Teettäisitkö vaatteen ompelijalla?

Tartuin ompelukoneeseen vapaaehtoisesti ensimmäistä kertaa 13-vuotiaana, kun innostuin japanilaisesta katumuodista. Kaupasta ei löytynyt valmiina vaativaan makuun sopivia vaatteita, joten oli opittava tekemään itse. Ompelemaan opetteleminen on ollut niitä taitoja, josta on ollut hyötyä myöhemminkin. Ompelemalla opin arvioimaan vaatteiden ja materiaalin laatua ja arvostamaan sitä työmäärää, joka huolella tehtyyn vaatteeseen menee.

Siksi mietin, että kun joskus valmistun ja menen töihin, teetän jotain ompelijalla. Ullakolla oli odottamassa äidin 1990-luvulla ostama villakangas, ja syyskuussa kiikutin sen kuvan kanssa Punavuoressa olevaan Ompelimo Sileen.

EA6D73BF-5FA3-4847-A22C-71BD818C9112.jpeg

Silen hirmu mukava Elisa otti mitat ja kyseli taskujen määrästä, vuorikankaasta, laskoksista ja kaikista mahdollisista yksityiskohdista. Housuihin laitettiin esimerkiksi eteen vuorikangas, jottei synny polvipusseja (!). Takasaumaan jätettiin varaa, jotta housuja voi tarvittaessa pienentää tai suurentaa (!!). Valmiisiin housuihin oli jopa yllätyksenä kirjottu minun nimikirjaimeni (!!!).

Hintaa housuille tuli vähän päälle 200 euroa, joka on toki paljon rahaa, mutta vähemmän kuin odotin mittatilaustuotteesta. Jos haluan teettää myöhemmin saman malliset housut toisesta kankaasta, työ tulee edullisemmaksi, koska kaavoitustyö on jo tehty.

Ompelijalla teetetyn vaatteen hinta riippuu sovituskertojen ja muokkausten määrästä, joten mitä tarkemmin jo tilausvaiheessa tietää, mitä haluaa, sitä halvemmaksi työ tulee. Kannattaa ottaa mukaan kuvia tai esimerkiksi mieluisa mallivaate.

Miksi vaatteita kannattaa teettää ompelijalla?

  • Tuet lähellä toimivan pienyrittäjän työtä ja tiedät, kuka vaatteesi tekee.
  • Pystyt vaikuttamaan materiaalin eettisyyteen ja laatuun. Saumat eivät repsota eivätkä napit putoa kotiovella.
  • Vaate on tehty mittoihisi sopivaksi.
  • Voit pyytää vaatteeseen muokkausvaraa siltä varalta, että sitä täytyy myöhemmin leventää tai kaventaa. Tämän pitäisi olla oletuksena kaikissa vaatteissa!
  • Voit teettää kopioita puhki kuluneista lempivaatteista. Odotan jo kauhulla päivää, jolloin 15 vuotta vanha lempparitalvitakkini kuluu puhki. Onneksi tismalleen samanlaisen voi teettää ompelijalla. Se onnistuu parhaiten, kun vanhan vaatteen saa purkaa osiin.

Ompeletko itse vaatteita tai oletko teettänyt niitä?

 

FACEBOOK / BLOGLOVIN / INSTAGRAM

Muoti Trendit

Zero Wasten ei ole pakko olla kallista

Zero waste -vaikuttajia netissä seuratessa tuntuu joskus siltä, että jätteiden vähentämisen aloittaakseen pitäisi ensin ostaa kaikenlaista: yhteensopivia lasiastioita ruoantähteille, lasisia juomapulloja ja metallisia pillejä, mehiläisvahakääreitä, muodikkaita verkkokasseja, miljoona samanlaista lasipurkkia kuiva-ainekaappiin… Onko vähentämisprosessiin ryhtyvän tosiaan ensin ostettava talo täyteen kallista tavaraa?

