Hammaslangoilla

smile-laugh-girl-teeth-69833.jpeg

Mulla on ihan hirveä hammaslääkäripelko. Aina näin ei ole ollut, mutta muutaman epäonnisen sattuman kautta pelko on kasvanut. Nykyisin peko kohdistuu enää poraamiseen ja tarkastuksissa voi käydä tuntien vain jännitystä j alievää ahdistusta, joka yleensä helpotaa tarkistuksen aikana. Lapsena mulla on ollut aina tosi hyvät hampaat eikä hammaslääkärin tarkistukset aiheuttaneet sen kummempia pelkoja. Joskus yläasteen loppuolella, mun suuhun oli päässyt karies-bakteeri ja mun hampaista löytyi yksi reikä. Kun koulun yhteydesä annettu hammashoito päättyi, jäi hamamshoito tauolle aina siihen asti, että odotin esikoistani ja menin raskausaikana tarkistukseen. Hampaissa oli joitakin alkavia reikiä, muttei muuten mitään hälyyttävää. Jo silloin hammaslääkäri oli kuitenkin huolissaan jatkuvan raskauspahoinvoinnin vaikutuksista mun hampaisiin (pahoinvointi jatkuin päivin öin yli 6kk ajan). Hammaslääkärissä käyminen unohtui taas vuosiksi, kunnes yhtenä juhannuksena hampaani lohkesi. Tarkistuksessa hampaistani löytyi useita reikiä ja lääkäri totesi pahoinvoinnin tehneen tuhojaan suussani.

Hampaitani alettiin hoitamaan ja se vaati useita käyntejä hammaslääkärissä. Hampaita poratessa tärinä alkoi resonoida koko luustoni läpi ja vaikka puudutus toimikin, en päässyt pakoon poran ääntä. Olen aina ollut herkkä äänille ja tilane alkoi olla todella tukala. Tiukalla aikataululla työskentelevä lääkäri ei pitänyt taukoa työstä useista pyynnöistäni huolimatta ja sain lopulta paniikkikohtauksen kesken hoidon. Silmissäni sumeni ja tunsin pakokauhua, en voinut olla enää paikallani ja lääkäri ei ehtinyt reagoida riittävän nopeasti ja pora osui kipeästi poskeeni. Siinä syntyi minun hammaslääkäripelkoni. Tuo kesken jäänyt paikkaus jäi suuhuni odottamaan pitkiksi ajoiksi, kun pelkkä ajan varaaminen sai aikaan huimauksen ja pulssin kiihtymisen. Lopulta vanhempani maksoivat hoidon yksityisellä hammaslääkäriasemalla, jotta kesken jäänyt hammashoito satiin tehdyksi. Hampaitteni tila oli silloin lääkäriin mennessä jo melko huono ja jouduin syömään rauhoittavia lääkkeitä jo tarkastuksen aikana.

Pari vuotta sitten hampaani alkoi oireilla ja tiesin, että on korkea aika mennä taas hammaslääkärin tuoliin. Edellisestä tarkistuksesta oli kulunut vuosia ja tiesin, että särky viittasi oikeisiin ongelmiin. Mieheni tuella sain etsittyä hammaslääkäriaseman, jossa hoidetaan pelkopotilaita ja myös nukutus on mahdollinen. Suuni hoidettiinkin lopulta sedaatiossa, joka on astetta kevyempi nukutus. Hoidon aikana olen tajuissani ja puheyhteydessä hoitavan lääkärin kanssa, mutta jälkikäteen en muista hoidosta mitään. Tämä on toiminut minulla hyvin. Vaikka suun hoitaminen sedaatiossa on kalliimpaa kuin tavalliseen tapaan vain puudutettuna, on se omalla kohdallani hintansa arvoista. Kärsin jännityksestä hoitoon mennessäni, mutta en saa enää paniikkikohtauksia. Kuten nukutuksenkin, myös sedaation hoitaa anestesialääkäri. Hoidon jälkeen tarvitaan kotiin lähtiessä saattajaa ja kotona on käytävä pitkäkseen. Hampaat kuitenkin saadaan hoidettua ilman pahempia keskeytyksiä ja pelkotiloja. Minä mieluusti maksan tästä hieman enemmän, jotta hampaat eivät jäisi peloon takia enää hoitamatta

