Vuosi ilman pikamuotia
Vuosi sitten tein päätöksen: nyt alkaa pikamuotiboikotti. Kyseessä ei ollut suuren suuri muutos, sillä olin jo pitkään hankkinut vaatteeni enimmäkseen kirpputoreilta. Piipahdin kuitenkin pikamuotiliikkeeseen toisinaan, esimerkiksi ostamaan sukkia tai vaikka t-paidan. Lopulta tulin kuitenkin pisteeseen, jossa en enää voinut oikeuttaa itselleni näitäkään ostoksia. Niinpä sille oli tultava lopullinen stoppi.
Tuosta päätöksestä on nyt vuosi. Siispä klassinen kysymys: Miltä nyt tuntuu?
Ongelmana alusvaatteet
Vuosi sitten uumoilin, ettei pikamuotiboikotti todennäköisesti aiheuttaisi suuria ongelmia. Pulmia enteilin lähinnä alusvaatteiden ja urheilurintaliivien ostamisen kanssa, sillä suunnilleen kaikki muut vaatteet on helppo löytää käytettynä tai eettisesti valmistettuna. Mennyt vuosi on myös osoittanut, että olin uumoiluineni täysin oikeassa.
Kun tarve uusille urheilurintaliiveille tuli, jouduin valitettavasti toteamaan, ettei eettisistä merkeistä löytynyt apua. Haluan ehdottomasti kokeilla urheiluliivejä ennen ostopäätöstä (koska palautusrumba vie aikaa, energiaa, rahoja ja luonnonvaroja), mutta eettisiä urheiluvaatteita myydään enimmäkseen vain netissä. Lisäksi valikoima koostuu lähinnä kevyistä liiveistä, jotka eivät näytä siltä, että antaisivat isorintaiselle ihmiselle kylliksi tukea kunnon treeneihin.
Rintaliivien ostaminen käytettynä pohditutti minua jonkin aikaa, mutta päätöksen tehtyäni homma hoitui todella helposti: koska minulla oli jo muutamat hyvät liivit, tiesin mikä koko tiettyä mallia minulle sopii, ja second hand -liivit löytyivät Torin hakuvahdin avulla ennätysajassa — vieläpä murto-osalla uusien hinnasta. Erilaiset nettimyyntisivustot ovatkin täynnä käyttämättömiä urheiluliivejä, jotka on todettu heti väärän kokoiseksi ja joita ei enää ole voitu tai vain jaksettu palauttaa. Aion ehdottomasti ostaa urheiluliivini second handina vastedeskin.
Alushousujen kohdalla tilanne oli hankalampi, sillä vuosia vanhat pöksyni alkoivat kirjaimellisesti ratkeilla liitoksistaan, eikä niistä saanut enää korjaamallakaan käyttökelpoisia. Lopulta päädyin epätoivoissani ostamaan kahdet alushousut marketista. Ne ovat olleet oikein hyvät, mutta siitä huolimatta ostos kadutti. Päädyinhän pikamuotiin ihan vain omaa laiskuuttani, kun en ollut saanut otettua selvää eettisistä vaihtoehdoista ajoissa.
Tämän lipsahduksen jälkeen ryhdistäydyin ja tilasin kahdet People Treen alushousut Weecosin kautta. Kahdet alushousut maksoivat yhteensä 26 euroa. Se on kova hinta, ja hinnan vuoksihan minäkin olin ostopäätöstä lykännyt. Sitten muistutin itseäni, että ketjuliikkeiden polkuhintoihin tottuminen on vääristänyt käsitystäni siitä, millainen hinta on ok. Keskituloisena ihmisenä, jolla ei ole huollettavia, minulla on kuitenkin varaa kuluttaa eettisesti niin halutessani. Muistuttakoon pöksylipsahdukseni ja siitä seurannut huono omatunto minua tästä asiasta vastaisuudessakin.
Mitä seuraavaksi?
Kuinka vuosi sitten kokonaisuudessaan sujui, ja olenko kaivannut pikamuotia? Voin rehellisesti sanoa, etten ole kipuillut päätökseni kanssa enkä kaivannut pikamuotia pätkääkään. En ole niin systemaattinen, että olisin kirjannut kaikki vaateostokseni ylös sen puoleen ennen päätöstä kuin sen jälkeenkään, mutta pikamuotiboikotti sai minut ehdottomasti miettimään vaatteiden ostelua aiempaa tarkemmin. Yllämainittujen alusvaatteiden lisäksi ostin vuoden aikana kirpputorilta (muistaakseni) yhden hameen ja yhden neuleen sekä Tori.fi:n kautta yhdet kengät. Lisäksi ostin yhdet vastuulliset farkut. Ja jos totta puhutaan, kaikki nämä vaatteet eivät todellakaan olleet tarpeellisia. Toivonkin, että tämän kokemuksen myötä suhtaudun tulevaisuudessa ostoimpulsseihini entistä kriittisemmin ja pohdin ostopäätöksiä pidempään.
Vuosi näytti hyvin selkeästi sen, että helppous on tärkeässä asemassa nykyihmisen ostoksissa. Markettipikkarini osoittivat, että tarvitsisimme enemmän paikkoja, joissa voisimme tehdä eettisiä ostoksia helposti ja nopeasti. Onneksi Weecosin kaltaisia saitteja on nykyään olemassa, ja minäkin sain lopulta sain pöksyni varsin pikaisesti. Oikeastaan ainoa ongelma oli siis huonossa ennakoinnissa, ja ennakoinnin jaloa taitoakin on onneksi mahdollista oppia. Harvalla meistä on oikeasti niin kiire, ettemmekö voisi käyttää hieman aikaa varmistaaksemme, että tavarat joita ostelemme ovat eettisesti valmistettuja.
Ja mitä sitten tästä eteenpäin? En koskaan ajatellut, että kyseessä olisi jonkinlainen vuoden projekti, vaan pysyvämpi juttu, ja nyt olen siitä erityisen varma. En kaipaa pikamuodista mitään. Pikamuotiboikotti siis jatkukoon — toivottavasti loppuelämäni ajan.
Lue myös nämä:
Viisi vinkkiä ostohimon taltuttamiseksi
*
Antti Holma tiivisti jotkin matkailuun liittyvät ristiriitaiset tunteeni aika astetta pisteliäämmin:
