Rakkauskirje kirjastolle

kirjaston kirjojakirjaston kirjoja

Rakas kirjasto,

olen tässä miettinyt, miten kiitollinen olen siitä että olet olemassa.

Voin liioittelematta sanoa, että ilman kirjastoa minusta olisi tullut eri ihminen. Minulle luettiin lapsena paljon, mutta niin ei ehkä olisi ollut, jos jokainen kirja olisi pitänyt ostaa omaksi. Kirjasto tarjosi vähävaraisen perheen lapselle tuhansittain tilaisuuksia rakastua painettuun sanaan, ja on monella tavalla kirjaston ansiota, että minusta tuli tekstien kanssa kolmella kielellä töitä tekevä ihminen. Kiitos siitä.

Sanotaan, että lukeminen avartaa maailmaa ja kehittää empatiakykyä. Lainaushistoriani mukaan olen viimeisen kahdeksan vuoden aikana lainannut 1 050 teosta. Koko elämäni aikana kirjasto on siis todennäköisesti mahdollistanut minulle yli 4 000 lukukokemusta. Siinä on aika paljon mielen avaruutta, aika paljon empatiaa jota ehkä muuten uupuisi. Kiitos siitäkin.

Tätä nykyä on myös harvinaista, että on olemassa paikka, joka ei vaadi kuluttamaan. Kirjastossa ei ole pakko ostaa mitään, siellä ei ole pakko suorittaa, ei jollakin tavalla lunastaa oikeuttaan olla paikalla ja viedä tilaa. Niin sanottu asiaton oleskelu on siellä sallittua. Kaupallistetussa kaupungissa se on harvinaista, ja siksi erityisen kaunista. Kiitos myös siitä.

Rakas kirjasto, taidamme usein pitää olemassaoloasi itsestäänselvyytenä. Niinhän sitä hyvissä suhteissa käy. Mutta se on väärin, ja siksi olen nyt päättänyt muuttaa asian. Tästä lähtien aion esitellä tämän blogin kanavissa mahdollisimman paljon kirjoja, joiden selkämystä korostaa sinun tarrasi. (Ajattelen noita tarroja eräänlaisena kiintymyksestä ja kiitollisuudesta kertovana tatuointina: tämänkin kauniin asian maailma meille tarjoaa.) Se, että kerron tunteistani avoimemmin, taitaa olla vähintä mitä voin tehdä.

Sillä ei yksinkertaisesti ole olemassa toista samanlaista rakkauspaikkaa, paikkaa jossa mieli niin lepää: jossa voi vain istahtaa, hengittää hitaasti ja miettiä sitä, miten kirjainten tanssi halki paperin luo lukemattomia sanoja ja maailmoja, ja miten se on oikeastaan eniten taikuutta muistuttava asia, jonka tiedän.

Kiitos siitä.

Rakkaudella,

Oona

Jos sinäkin rakastat kirjoja, tsekkaa myös aiempi juttu lukemisen uudelleen opettelusta!

FACEBOOK / BLOGLOVIN / INSTAGRAM

Kulttuuri Kirjat Ajattelin tänään Syvällistä

Vapaa-ajasta on tullut liian tehokasta

Juttu on alun perin julkaistu Reetan Harharetkiä-blogissa.

Vuonna 1930 ekonomisti John Maynard Keynes esitti, että tulevaisuuden työntekijät tekisivät vain kolmituntista työpäivää. Keynesin haavekuvissa automaation ja teknologian kehityksen myötä vähiin käyvä työ jaettaisiin tasaisesti kaikkien kesken. Kolme tuntia päivässä luulisi täyttävän jokaisen työinnon, Keynes intoili.

Lisääntyvä vapaa-aika toisi kuitenkin mukanaan uudenlaisia ongelmia: miten käyttää kaikki tuo käsiin jäävä aika merkityksellisellä tekemisellä?