Hampaiden ongelmat saivat minut todella heräämään pelkojeni keskeltä. Ei ole mitään järkeä riskeerata omaa terveyttää pelon vuoksi. Myös vanhempani toimivat kannustajina säännöllisen hoidon suhteen. Ja sainkin silloin pari vuotta sitten kalliit hoidot heiltä lahjana sillä ehdolla, etten enää välttelisi hammaslääkäriä. Onnekseni löysin tuolloin hyvän hammaslääkärin, joka on erikoistunut pelkopotilaisiin. Hänen ehdotuksestaan hammaslääkäriasema varaa minulle vuosittaisen tarkistuksen, joten asia ei unohdu eivätkä pelot asetu hammashoidon esteeksi. Vuosi sitten korjasimme taas pieniä reikiä ja samassa yhteydessä hampaani valkaistiin ennen häitä. Tänä vuonna kävin taas samalla lääkärillä tarkistuksessa. Säännölliset tarkastukset ja nopea puuttuminen suun ongelmiin on tuottanut tulosta. Siinä missä suuni oli surkeassa kunnossa kaksi vuotta sitten, oli tänä vuonna tilanne aivan toinen. ikeneni ovat erinomaisessa kunnossa, hammaskiveä ei ole juuri lainkaan ja hampaastani löytyi vain yksi reikä, joka on seurausta vanhan paikan hienoisen lohkeamisen aiheuttamasta hammasvälin suurenemisesta.

Merkittävin työ hampaiden hoidossa tehdään kotona arjen keskellä. Minulle onkin muodostunut hyvä rutiini hampaiden hoidossa. Harjaan hampaani kahdesti päivässä ja käytän päivittäin myös hammaslankaa. Molemmat ovat tapoja, joihin tottuu pian, kun vaan jaksaa hetken aikaa pitää huolta rutiinin luomisesta. Ruokailujen jälkeen olen oppinut kaipaamaan xylitol-pastilleja niin kovasti, että mieheni vitsailee jo addiktiosta. Viime tarkistuksen yhteydessä päätimme hammaslääkärini kanssa vaihtaa käyttämäni täysxylitol-pastillit xylitolia ja fluoria sisältäviin apteekista ostettaviin imeskelytabletteihin ja aloitan hampaitteni harjaamisen kerran viikossa tavallista hammastahnaa runsaammalla fluorilla terästetyllä hammastahnalla. Näin voimme ehkä välttää uusien reikien syntymisen kokonaan ja vanhat, tässä tarkastuksessa pysähtyneiksi todetut reiänalut voivat parantua itsestään. En ollenkaan panisi vastaan, jos en enää ikinä joutuisi hammaslääkärin poran alle!

Omat hyvät hampaiden hoitorutiinini olen pyrkinyt opettamaan myös lapsilleni. Jopa 3-vuotias kuopukseni harjoittelee hammaslangan käyttämistä, vaikka maitohampaiden välit toistaiseksi ovat vielä avoimet. Kun hammasvälit tulevat joskus tiiviimmiksi rautahampaiden myötä, on lankaamisen tapaa jo ehtinyt muodostua. Esikoinen hoitaa hampaiden harjaamisen jo itse, mutta kuopuksen hampaat harjaa aikuinen. Aamupesulla on kuopuskin saanut harjata itse ja aikuinen vain tarkistaa miten hienosti hampaat on tullut harjattua. Ruokailujen jälkeen lapset syövät xylitol-pastillit, janojuomana meillä on vesi ja ruokailujen välillä ei napostella.

