Rauhoittuminen on ollut viime aikoina vähän vaikeaa. Tuntuu, että olen painellut menemään tukka putkella 24/7 ja koettanut olla monessa paikassa samaan aikaan. Unikin on siinä sivussa kärsinyt ja olo ollut yhtäaikaisesti ihan naatti mutta silti levoton. Oli siis pakko keksiä joku rauhoittumiskeino.
Ja nyt haluaisin julistaa tämän keksinnön ilosanomaa koko maailmalle. Palapelien kokoaminen on ninittäin kertakaikkisen mainio keino painaa pausea ja tuntea olevansa hetken ajan täysin zen. Se on hiljaista, rauhallista puuhaa, jolla on selkeät raamit. Ihan tunnen, miten verenpaine laskee, kun levitän eteeni palapelialustan ja tuhat pientä palaa rauhaa.
Ainoa palapelien kokoamisesta keksimäni miinus on se, että palapelöidessä (leikitään, että tuo on sana) selkä kyyryssä tuntuu, että hommasta saa ns. someniskan, vaikkei ole somea lähelläkään. Mutta kaikki muu onkin sitten plussaa.
Niin kuin se tunne, että palaset loksahtelevat — niin, kirjaimellisesti — paikoilleen ja maailmassa on taas järkeä. Ja se kuinka silloin, kun vertailee veden viittäkymmentä eri sävyä ja jaottelee paloja sävyn mukaan pinoihin, ei oikeasti ehdi stressata sen puoleen mennyttä kuin tulevaakaan. Lisäplussaa myös siitä, että puuhan voi jakaa muiden kanssa, istua saman pöydän ääressä ja hiljaa sovitella taivaspaloja vastakkain.
Arki-iltoihin saan yleensä sovitettua lyhyehkön palapelihetken, mutta viikonloppuna on tilaa luksuspalapeli-illalle: silloin voi laittaa klassista musiikkia soimaan, ottaa vaikka lasin kuoharia. Ja sitten vaan maailma järjestykseen, pala kerrallaan.
Olen kirjoittanut blogissa aikaisemminkin siitä, miten harmikseni usein ostan vaatteita enemmän kuin tarpeeseen. Vaikka suosinkin käytettyä tai vastuullista muotia, olen yrittänyt viimeisen vuoden aikana pohtia vakavasti omia kulutustottumuksiani ja vähentää kulutusta myös määrällisesti. En ole mikään shoppailuriippuvainen ja välillä menee pidempiäkin aikoja, etten osta mitään, mutta mieluiten säästäisin vaatteisiin menevän rahan (ja luonnovarat!) johonkin muuhun.
Ostoimpulssit syntyvät helposti esimerkiksi lomalla, kun kuluttamisesta tulee osa ”lomafiilistä”. Tästä ajattelutavasta yritän päästä eroon.
Olen aikaisemminkin pitänyt erilaisia ostolakkoja ja vaatepaastoja, mutta ne eivät ole koskaan pitäneet. Olen sitä ihmistyyppiä, jolle kieltäminen johtaa vain asian jatkuvaan ajattelemiseen (kokeilkaa vaikka karkkilakkoa – ei muuten onnistu ainakaan minulta, vaikka en normaalisti edes syö karkkia).
Yksi uuden vuoden sitoumuksistani on kuitenkin arvostaa enemmän vaatekaapissani jo olevia vaatteita, mutta ennemmin kannustaen ja oman vaatekaapista innostuen, kuin pakolla. Viimeksi ostin kuukausi sitten Kööpenhaminasta aikaisemmassa jutussa näkyneen neuleliivin, mutta toivon pärjääväni kesään asti ostamatta yhtään mitään. Se olisi omassa kulutushistoriassani jo jonkinasteinen ennätys.
Olen kuitenkin ymmärtänyt sen, että kuluttamisen vähentäminen vaatii määrätietoisia toimia ja houkutusten välttämistä. Pelkkä oma tahdonvoima ei aina riitä. Siksi tässä viisi itse hyväksi havaittua vinkkiä.