Arvasitte varmaan jo vastauksen: ei tietenkään. Tosiasiassa jätteiden vähentämisen aloittamiseen ei vaadita monia uusia hankintoja eikä suurta taloudellista panostusta. Vähän vähemmänkin riittää.

zerowaste_tarvikkeet_0.jpeg

zw_tarvikkeet.jpg

Näissä kuvissa näkyy suurin osa niistä esineistä, joiden avulla olen itse pyrkinyt välttämään roskan tuottamista. Osan hankinnoista olen tehnyt vartavasten, mutta silloinkin etsinyt aina käytettyä ja kohtuuhintaista: metallisen vesipullon ostin kirpparilta, samoin toisen Keepcup-kahvimukeistani. Toinen puolestaan löytyi alennusmyynnistä.

Muovikannelliset lasipurkit ovat maapähkinävoipurkkeja, joita käytän kuiva-aineiden säilyttämiseen ja eväiden mukana roudaamiseen. Koska meillä syödään paljon maapähkinävoita ja käytetään sitä myös ruoanlaitossa, purkkeja tyhjenee muuta käyttöä varten tasaista tahtia. Ja jos maapähkinävoin hintaa ei lasketa, purkit ovat siis myös ilmaisia, mistä suuri plussa!

(Toisessa purkissa näkyvä epämääräinen mömmö on muuten tuorepuuroa, joka ei aina näytä kauniilta mutta on tosi hyvää ja kulkee helposti mukana purkissa. Tuorepuurosta tulossa postausta pian!)

Lisäksi käytän kirpparilta ostamiani kangasnenäliinoja ja olen korvannut talouspaperin vanhoista pyyhkeistä leikatuilla räteillä sekä kankaisilla lautasliinoilla. Kauppaan otan mukaan kestohedelmäpusseja, joista osa on tehty itse ja osa ostettu, ja kasan kangaskasseja. Siinä se.

Kaiken kaikkiaan näihin tarvikkeisiin on kulunut rahaa n. kaksikymmentä euroa.

Kuten legendaarisen Zero Waste Home -kirjan kirjoittanut Bea Johnson viime viikolla somessa muistutti, jätteettömyyteen pyrkivän elämäntavan keskiössä on alunperin ollut kulutuskriittisyys:

These past couple years, I have noticed a trend (from social media influencers and bloggers) encouraging people to buy buy buy… reusables. […]

If you are getting started on your journey, please don’t go on a big shopping spree, filling your kitchen with items that you don’t need in the first place. You do need a few essentials, but only so few. […]

Before filling kitchen drawers with such reusables as straws, beeswraps, and a phletora of containers, ask yourself: Do I even need it in the first place? Can another item in my kitchen provide the same purpose?

Remember: Waste free living is about living simply first and foremost. And one way to get to simple living is to stop unnecessary things from coming into your home.

 

Zero wasten ei siis ole pakko olla hintavaa välineurheilua, johon pystyvät vain varakkaat ihmiset. Vaikka Instagramin täydelliset zero waste -kuvat houkuttelevatkin, on hyvä muistaa, ettei uuden tavaran ostaminen ole loppujen lopuksi koskaan ekologisempaa kuin jo olemassaolevien esineiden loppuun käyttäminen. Ja että ennen kaikkea me tarvitsemme paljon vähemmän asioita kuin kulutuskeskeinen kulttuurimme saa meidät kuvittelemaan.

Niinpä eväät voi ihan hyvin kuljettaa maapähkinävoipurkissa. Ruokaostoksille kelpaa hyvin se vanha mainoskassi: sitä varten ei tarvita naru- tai juuttikassia. Ja ne kaapista löytyvät muoviset pakastusrasiat ajavat edelleen asiansa, vaikka sellaisia ei Instagramissa näekään.

 

FACEBOOK / BLOGLOVIN / INSTAGRAM

Puheenaiheet Sisustus Raha Vastuullisuus