Toivepostaus: Tarina blogini nimen takana
Minulta on kysytty useampaan kertaan mitä Varpain jaloin tarkoittaa. Viimeksi juttelin aiheesta Destination: Happiness Netan ja Une petite life Niinan kanssa, joiden kannustuksesta päätin jakaa tarinan myös täällä blogissa.
Lapsena rakastin tanssia ja tarinoita keijuista. Itse asiassa ensimmäinen unelma-ammattini oli keijukainen. Mökillä juoksin nurmikentällä ja mummoni kukkapenkkien välissä saunamökin edustalla hiukset hulmuten pitäen pyyhettä kuin viittana korkealla pääni päällä. Kuvittelin olevani höyhenen kevyt keijukainen kuten niissä kauniissa kuvissa, joita olin nähnyt vanhoissa satukirjoissa. Kävelin kaikkialle korkeilla varpailla ja tanssijaa leikkiessäni käänsin varpaat taakse päin kuten näin balettitanssijoiden tekevän. Varpain jaloin on sanamuoto, jota käytin lapsena. Konkreettisesti se tarkoittaa kevyttä askeltamista varpaillaan ja paljain jaloin.
Varpain jaloin on myös muisto lapsuudesta ja unelmista – maailmasta, jossa kaikki on satua ja kaikki on mahdollista. Maailmasta, jossa keijukaiset leikkivät pihapihlajan lehvästöissä ja pukeutuvat kukkasiin. Maailmasta, jossa tontut ja menninkäiset kulkevat sananjalkojen suojassa. Maailmasta, jossa mökkirannan läheisellä luodolla kasvavan syreenin suojissa on violettien ihmisten maa ja nuoren koivikon juurella kasvavat maitohorsmat ovat viidakko. Maailmasta, jossa siirtolohkareet ja hiidenkirnut kertovat tarinaa jättiläisistä ja uunin päällä oleva peikko saattaa joskus yllättäen räpäyttää silmiään. Tuo maailma on täynnä mahdolisuuksia, seikkailuja ja samalla täydellisen turvallisuuden tunnetta. Siellä maitohorsmaviidakossa kulkee mukana ukki ja mummi huikkaa katsomaan pikkuruista sammakkoa kesken keijukaispuuhun kiipeämisen. siinä maailmassa rannan hiekkapohjaan syntyy keltainen tiilitie, kun pohjan ruohot nyyppii varpailla pois ja isoon aallokkoon saa mennä leikkimään merenneitoa ja kuuntelemaan sateen kilinää, kunhan pukee pelastusliivit. Tässä maailmassa seikkailut päättyvät aina onnellisesti.
Varpain jaloin mustuttaa minua tuomaan tuota luovuutta ja avoimuuttaa myös tähän hetkeen. Se muistuttaa minua siitä kuka olen. Se saa minut tanssimaan ja laulamaan villasukat jalassa ja pyjama päällä samalla kun keitän kaakaota omille pojilleni. Se saa minut rakasstamaan mereltä puhaltavaa tuulta, joka leikkii aaltojen kanssa. Se saaminut hidastamaan tahtia ja aistimaan ympärilläni olevan kauneuden. Se ruokkii luovuuttani ja tuo elämääni ihmetystä ja innostusta.