanne löytyy ihmisiä, jotka eivät appelsiineista perusta, jaan alla myös perusohjeen, jolla saa tehtyä perinteisiä mokkapaloja. Appelsiineilla tai ilman, tämä resepti on äärimmäisen helppo: taikina on viidessä minuutissa valmista, ja sitten tarvitsee vain odotella.

Vegaaniset mokkapalat

Taikina:

3 dl jauhoja

1 ½  dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

1 tl leivinjauhetta

½ dl tummaa kaakaojauhetta

50 g margariinia

1½ dl kasvimaitoa tai vettä

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Sekoita jauhot, sokeri, leivinjauhe ja kaakao kulhossa. Sulata margariini ja sekoita se kasvimaitoon. Sekoita neste kuiviin aineisiin. Voitele vuoka öljyllä ja kaada taikina vuokaan. Paista n. 15–20 minuuttia, vuoan koosta riippuen. Taikinan paistuessa voit valmistaa kuorrutteen — ja tietysti nuolla kulhon.

 

Kuorrute:

50 g margariinia

2 dl tomusokeria

2 rkl tummaa kaakaojauhetta

1 ½ dl kahvia

Sulata margariini ja sekoita kahvin kanssa. Sekoita joukkoon tomusokeri ja kaakaojauhe. Kun mokkapalat ovat jäähtyneet, levitä kuorrute niiden päälle. Tai jos olet oikein kärsimätön, käytä toki sulavana suklaakastikkeena lämpimien mokkapalojen päällä, hyvältä se maistuu niinkin!

Appelsiini-mokkapalat

1 luomuappelsiini

( maidotonta appelsiinisuklaata)

Raasta appelsiinin kuori ja purista mehu. Valmista mokkapalataikina kuten perusohjeessa, mutta korvaa osa nesteestä mehulla. Sekoita taikinan joukkoon myös puolet kuoriraasteesta. Kun mokkapalat ovat valmiit, ripottele loput kuoriraasteesta koristeeksi. Ja jos olet oikein hardcore appelsiinifani, kannattaa kokeilla korvata reseptin kuorrute sulatetulla appelsiinisuklaalla. NAM.

*

Maanantai tuntuu astetta mukavammalta, kun sen voi viettää mokkapala suussa. Suosittelen! Samaan syssyyn suosittelen myös sitä, että jos olet viime aikoina leiponut tai nauttinut muiden tekemistä leipomuksista tavallista enemmän, et ainakaan sheimaisi itseäsi siitä. Lisääntynyt painopuhe tuntuu olevan koronakriisin ikävä lieveilmiö, ja me näkisimme mieluusti sitäkin vähän vähemmän meidän kaikkien elämässä.

Kehopositiivisuus ja vegaaniset mokkapalat rulaavat, ja niinpä kehotamme kaikkia nauttimaan ruoasta ilman paineita. Ja jos se tuntuu vaikealta, kokeile käyttää voimalauseena vaikkapa tätä Virginia Woolfin Oma huone -teoksesta löytyvää kuolematonta sitaattia:

Ihminen ei voi ajatella hyvin, rakastaa hyvin, nukkua hyvin, 

jollei ole syönyt hyvin.

– Virginia Woolf

*

FACEBOOK / BLOGLOVIN / INSTAGRAM

Koti Ruoka ja juoma Vastuullisuus

Saako korjaus maksaa enemmän kuin uusi?

Tiistaina meillä oli jonkinasteinen juhlapäivä, kun kaksi viikkoa verhoiltavana ollut, täällä blogissakin näkynyt sohva tuli kotiin. Ensin ajattelin lykätä sohvan korjausta tiukimman eristyksen yli, vaikka alkuperäisistä tyynyistä irtosi epämääräistä pölyä ja päällikangas oli paikoin puhki kulunut. Mutta nyt ei kaduta!

Käsityönä tehtävä verhoilu on kallista hommaa. Itse työn lisäksi myös materiaalit ovat turkasen kalliita – pelkän laadukkaan verhoilukankaan metrihinta on usein yli sata euroa. Uudelleenverhoilun hinnalla saisi varmasti keskihintaisen uuden sohvan. Isovanhempien ostaman sohvan tunnearvoa ei kuitenkaan mitata rahassa.

Vanhan korjaaminen harvoin kannattaa sen takia, että se tulisi uutta halvemmaksi. Pesulassa pesettäminen, huonekalujen korjauttaminen tai suutaripalvelut maksavat usein paljonkin, etenkin jos kengät on saanut vitosella tai talvitakin muutamalla kympillä kirpputorilta. Hinnasta menevät verot, eläke- ja muut kulut, tilavuokra, materiaalit ja työvälineet – ja asiansa tuntevan ammattilaisen palkka.

Olen blogissa aikaisemminkin kirjoittanut, että kalleus on suhteellista. Jokaisella meistä on erilainen määrä rahaa sekä uuden ostamiseen että vanhan korjaamiseen, eikä kaikilla ole valinnanvaraa. Meikin saimme sohvan verhoilun vähän ennakkoon häälahjana (joten helppohan tässä on jeesustella!). Silti väitän, että moni meistä pitää korjaamista kalliina, koska olemme tottuneet saamaan uutta niin halvalla. Haluan nostaa hattua kaikille, jotka päättävät valita perinteisen käsityöammatin aikana, jolloin käsityöyrittäjyys ei varmasti ole helppoa.

Jos lompakko joustaa, kannattaa ajatella uuden ostamisen ja vanhan korjaamisen arvo uusiksi. On valinta arvostaa vanhan korjaamista uuden sijaan. Usein olemme tottuneet ajattelemaan, että uusi on aina parempi.

Sohvan verhoilun meille teki kahden naisen pyörittämä Verhoomo Palttina Helsingin Arabiassa, enkä voi kehua heitä tarpeeksi. Korona-aikana koko homma sujui alusta loppuun kotoa käsin ja sähköpostiin vastattiin heti.

Jos verhoiluhommat kiinnostavat, asia alkaa tarjouspyynnön lähettämisellä (kuvan kera) lähiverhoomoon. Hinta-arvion jälkeen seuraa kankaan valinta (meillä Kvadratin Hallingdal 65), minkä jälkeen huonekalut kuskataan paikan päälle mitattaviksi ja korjattaviksi. Sohva oli työn alla kaksi viikkoa, josta noin viikko kului kankaan tilaamiseen. Palttinalla oli myös maksullinen kuljetuspalvelu, joka teki koko hommasta todella helppoa.

Seuraavaksi viemmekin korjattavaksi ruokapöydän repsottavat tuolit. Tällä hetkellä huollettavana on myös mummin vanha takki – siitä toivottavasti blogin puolella lisää myöhemmin!

Mitä sinä olet viime aikoina korjauttanut?

*

FACEBOOK / BLOGLOVIN / INSTAGRAM

Koti Sisustus Vastuullisuus