Entäpä hammashoidon ekologisuus? Kuten jo aiemmin täällä olen kertonut, on meillä biohajoavat hammasharjat. Toistaiseksi käytössä olevat lankaimet ovat muovisia, mutta hammashoitaja kertoi tarkistuksessa kysyessäni muovista, että myös biohajoavia lankaimia on viimein kehitetty ja niitä saa ostettua nettikaupasta. Seuraavan kerran, kun on aika ostaa lankaimia, kohdistuu valintani näihin biohajoaviin versioihin. Käyttämämme hammastahnat ja pastillit ovat aivan perustuotteita. Tässä kohtaa laitan suuni terveyden ekologisuuden edelle. Vaikka ekotahnat monilla kai toimivatkin, olen kuullut myös niitä tarinoita ihan lähipiiristänikin, jossa hampaiden kunto on heikentenyt merkittävästi ekotahnoihin siirtymisen jälkeen. En halua riskeerata hampaitani uudelleen reikiintymiselle ja käytän hammaslääkärin minulle määräämiä tuotteita, jos voin siten välttää reikiintymisen ja hampaiden poraamisen.

 

 

 

Lue myös:

Hammaslääkäreistä ja peloista

 

 

Kuva: Pexels.

Hyvinvointi Terveys

Zero waste -haaste, vko 4/4

wooden-laundry-washing-clothes-line.jpg

Tämän viikon aikana ajatukseni on keskittyneet erityisesti zero waste -mahdollisuuksiin siivoamisessa. Meillä on yksi kaapillinen täynnä erilaisia siivousvälineitä imurista ja luutusta lähtien aina ämpäreihin, rätteihin ja armeijaan erilaisia pesuaineita. Kuten kosmetiikankin osalta, on siivouksessa ja pyykinpesussa käyttämämmeaineet olleet jo vuosia vain ekopesuaineita. Näidenkin aineiden pakkaukset ovat usein muovia eikä parin vuoden takaisen uudistuksen vuoksi pesuaineita saa ostaa täyttönä omaan pulloon. Olenkin miettinyt paljon sitä voisiko sittenkin olla viisasta palata isoäitien vanhojen siivousniksien pariin ja pestä pintoja itse esimerkiksi etikasta ja ruokasoodasta valmistetuilla pesuaineilla. Löysin pienellä hakemisella läjäpäin erilaisia DIY-ohjeita puhdistusaineisiin aina ikkunanpesusta pyykinpesuun. Koska en ole itse vielä ehtinyt niitä kokeilla, en uskalla suositella mitään löytämistäni ohjeista. Onko sinulla kokemusta zero waste -pesuaineista? Haluaisin mielelläni kuulla suosituksia ja vinkkejä!

Tässä joitakin zero waste -ajatusta tukevia vanhoja siivouskonsteja, joita meillä käytetään:

Siivousrätit käyttökelvottomista vaatteista. Kun vaate tulee tiensä päähän, voi sen useimmiten käyttää vielä vähintäänkin siivousrättinä. Olen leikannut ja repinyt siivousrättejä mm. vanhoista T-paidoista. Näillä räteillä ei ole mikrokuituliinan ominaisuuksia, mutta puhdasta niillä on silti tullut. Näitä on voinut käyttää huoletta myös sotkuisempiin hommiin, kuten pyörää korjatessa tai pienemmäksi leikattuna kynsilakkoja poistaessa, jolloin ei halua uhrata sitä parasta rättiä tai kestokäyttöistä vanulapunkorviketta. T-paitarätit on myös oivallisia ikkunanpesurättejä (ikkunoiden pesemisestä lisää alempana).