IMG_3128.jpg

Keynes oli oikeassa lisääntyvästä tehokkuudesta ja vauraudesta, mutta jatkuva teknologinen kehitys ei ole tuonut monelle nykyihmiselle lisää vapaa-aikaa. Vai koska viimeksi tapasit työssäkäyvän ihmisen, joka valitti tekemisen puutetta? Kasvava hyvinvointi ja varallisuus eivät siis näytä tuoneen meille sitä, mitä Keynes ennusti: aikaa.

Kiireen tuntu ja paine jatkuvasta kehittämisestä ovat valuneet työelämästä kuin varkain myös vapaa-ajan puolelle. Kun vapaa-ajasta on pulaa, on myös yhä enemmän paineita elää sitä täysillä. Kun kirjoittaa googlen hakuun ”free time productivity”, tuloksia tulee lähes 200 miljoonaa. 200 miljoonaa!

20 productive ways to use your freetime

Why leisure is the new productivity

7 ways successful people spend their free time

Meitä selvästi kiinnostaa, miten vähäisestä vapaa-ajasta voisi ottaa kaiken irti.

IMG_3101.jpg

Kun istun kolmatta iltaa Netflixin äärellä jaksamatta nousta sohvalta työpäivän jälkeen minnekään, syyllisyyden tunne hiipii takaraivoon. Miksen kirjoita enää blogia? Kohta en ainakaan osaa! Miksen jaksanutkaan lukea iltaisin niitä avoimen yliopiston kurssikirjoja? Koska viimeksi edes kävin lenkillä?

Ja niin edelleen. Lopulta ihan mukava telkkarin edessä vietetty, rentouttava ilta on vain jälleen yksi todiste omasta epäonnistumisesta.

Kallisarvoinen vapaa-aika on juuri sitä aikaa, jolloin voi opiskella uuden ammatin, perustaa yrityksen, opetella vihdoin sitä espanjaa, harjoitella maratonille tai meditoida. Kaikessa näissä tavoitteissa on helposti hienoinen kapitalistinen pohjavire: juuri näin itseäni kehittäen varmistan, että olen jatkossakin entistä kilpailukykyisempi työntekijä. Joskus kivasta harrastuksesta on ehdotettu minulle ammattia. Tai ainakin siitä pitäisi tehdä rahaa tuottava blogi.

IMG_3110.jpg

Kaikesta tästä seuraa helposti se, että vapaa-aikaa ei enää eletäkään itseä, läheisiä tai laajempaa yhteiskunnan hyvää varten, vaan silloin toteutetaan ulkoa asetettuja ideaaleja siitä, minkälainen on menestyvä ihminen tai miten sellaiseksi tullaan.

Sitä paitsi, jatkuva minän kehittämiseen keskittyvä ajattelu vie huomiota pois yhteiskunnan rakenteellisista ongelmista. Samaan aikaan monelle ajankäytön ongelma on täysin päinvastainen: aikaa on liikaa. Työttömyys ja yksinäisyys ovat yleisiä ongelmia, mutta niistä on vähän vaikeampi tehokkuutta alleviivaavassa yhteiskunnassa kerätä irtopisteitä, tai puhua ollenkaan. Kiireisyydestä tulee myös statuskysymys.

IMG_3098.jpg

Jutun kuvituksena on kuvia viikonlopulta Porvoosta, joka oli tuottavan vapaa-ajan täydellinen vastakohta: museoita, ruokaa, telkkarin katsomista ja päämäärätöntä haahuilua – ihanaa!

Krooniseen tuottavuusajatteluun määräänkin itselleni hoidoksi päämärättömiä museokäyntejä, läheisten näkemistä, Netflix-maratoneja, meren tuijottamista ja seinään piirtyvien varjojen seurailua aamuisin. Enää pitäisi keksiä, miten yhteiskuntaakin voisi muuttaa siinä samalla.

Kiinnostaako hitaampi elämä? Tsekkaa myös aiempi juttu neljän päivän työviikosta!

FACEBOOK / BLOGLOVIN / INSTAGRAM

Puheenaiheet Ajattelin tänään Uutiset ja yhteiskunta