Kiemurainen urapolkuni
Julia kirjoitti omasta työurastaan ja urakriiseilystään – aivan järjettömän mielenkiintoista luettavaa! Tarkoitukseni oli kommentoida työura postausta, mutta teksti venyi niin paljon, että päätin kirjoittaa sen tänne. Oma opiskelu- ja työurani on sattumien summaa ja pää edellä sukeltamista vähän kuin Juliallakin. Oman ”olenko valinnut ihan väärin ja tyhmästi ja nyt mun elämä ja ura on totaalisesti menetetty, ryhdyn toiselle alalle” -kriisini kävin läpi äitiyslomalla (heh, siinä taisi myöskin olla osansa 30-kriisillä) ja nyt porskutan harvinaisen tyytyväisenä työssä, jonka sisällön olen suunnitellut itse.
Aloitin kesätyöt 16-vuotiaana vanhempieni kodin lähstöllä olevalla marjatilalla mansikanpoimijana. Poimin marjoja kaiken kaikkiaan viisi päivää, kunnes kuulin omistajan pohtivan mistä saataisiin myyjä itsepoimintaan vatsatautiin sairastuneen perheenjäsenen tilalle ja kävelin hänen luokseen tarjoamaan apuani. Minulla ei ollut oli aiempaa asiakaspalvelukokemusta, tosin vain koiranäyttelyistä rotujärjestön kopilla päivystämisestä (joskus hetken aikaa yksinkin, kun aikuiset hakivat kupin kahvia tai kävi vessassa), joten vakuutin kyllä hoitavani myös itsepoiminnan asiakkaat – suomeksi ja ruotsiksi. Lopun kesää vietin mukavasti katoksessa marjoja punniten ja asiakkaita suomeksi ja ruotsiksi palvellen.
Seuraavan talven toimin opettajana sirkuskoulussa, mihin päädyin sattumalta. Treenasin itse viitenä päivänä viikossa useamman eri ryhmän tuntien yli. Työn opettajana sain toisesta sirkuskoulusta, jonka omistaja kävi aikuistentunnilla samassa sirkuskoulussa kuin minä. Hän ihastui tapaani auttaa muita, kun olin venytellessäni opettanut eräälle toiselle aikuisoppilaalle keinutrapetsin perusteita, ja tarjosi minulle töitä sopivasti sinä ainoana arki-iltana kun en ollut itse treenaamassa, joten vastasin: ”Tottakai!”.
Lukion toisen vuoden keväällä yksi sirkukselta tuttu akrobaatti ja opettaja otti minuun yhteyttä ja pyysi minut Kansallisoopperaan akrobaattien koetanssiin. En ajatellut hetkeäkään, että minut voitaisiin valita ammattilaisten joukosta mukaan, mutta muutamaa päivää myöhemmin sain kuulla olevani mukana ja harjoitusten alkavan syksyllä. Kesällä työskentelin jo tutuksi tulleen marjatilalla, mutta en enää itsepoiminnassa vaan marjakojulla läheisellä kylällä. Leppoisaa hommaa ihmisten kanssa jutellen ja kirjoja lukien. Syksyllä juuri kun olin ehtinyt täyttää 18 aloitin työt Kansallisoopperassa. Olin työryhmän nuorin: piccolina, pikkunen, the little one. Töiden ohella suoritin abivuoden viimeisiä kursseja tenttimällä ja kävin pyörähtämässä koululla lähinnä koeviikoilla ja ylioppilaskirjoituksissa. Kaikesta huolimatta sain kuin sainkin kirjoitukset kunnialla läpi. Ylppäreiden jälkeen pääsin kirjakauppaan kesätöihin lampsimalla sisään hakemuskourassa ja hymy huulilla töitä kysyen.
Koska en päässyt heti opiskelemaan, pidin välivuoden. Syksyllä lähdin oopperaproduktion matkassa Italiaan esiintymään ja keväällä ajoin ajokortin, tanssin ja kävin laulutunneilla. Hain taas opiskelemaan, mutta kun korkeakoulun ovet eivät auenneet hakeuduin Tampereelle teatteriopistoon. Kesätyön sain ollessani äitini kanssa astiaostoksilla. Pohdin myymälässä ääneen, että tämä voisi olla kiva työpaikka ja harmittelin etten ollut muistanut hakea kesätöitä. Äitini kannustuksesta kysyin myyjältä mahdollisuutta taata myymäläpäällikköä rarkoituksenani pyytää yhteystietoja hakemuksen lähettämiseksi, mutta päädyinkin siltä seisomalta työhaastatteluun ja sain työpaikan.
Syksyllä, 20-vuotis syntymäpäiväni tieniolla, huomasin olevani raskaana. Tämän llätyksen myötä jouduin peruuttamaan osallistumiseni talven oopperaproduktioon, johon minut oli pyydetty mukaan, mutta osallistuin teatteriopiston opetukseen sen minkä pahoinvoinniltani pystyin. Äitiyslomalle jäin heti kevään viimeisen lopputyönäytöksen jälkeen. Vauvan kanssa en maltanut jäädä pitkäksi aikaa kotiin, vaan hain Tampereen ylioppilasteatteriin ja tein opintoja avoimessa yliopitossa Tampereella teatterin ja draaman tutkimusta ja aikuiskasvatustiedettä sekä Helsingissä kursseja Teatterikorkeakoulussa. Pian olin myös oopperan näyttämöllä vanhan produktion repriiseissä. Oopperalla ystäväni usutti minut hakemaan yliopistolle lukemaan teatteritiedettä, kun luin huvikseni hänen tenttikirjojaan. Otin ideasta kopin ja hain Helsingin Yliopistoon.