Paidasta talouspaperiksi tai nenäliinaksi. Kuten pesulaputkin, myös talouspaperit voi korvata pestävillä kangaslapuilla, joita voi leikata esimerkiksi vanhasta pyjamasta tai paidasta. Tässä kohtaa on hyvä, jos kangas on pehmeää ja imukykyistä, niin se toimii samaan tapaan kuin talouspaperikin. Pehmeämmästä puuvillasta, jollaista on usein vaatteissa, voi myös ommella samalla kertaa kankaisia nenäliinoja. Jos hygienia mietityttää, niin suosittelen käytetyn nenäliinan heittämistä pesupussiin vanulaput korvaavien pesulappujen sekaan, josta ne päätyvät kuumaan pesuun. Talouspaperin korvaaville lapuille voi laittaa vaikka roskiskaappiin roikkumaan oman pesupussin. Netissä olen nähnyt erilaisia systeemejä lappujen laittamisesta rullaan kuten talouspaperikin on ja laatikkoihin kauniisti viikattuja lappuja. Itselleni kuitenkin kätevimmäksi on osoittautunut astia, josta lapun voi tarvittaessa napata. Nenäliinoja voi säilyttää kaapissa vaikka linavaatteiden tai siivoustarvikkeiden kanssa laatikkoon tai koriin viikattuna. Itselläni on tapana napata talteen tyylikkäät kenkälaatikot kaappien ja laatikoiden pienemmäksi jakamista varten. Tällä hetkellä meillä on vain muutama kankainen nenäliina, mutta tarkoitukseni on ommella niitä jatkoa ajatellen lisää. Talouspaperia olemme päättäneet olla ostamatta lisää nykyisten loputtua.

Pöytäliinasta servetiksi. Paperiset servetit voi helposti korvata kankaisilla. Kankaisia servettejä myydään monissa kaupoissa vähän hiemonpaa käyttöä ajatellen, mutta ei ole iso juttu ommella niitä itselle ihan arkikäyttöönkin. Myös kirppareilta tai isovanhempien laatikoista voi löytyä kankaisia lautasliinoja. Lautasliinoja voi helposti saada isommankin satsin kerrallaan, jos käyttää materiaalina esimerkiksi tahriintunutta pöytäliinaa (ainakin näin lapsiperheessä sellaisiakin löytyy). Vaikka kankaassa olisi harmillisessa kohtaa pesussa irtoamaton tahra, on siinä useimmiten varmasti materiaalia useampaankin kangassservettiin. Jos lautasliinaan tulee tahroja kannattaa niihin kokeilla sappisaippuaa, joka irroittaa hyvin ruokatahroja ja muita orgaanista alkuperää olevia tahroja. Sappisaippuaa myydään sekä nesteenä että palana. Näistä oman kokemukseni mukaan pala on ehdottomasti tehokkaampi ja käytännöllisempi, ja pahviin pakattuna parempi kuin muivipullossa oleva neste.

Ikkunoiden peseminen sanomalehdellä. Ikkunoiden peseminen on yksi niistä asioista, jotka jakavat ihmisiä, vaikka kaikki tuntuvatkin pitävän puhtaista ikkunoista. Toiset vihaavat ikkunoiden pesemistä yli kaiken ja toiset rakastavat sitä. Itse kuulun jälkimmäisiin. Olen kokeillut monia erilaisia ikkunoiden pesemiseen tarkoitettuja välineitä: lumppurättejä ja erityisesti ikkunoille suunniteltuja pesimiä, erilaisia lastoja, tiskiainetta, ikkunanpesuainetta, ikkunarättejä ja jopa kertakäyttöisiä puhdistuspyyhkeitä muistuttavia ikkunaliinoja sekä niitä vauvan pepulle tarkoitettuja puhdistuspyyhkeitä. Kaikista kokeilemistani tekniikoista parhaaseen lopputuokseen olen kuitenkin päässyt käyttämällä yksinkertaisesti ensin T-paidoista leikattuja rättejä ikkunan vesipesuun ja sitten hinkannut koko komeuden kiiltäväksi rutatulla sanomalehdellä. Etikan pesuvedessä olen todennut pesutuloksen kannalta yhtä hyväksi kuin erikseen ikkunanpesuun tarkoitetut aineetkin. Vanhasta ikkunanpesuaineesta voi kuitenkin säästää suikepullon, joka on pestessä aika kätevä. Kastele ikkunan riittävän märäksi ja hinkkaa se kunnolla kuivaksi sanomalehdellä. Puhdasta tulee nopeasti ja raitojakaan ei jää yhtä helposti kuin lastalla kuivatessa.

