Miniaskelin kohti minimalismia: Pyykkivuoria ja ihania yllätyksiä
Yhtenä iltana, kun kahden täyden koneellisen jälkeenkin pyykkikori yhä pursuili yli niin, ettei saranoilla kääntyvää korin kantta ollut vieläkään mahdollista sulkea edes osin, tunsin urakan toivottomaksi. Puhdasta pyykkiä roikkui telineessä ja toinen lepakkotuoleista oli täynnä jo toista tai kolmatta viikkoa puhtaita pyykkejä. Meidän makuuhuoneemme nurkasta löytyy myös kori, jossa on puhtaita lakanoita. Se on ollut siinä jo niin pitkään, että viikot on muuttuneet kuukausiksi. Pyykkikierto ei toimi.
Huokailin flunssaisena pyykin äärellä ja töihin lähtöä tekevä mies katsoi minua myötätuntoisesti. Totesin ääneen, että: ”Meillä on ihan liikaa vaatteita. Muuten tämä ei olisi mahdollista.” Hienoiseksi yllätyksekseni mies oli kanssani aivan samaa mieltä. Jos meillä on mahdolisuus täyttää pyykkikori pitkäksi aikaa kukkuroilleen ja sen lisäksi vielä kerätä pino puhdasta pyykkiä lojumaan olohuoneeseen (nyt en edes aloita niistä puoliksi käytettyjen vaatteiden läjistä), ja silti meillä kaikilla oon päivittäin puhtaat vaatteet puettavaksi, on meillä aivan liikaa vaatteita. Jos vaatteita ei olisi liikaa, meillä olisi tarve pestä vaatteemme niiden likaantuessa heti ja taitella ne taas kaappiin sieltä käytettäviksi.
Yllätyin mieheni reaktiosta, koska tähän mennessä mieheni ei ole aktiivisesti ottanut osaa minimalistisiin tavoitteisiini. Toisaalta hän ei ole kyllä sen paremmin vastustanutkaan, kun olen tyhjentänyt kotia turhasta tavarasta ja kieltäytynyt turhasta kuluttamisesta. Nyt mies totesi itse, että ensi kesänä, kun taas muutamme, karsimme sekä omia että lasten vaatekaappeja ajatuksella ja kesäksi jokaiselle otetaan käyttöön vain harkittu pieni vaatevarasto. Sisäisesti hihkuin innosta: Viimeinkin myös mieheni haluaa koko perheelle kapselivaatekaapit. Etten jyräisi omilla ajatuksillani, pitäydyin kuitenkin hymyilemisessä ja myötäilemisessä. Mainitsin myös ohimennen, että minulla on tallessa muutamia hyviä artikkeleita siitä miten voi koostaa pienen vaatevaraston, josta saa mahdollisimman monta toimivaa asukokonaisuutta.
Jonkin aikaa sitten myös 12-vuotias esikoinen yllätti minut positiivisesti, kun pyysin häntä karsimaan vaatekaapistaan pieneksi jääneet vaatteet nuoremmille serkuille kierrätettäviksi. Poika kysyi saako hän samalla laitaa kaapistaan pois niitä vaatteita jotka jäävät pieniksi ihan kohta tai, joista hän ei pidä. Annoin pojalle luvan, mutta huomautin ettei uusia ostettaisi tilalle. Tähän poika vastasi yks’kantaan: ”Enhän mä tarvii mitään, kun näitä mä mutenkin oon pitänyt.”
Kaiken tämän pyykkisavotan keskellä tunnen oloni todella onnelliseksi. Olen miniaskelissani päätynyt siihen pisteeseen, että perheeni haluaa kulkea perässäni samaa polkua. Jokainen muutos, jonka olen tehnyt tähän mennessä, on ollut positiivinen. Vaikka perhe on kauhulla katsonut sivusta minun karsiesani tavaroita kiertoon, myyntiin ja osan ihan roskiinkin, on lopputulema aina viehättänyt meitä kaikkia. Käytäntö on osoittanut, ettemme todellakaan tarvitse niin paljoa kuin meillä on ollut. Ja vaikka meillä on yhä rankan karsimisen jälkeenkin vielä todella paljon ylimääräistä ja turhaakin, on jo nyt ne tärkeät ja rakkaat asiat päässeet enemmän näkyville ja käyttöön.
Mikäli kapselivaatekaapin perusteellinen kokoaminen ja oman tyylin tutkiminen kiinnostaa, nämä voisi kiinnostaa:
Täydellistä vaatekaappia metsästämässä
Täydellistä vaatekaappia metsästämässä, osa 2
Täydellistä vaatekaappia metsästämässä, osa 3
Täydellistä vaatekaappia metsästämässä, osa 4
Täydellistä vaatekaappia metsästämässä, osa 5