Kotiunelmia
Olen aina ollut kova unelmoimaan kodeista ja niiden sisustuksista. Hiljalleen ajatukseni on siirtyneet kohti oman kodin ostamista ja siihen liittyviä haaveita. Siihen liittyen myös unelmakotini on alkanut muuttua astetta realistisemmaksi. Meidän perheelle täydellinen koti olisi kolme tai neljä huonetta ja avokeittiö olohuoneen yhteydessä. 70-80 neliötä riittäisi varsin hyvin. Mieheni on kasvanut isossa talossa ja kaipaa ympärilleen paljon tilaa, mutta avaruuden tuntua voi saada aikaan muutenkin kuin neliöillä. Kodin tulisi sijaita lähellä kaupungin keskustaa, mutta olla rauhallinen. Lähellä pitäisi olla hyvät mahdollisuudet ulkoiluun ja merenranta on ehdottomasti plussaa. Ehkä vielä löydämme joskus sellaisen asunnon, josta saamme rakentaa unelmiemme kodin.
Unelmieni koti syntyy niistä rakastettavista osasista, joihin olen asumishistoriani aikana kodeissani ihastunut. Haluaisin kotiini lautalattiat, vanhan talon huonekorkeeuden ja leveät ikkunalaudat. Yhdessä asunnossa rakastuin kaupungin kattojen yli aukeavaan näkymään ja täydelliseen hiljaisuuteen. Nykyisestä kodistamme ottaisin mukaan valoisuuden, joka hyväilee asuntoamme vielä näin talvellakin aina kun ulkona vähänkin pilkahtaa valoa sekä toimivan pohjaratkaisun. Yhdessä kodissamme oli täydellinen kylpyhuone, ei yhtään liian iso eikä liian pieni. Kaipaan myös pitkään vuokralla asumisen jälkeen sitä vapautta, kun pääsee itse vaikuttamaan kodin materiaaleihin ja väreihin, siitä nautin asuessani isoisäni omistamassa asunnossa.
Minimalism: A Documentary About The Important Things kertoo kahden miehen elämästä minimalisteina. Jos olet yhtään kiinnostunut minimalismista, niin suosittelen katsoman tämän. Dokkari on inspiroiva ja tuo hyvin esille minimalismin perusperiaatteita.
Forks over Knives on amerikkalainen dokkari, jossa puhutaan kasvisruokavaliosta. Tää on hieman lempeämpi kuin mainetta niittäneet tyyliltään hyvin amerikkalaiset Cowspiracy ja What The Health. Tykkään siitä, että tässä on keskiössä kaksi vanhaa tutkijamiestä (toinen akateemikko ja toinen lääkäri). Luvassa on siis asiallista kamaa kasvisruoan vaikkutuksesta erityisesti terveyteen. Noissa kahdessa muussa puututaan enemmän myös ympäristövaikutuksiin. Jos aihe kiinnostaa, tai jos vielä arpoo kannattaisiko siirtyä kasvisruokavalioon tai vegaaniksi, niin suosittelen katsomaan kaikki kolme ja nappaamaan lisäksi vielä Food Choices -dokkarin, jossa haetaan perusteluja laajalta näkökulmalta kasviruokavalioon.
The True Cost. Jos et ole vielä nähnyt tätä, niin katso se. Tämä dokkari laittaa ajatukset vaatebisneksestä uusille uomille. Tässä kulustuskeskeisessä maailmassa jokaisen olisi hyvä tietää mikä on halpavaatteiden ja toisinaan myös kalliiden merkkivaatteidenin todellinen hinta. Varaudu siihen, että olo dokkarin näkemisen jälkeen ei välttämättä ole ihan paras mahdollinen. Onneksi me voimme vaikuttaa omaan osallisuuteemme omilla valinnoillamme.
Iris. Vaatteista ja muodista puheen ollen, kannattaa katsoa myös tämä dokkari ikonisesta tyylitaiturista Iris Apfelista. Tyyli ei kuulu vain nuorille, ja joskus enemmän on enemmän.
Janis: Little Girl Blue on dokkari Janis Joplinista. Itse en ennen tätä dokkaria tuntenut Janis Joplinilta muuta kuin klassikkohitin Piece Of My Heart, mutt anautin kyllä tästä dokkarista. Näitä rokkari- ja muita musikko dokkareita katsoessa vaan usein tulee todella surullinen olo siitä miten huumeet vievät näitä ihmisiä ja miten onnettomia kohtaloita menestyksen takana usein on. Toinen katsomisen arvoinen dokkari on upeasta laulajasta Whitney Houstonista kertova dokkari Whitney: Can I Be Me. (En tiedä onko tuo Whitney -dokkari yhä Netflixissä, mutta sieltä minä sen katsoin.)