Esikoiseni täyttäessä kaksi erosin hänen isästään, muutin takaisin pääkaupunkiseudulle ja hain menestyksekkäästi töitä keskustan design-myymälöistä, minulle tarjottiin työtä kolmesta eri liikkeestä. Aloitin työt heti kesällä ja syksyllä teatteritieteen opinnot Helsingin Yliopistolla. Fuksivuoden jälkeen irtisanouduin työpaikastani ja hakeuduin Ylioppilastetatteriin, missä näyttelin ja olin erilaisissa luottamustehtävissä muutamien vuosien ajan. Päädyin taas töihin vaatekauppaan. Työskenneltyäni siellä noin puoli vuotta tuli asiakkaaksi vanhoja tuttuja oopperalta. Huomasin kaipaavani oopperalle kovasti ja otin yhteyttä tuottajaan ja sain toivomiani töitä.
Työskentelin opintojen ohella oopperan produktioissa milloin tanssijana, milloin akrobaattina tai avustajana. Kerran esikoiseni kutsuttiin vieraaksi sirkussyntymäpäiville. Sattumalta sirkuskoulun omistaja oli vanha tuttuni, joka tarjosi synttäreiden loppuessa minulle työtä sirkusopettajana. Lisäsin opintojen ja ooperatöiden oheen myös sirkustuntien opettamisen. Välillä pyörähdin myös Savonlinnassa kesätöissä oppaana Olavinlinnassa ja tanssijana Oopperajuhlilla.
Kerran ensi-iltajuhlissa päädyin keskustelemaan oopperan musiikkijärjestäjän kanssa opinnoistani ja kaikesta muusta mitä teen tanssimisen lisäksi. Tämän keskustelun seurauksena hän tarjosi minulle mahdollisuutta opetella musiikkijärjestäjän työtä. Otin mahdollisuuden innolla vastaan. Näillä töillä jatkoin aina valmistumiseeni saakka ja hieman sen jälkeenkin, kunnes sairastuin vakavasti. Olin pitkään sairaalassa ja sieltä kotiin päästessäni en jaksanut edes kävellä. Aloitin hitaan paranemisen ja kunnonkohotusprosessin. Sairastamisen aikana heräsi toive lapsesta ja heti lääkäriltä luvan saatuamme annoimme lapselle mahdollisuuden tulla, mikä tapahtuikin yllättävän nopeasti. Odotusaikana tein työtä musiikkijärjestäjänä ja vierailin lapsikuoron valvojana muutamissa esityksissä. Raskauden komplikaatiot sitoivat minut kuitenkin lopulta vuodelepoon.
Nautiskelin pitkään äitiyslomasta, mutta hiljalleen huoli omasta urakehityksestä kuitenkin alkoi kalvaa mieltä – sain siitä oikein kunnon kriisinkin aikaiseksi noin kaksi vuotta sitten. Kriisin seurauksena viimeinkin aloin pohtimaan mitä haluan työkseni tehdä. Aloitin työnhaun (tuloksetta) ja treenailin samalla partituurinlukutaitojani, kirjoitin huvikseni kritiikkejä kaikista näkemistäni esityksistä ja muuta taitojani ylläpitävää. Soitin myös vanhoille kontakteilleni ja kysyin heiltä töitä. Kun tiesin mitä halusin alkoi tapahtua. Sain taas töitä Kansallisoopperasta musiikki järjestäjänä ja heti perään kesäksi Savonlinnan Oopperajuhlilta samalla nimikkeellä.
Viime vuoden tein kahta työtä: Olin sirkuskoulun opintosihteerinä ja tein projektisuunnitelmia teatterille tämän vuoden töitä varten. Molempiin paikkoihin päädyin vanhojen ja uusien ystävien kautta. Minun työuraani tähän mennessä kuvaakin ensisijaisesti kolme seikkaa: 1) olen vastannut aina myöntävästi tarjoutuviin mahdollisuuksiin pelkäämättä uusia haasteita, 2) olen käyttänyt hyväksi kaikkea kokemustani oli se peräisin sitten koulusta tai harrastuksista, 3) olen avannut suuni ja tarjoutunut itse työhön silloin. Muutamia asioita olen oppinut vasta hiljattain. Tajusin viime syksynä, että olen turhaan pitänyt itseäni vasta-alkajana – tämän tajusin vasta kun uudessa työpaikassa palkan päälle lömpsähti työkokemuslisät. Jee! Toisen välähdyksen sain yksi päivä työpöytäni ääressä – törkeää huijarisydroomaa poteneena olin ajatellut että ”nyt on tyttö liian isoissa kengissä ja kohta joku sen huomaa”, kunnes tajusin että kaikki työt mitä pöytäni kautta kulkee on hommia jotka osaan. Näiden jälkeen tuli aika tosi paljon parempi olo. Kaikesta. Kaiken kipuilun jälkeen tunnen olevani nyt juuri siellä missä pitääkin.
Kuvituksena yllättäen töihin liittyviä kuvia: meikkamista pukuhuoneessa ennen esitystä, hikinen akrobaatti näytöksen jälkeen, proggiskuva Ylioppilasteatterivuosilta ja lopulta toimistotyöläisenä.