Kuluttaminen ei ole terapiaa.
Huomaan itse kuluttavani eniten joko lomalla, tai ollessani turhautunut, väsynyt, yksinäinen tai stressaantunut. Joskus ostokset voivat myös olla palkintoja vaikkapa työurakan selättämisestä. Kuluttamista usein tarjotaan meille palkintona tai puhutaan shoppailuterapiasta, jolla ostoksilla tukahdutetaan vaikeita tai ikäviä tunteita. Ostamisen aiheuttama mielihyvä ei kuitenkaan ole kestävä tapa käsitellä vaikeita tunteita, sillä ikävä fiilis palaa kyllä ennen pitkää. Ennemmin kannattaa vaikka soittaa äidille, käydä saunassa kaverin kanssa tai lähteä kävelylle.
Houkutuksilta on helpompi välttyä, kun keksii muuta tekemistä.
On helpompi kieltäytyä houkutuksesta, jonka olemassaolosta ei tiedä. Siksi kannattaa kiinnittää huomiota siihen, missä omat ostoimpulssit syntyvät ja sen perusteella lopettaa esimerkiksi nettikauppojen sähköpostilistat, liikaan kuluttamiseen kannustavien blogien lukeminen, päämäärätön kaupoissa kiertely tai Instagramin selaaminen. Olen myös alkanut vältellä kauppojen kiertelyä viikonloppuisin vailla selvää tarkoitusta. Tämä koskee myös kirpputoreja, joilta usein tulee tehtyä turhia impulssiostoksia.
Pidä vaatteidenhuoltopäivä ja kaappi järjestyksessä.
Meillä sunnuntai on vaatteidenhuoltopäivä, jolloin pestään pyykkiä, silitetään paitoja ja lankataan kenkiä. Vaatteiden huoltaminen paitsi pidentää niiden käyttöikää, myös saa kiintymään omistamiinsa vaatteisiin enemmän. Kun vaatehuollolle on varattu tietty päivä viikosta tai kuukaudesta, siitä tulee rutiini, eivätkä huoltoa vaativat vaatteet ehdi kasautua.
Viimeksi sain mielettömät kiksit, kun monen vuoden turhan yrityksen jälkeen sain vihdoin tomaattitahran irti vanhasta raitapaidasta. Seuraavaksi aion viedä pari huonosti istuvaa vaatetta ompelijalle pienennettäviksi.
Säännöllisen huoltamisen lisäksi kannattaa pitää vaatekaappi siistinä ja vaatteet esillä. Niin ne eivät pääse unohtumaan epämääräisiin myttyihin kaapin perälle.
Älä myy vähälle käytölle jäänyttä vaatetta heti.
Olen sitä mieltä, että vaatteiden liian nopea kuskaaminen kierrätykseen vain lisää kuluttamista. On ihan OK säilöä kivaa vaatetta ullakolla pitkänkin aikaa. Parasta on tehdä löytöjä omasta vaatekaapista kaupan sijaan.
Pidä listoja.
Aloin viime vuonna pitää listaa sekä ostoksista että mieliteoista. Minulla on kännykässä kansio, jonne lisäilen kuvia satunnaisista mieliteoista – usein vain huomatakseni myöhemmin, etten edes muista, miksi halusin jotain.
On hyvä pitää yllä realistista kuvaa omasta kuluttamisesta. Pidin itseäni kohtuullisena kuluttajana, kunnes listasin ostokseni ylös. Asioiden kirjaaminen muistiin on näkyväksi tekemistä ja herättelee tarkastelemaan omaa kuluttamista kriittisemmin.
Minkälaisilla keinoilla olet itse pyrkinyt vähentämään kuluttamista?
Kuluttaminen ei ole terapiaa.
Älä myy vähälle käytölle jäänyttä vaatetta heti.