Kankainen tiskirätti. Olen ostanut omat tiskirättini pääsääntöisesti bambuisina ja hamppuisina ja neulonut jotkin niistä itse. Olen käyttänyt näitä pestäviä tiskirättejä jo pian kymmenisen vuotta enkä kaipaa lainkaan kuituliinoja. Toki tässä ajassa jotkin räteistä ovat jo tulleet tiensä päähän, mutta varmasti olen tuottanut vähemmän roskaa kuin olisin tuottanut otamalla pakasta aina uuden rättiä vaihtaessani. Tiskirätti pitää säilyttää niin, että se pääsee kuivumaan käyttöjen välillä. Tiskirätti on myös hyvä vaihtaa Viikottain ja pestä kuumassa (60 tai 90 asteessa). Pesen tiskirättini usein lakanoiden ja pyyhkeiden tai kestolappujen seassa.

Puinen tiskiharja ja juuresharja. Meillä tiskit pestään nykyisin (onneksi!) pääsääntöisesti koneella, mutta jotkin astioistamme täytyy pestä yhä käsin. Olemme pitkään käyttäneet muovista vaihtopäällä varustettua tiskiharjaa, mutta nyt olemme vaihtaneet puiseen harjaan, jossa siinäkin on vaihtopää. Harjoja löytyy sekä tavallisilla että pehmeämmillä harjaksilla. Juuresharjana meillä on jo pidempään ollut puinen versio. Puiset harjat kannatta säilyttää ilmavasti, jotta ne pääsevät kuivumaan eivätkä halkeile. Harjoja löytyy useista eri kaupoista.

Käytä puisia pyykkipoikia. Meillä ei ole kuivausrumpua ja voin melko varmasti sanoa, ettei meille sellaista ole tulossakaan. Olohuoneestamme löytyy yksi suosituimpia lapsiperheiden sisutuselementtejä, nimittäin pyykikuivausteline, joka on pääsääntöisesti aina käytössä. Kesällä kuivaan pyykit mahdollisuuksien mukaan ulkona, koska siitä tulee ihana tuoksu. Etenkin ulkona kuivattaessa on syytä käyttää pyykkipookia, etteivät vaatteet lähtisi tuulen mukana lentoon. Suosin puisia pyykkipoikia pääsääntöisesti nostalgian, käsituntuman ja ulkonäön vuoksi, mutta onhan ne jälleen yksi muoviroska vähemmän tähän muoviin hukkuvaan maailmaan. Omat pyykkipoikani olen aikoinaan koristellut piirroksilla ja sitten laittanut lakan päälle, ettei tussi leviäisi märkiin vaatteisiin. Pyykkipojat ovat kauniit, mutta ekologisemmathan ne olisivat ilman piirroksia ja lakkaa. Tehty mikä tehty, mutta tulen joka kerta hyvälle tuulelle käyttäessäni noita itse koristelemiani pyykkipoikia, jotka kaikki ovat erilaisia keskenään.

Pidä hyvää huolta siivousvälineistäsi. Joihinkin siivousvälineisiin kannattaa mielestäni satsata. Hyvät mikrokuituliinat ja omalle lattialle sopiva moppi sekä hyvä imuri vievät jo pitkälle. Vaikka siivousväline ei itsessään olisikaan maatuva, kannattaa sen käyttöikään satsata. Kun pidät siivousvälineistäsi hyvää huolta, ne kestävät pitkään hyvinä käytössä. Pese ne käytön jälkeen ja kuivata ilmavasti.

Vaikka zero waste -haasteeni päättyikin helmikuun myötä, ei matkani zero wasten maailmassa pääty tähän. Blogin luonnoksissa on vielä tuloillaan kokoomapostaus kaikesta siitä mitä olen oppinut tämän kuukauden aikana. Palataan siis vielä asiaan!

Lue myös:

Zero waste -haaste, eli mistä kaikki sai alkunsa.

Zero waste -haaste, vko 1/4, banaaniraivarit ja järkytys.

Zero waste -haaste, vko 2/4, roskahuoltoa ja pieniä muutoksia.

Zero waste – haaste, vko 3/4, valintoja kylpyhuoneessa.

Kuva: Pexels.

Puheenaiheet Sisustus Vastuullisuus