Täydellisen t-paidan metsästys
Ongelmia, joihin törmää, kun tulee yhtäkkiä tempaistuksi freelancer-elämästä toimistohommiin: se, että töihin ei voi enää mennä pyjama päällä. Jatko-ongelmia seuraa, kun pian tämän jälkeen huomaa kaikkien t-paitojensa olevan joko a) reikäisiä, b) täysin muodottomaksi kuluneita, tai c) molempia.
Oli siis pakko lähteä vaateostoksille. Olen vannoutunut kirppareiden kiertelijä, sillä on täysin selvää, että käytettynä ostettu vaate on aina uutta ympäristöystävällisempi vaihtoehto. Tällä kertaa ei kuitenkaan onnistanut: kiersin vakikirppikseni useaan otteeseen, mutta sopivia paitoja ei tullut vastaan. Lopulta päätin ostaa pari paitaa uutena. Mutta mistä? Jos uutta on ostettava, haluan tukea pennosillani sellaisia yrityksiä ja tuotteita, joiden taustalla ei ole globaalia riistoa ja ympäristörikoksia.
Mistä siis löytyisi täydellinen eettinen t-paita?
Vaatteiden valmistusprosessissa on noin miljoona eri osa-aluetta, jotka voidaan hoitaa enemmän tai vähemmän eettisesti. Yksi tärkeä aspekti on käytettävä materiaali. T-paidat tehdään yleensä puuvillasta, johon liittyy monenlaisia ongelmia: sitä kerätään pakkotyöllä, ja paljon vettä vaativan puuvillan viljely aiheuttaa monissa maissa vesipulaa, joka on köyhimpien ihmisten juomavedestä pois.
Esimerkiksi Intiassa puuvillatuotanto käyttää Eetti ry:n mukaan niin paljon vettä, että siitä riittäisi 85 litraa puhdasta vettä jokaiselle maan asukkaalle – joka päivä. Tästä huolimatta maassa yli 100 miljoonaa ihmistä kärsii puhtaan veden puutteesta.
Toinen eettisen paidanvalmistuksen tärkeä osa-alue on vaatteen ompelevien ihmisten työolot. Niinpä olikin selvää, etten t-paitaa metsästäessäni tahtonut kiikuttaa rahojani halpaketjuille, jotka riistävät työntekijöitään systemaattisesti.
Esimerkiksi H&M lupasi vuonna 2013, että vuoteen 2018 mennessä sen tehtaissa työskentelevät 850 000 ihmistä ansaitsisivat palkkaa, joka riittää elämiseen (nk. living wage). Lupaus toi firmalle paljon positiivista huomiota, mutta valitettavasti muutoksia ei ole tehty. Viime vuonna monet kampanjat kyselivät lupauksen perään, mutta kaikki siihen liittyvät tiedot olivat vähin äänin kadonneet firman sivuilta. Halpatuotannossa hinnan halpuus siis tulee hyvin selvästi työntekijöiden selkänahasta.
Kaiken tämän tiedon valossa eettinen t-paita alkaa tuntua jonkinlaiselta Graalin maljalta, jonka löytäminen on mahdotonta. Lopulta, pitkällisen tutkimustyön (ja tietysti monien sovituskopissa hikoiltujen hetkien) jälkeen päädyin kahteen yritykseen, joilta molemmilta ostin yhden paidan.
*
Pure Waste
Toisen paidan ostin suomalaiselta Pure Waste -yritykseltä. Firma valmistaa tuotteissaan käytetyt kankaat tekstiiliteollisuuden leikkuujätteistä, joten kierrätyskuiduista tehty paita säästää vettä. Pure Wasten mukaan yhden puuvillakilon kasvattaminen vaatii 11 000 litraa vettä, ja yksi t-paita 2 700 litraa. Kierrätyskuituja käyttämällä vettä säästyy siis lähes 3000 litraa per paita.
Lisäksi Pure Waste avaa nettisivuillaan tehtaidensa työoloja. Työntekijöiden oikeudet yritetään ilmeisesti turvata mahdollisimman hyvin ja yritys on kertonut maksavansa työntekijöilleen tuplapalkkaa tavanomaisiin palkkoihin verrattuna. Ilmeisesti työn alla on myös oma tehdas Intiassa, jolloin tuotantoketjun eri osioita ja niiden eettisyyttä olisi mahdollista valvoa tarkemmin.
Ostin paidan Pure Wasten concept storesta, jossa se maksoi 19,90 euroa.
ArmedAngels
Toinen ostamani paita on saksalaisen Armedangelsin mallistoa. Armedangelsin tuotteissa käytetty puuvilla on valitettavasti neitseellistä, niin kuin suurin osa vaatevalmistuksessa käytettävästä puuvillasta, mutta se on sertifioitua luomutuotantoa. Yrityksellä on GOTS-sertifikaatti, joka tarkkailee vaatteen koko tuotantoketjun ekologisuutta ja eettisyyttä.
Armedangels on profiloitunut erityisesti työntekijöihinsä oikeuksiin ja työoloihin keskittyvänä firmana: Rankabrand-saitin mukaan Armedangels on eettisyydessä B-luokassa, mikä on varsin hyvä tulos, ja myös Fair Wear Foundationin yritykselle antama tulos (84/100) esimerkiksi tehtaiden työolojen valvomiseen ja palkkaukseen liittyen on sekin hieno.
Ostin paidan Nudgesta, jossa se maksoi 24,90 euroa.
*
Myönnän, että minua kirpaisee maksaa 25 euroa t-paidasta. Olen siinä onnekkaassa asemassa, että se on minulle tällä hetkellä taloudellisesti mahdollista. Ja kun näin on, vähän liian korkealta tuntuva hinta on oikeastaan hyvä asia. Kuten Reetta kirjoitti vähän aikaa sitten: kun ostamme vaatteita, jotka ovat meille vähän liian kalliita, emme ostele turhia, ja pidämme vaatteistamme hyvää huolta.
Lisäksi monet vaateteollisuuden ja halpamuodin ongelmista liittyvät juuri siihen, ettei tuotteiden hinta kirpaise meitä lainkaan. Liian halpojen vaatteiden kohdalla on nimittäin vuorenvarmaa, ettei tuotantoketju kestä päivänvaloa. Halpa hinta johtaa myös huonoon laatuun ja usein sitä myöten suorinta tietä tekstiilijätteeseen, jota Suomessa kertyy järkyttävät 70 miljoonaa kiloa joka vuosi.
Yksi eettisen t-paidan (ja itse asiassa minkä tahansa uutena ostetun eettisen vaatteen) merkki lieneekin siis se, että hinta kirpaisee. Jos se ei kirpaise, tiedämme, että halvasta hinnasta on maksanut hyvinvoinnillaan joku muu jossakin kaukana. Ja sellaiseen meillä ei enää pitäisi olla varaa.
*
Jos eettiset vaatteet kiinnostavat, lue esimerkiksi nämä:
OSTA VAIN LIIAN KALLIITA VAATTEITA
*
FACEBOOK / BLOGLOVIN / INSTAGRAM