Täydellistä vaatekaappia metsästämässä, osa 5

 

Seuraava vaihe täydellisen vaatekaapin metsästyksessä on värimaailman ja kuosien pohdinta. Tätä voi lähestyä, joko yleisesti koko omaa pukeutumista ajatellen tai luoda erilliset värimaailmat eri vuodenajoille. Suomessa pukeutuminen vuodenajasta toiseen on hyvin vaihtelevaa, joten on halutessaan voi helposti muuttaa pukeutumisensa värimaailmaa vuodenajan mukaan.

Omaa värimaailmaansa voi lähteä rakentamaan omien mieltymystensä mukaan. Esimerkiksi silloin, jos huomaa vaatekaapin sisällöstä vain tietyn väristen vaatteiden tulevan käyttöön useimmiten. Tai sitten voi hakea inspiraatiota väriteorioista tai valmista värikartoista. Into Mind -blogista löytyy paljon apuja oman väripaletin määrittelemiseen sekä informatiivinen postaussarja oman värityypin määrittämiseen ja sen hyödyntämiseen omaa väripalettia kootessa. Joskus on parempi unohtaa hetkeksi vaatteet ja pukeutuminen ja pohtia vain sitä millaisista väriyhdistelmistä itse pitää. Tällä tavalla voi löytää uusia itselleen sopivia ja ilahduttavia väriyhdistelmiä ilman, että omat ennakko asenteet omaan pukeutumiseen tulevat luovuuden esteiksi. Valmiita ja inspiroivia väripaletteja kaikenlaiseen käyttöön löytyy mm. Design Seedsin sivuilta, jossa väripaletteja voi etsiä mm. värin tai inspiraation lähteiden perusteella.

 

Minulla on tummanruskeat hiukset, joissa on punaiseen tai kupariin vivahtavaa hohdetta. Ihoni on vaalea, mutta lämpimän sävyinen, ja rusketun helposti. Silmäni puolestaan ovat keskitummat ja valaistuksesta tai ympäröivistä värisävyistä riippuen joko siniset tai harmaat. Näillä perusteilla minun ”lokeroni” värianalysin mukaan olisi syksy. Kuten jo aiemmin olen kertonut lokeroinnit eivät oikein sovi minulle tai luonteelleni, sillä en koe oikein istuvani mihinkään lokeron ja toisaalta en haluakaan. Värimaailmassa suurpiirteisestä lokeroinnista voi kuitenkin olla hyötyä, jos ei muuten osaa valita itselle sopivia värejä. Toisaalta mitä tahansa väriä voi käyttää oli itse sitten mitä  väriä tahansa, mutta jos oma lempivärisi saa kasvosi näyttämään merisairailta, niin ehkä sitä kannattaa käyttää mielummin vaikka käsilaukuissa tai vaikka kengissä kuin aivan kasvojen lähellä.

 

Omalla kohdallani vaatetukseni perusväritys pysyy melko samanlaisena vuodenajasta toiseen, mutta lisäilen sitten väripilkahduksia eri vuodenaikoihin. Ajattelen vaatekaappini sisältöä ensisijaisesti syksy/talvi ja kevät/kesä -jaottelulla. Keväisin ja syksyisin sekoitan talvi- ja kesäpukimia keskenään sopiviksi yhdistelmiksi, mutta huomaan syksyisin suosivani yhdistelmissä enemmän talvisia vaikutteita ja keväisin taas kesäisiä. Ainoastaan selkeästi tiettyyn vuodenaikaan liittyvät vaatteet kuten sandaalit ja toppatakit ym. vien varastoon vuodenaikojen vaihtuessa, muuten peruspukemistoni pysyy jotakuinkin samana vuodenajasta toiseen. Omat perusvärini ovat hyvin neutraaleja ja sopivat  musta, valkoinen, harmaan eri sävyt, laivastonsininen ja vanha roosa. Kesä puvustoni väripilkkuina on korallin ja sinisen sävyjä. Talvipuvustoon väriä tuovat petrolinsininen, täyteläinen keltainen ja viininpunaisen sävyt. Pidän myös erityisen paljon konjakin värisestä nahasta, ja käytän konjakin värisiä käsilaukkujani sekä talvi että kesäpuvustoni kanssa.

 

Harva tuskin haluaa pukeutua aina vain yksivärisiin ja kuviottomiin vaatteisiin. Puvuston yhdisteltävyyden ja käytettävyyden kannalta on kutenkn hyvä pohtia myös millaisista kuvioista pitää. Oma ikisuosikkini on raidat! Rakastan raitoja etenkin yläosissa. Pidän kovasti myös pienen skaalan pilkuista ja kukkakuvioista. Myös etniset vivahteet kankaan kuvioinneissa viehättävät minua. Toisinaan myös suuret kuviot, jotka ikään kuin häviävät vaatteeseen suuren mittakaavansa vuoksi ovat kauniita. Kuviollisia vaatteita valitessani kiinnitän huomiota eniten kuvion yleisvääritykseen ja vaatteen yhdisteltävyyteen muun puvustoni kanssa.

 

Omilla värivalinnoillani haluan paitsi korostaa ulkonäköni parhaita puolia, esimerkiksi oikean sävyinen kaulahuivi saa silmäni hehkumaan syvän sinisinä, ja toisaalta pukeudun omiin lempiväreihini, joissa tunnen oloni kotoisaksi.

Aiemmat sarjan postaukset löytyy näiden linkkien takaa:

  1. Täydellistä vaatekaappia metsästämässä: sarjan aloitus ja taustoja sekä inspiroivia kirjoja ja sivustoja luettavaksi
  2. Täydellistä vaatekaappia metsästämässä, osa 2: oman tyylin määrittämisestä ja tyyli-ikoneista
  3. Täydellistä vaatekaappia metsästämässä, osa 3: leikkauksista ja silueteista
  4. Täydellistä vaatekaappia metsästämässä osa 4: omista ”uniformuista” ja tilanteista
Muoti Trendit

Kunnollista

image_1.jpeg

Tilanne on tämä: Minä olen päässyt lihomaan sellaisiin mittoihin, etten tunne oloani hyväksi. Olen vain vain 161cm pitkä ja nyt painoni huitelee reilusti 60 kilon raskaammalla puolella. En koskaan ole ollut hentoinen tai kevyt kuin keijukainen, mutta koko aikuisikäni olen painanut joulun jälkeisiä turvotuspäiviä lukuunottamatta noin 57-59 kiloa lihasmassan määrästä riippuen, ja toisinaan vielä muutaman kilon vähemmän. Nykyinen painoni ja ulkonäköni vaikuttaa itsetuntooni huonolla tavalla, joten asian ei voi antaa olla. Lihomiselle on todellisia syitä (laiskuus, liiallinen herkuttelu ja univelka) sekä altistavia syitä, joiden seurauksena liikunnallisesta ja hyvin voivasta naisesta tuli pullukka.

Keväällä 2013 sairastuin pahasti ja olin noin kuukauden ajan vuodepotilaana. Minulla ei ole ollut tapana sairastua usein eikä koskaan kovin pahasti ja sairastumista ennen olin kaikin puolin hyvässä fyysisessä kunnossa. Sairaalasta kotiin päästessäni olin menettänyt 11 kiloa painostani ja siitä ikävä kyllä suuren osan lihaksistani. Muutamaksi kuukaudeksi minulta kiellettiin toipumisen vuoksi liikunta kokonaan, mutta kuntoni oli muutenkin niin heikko, että rollaattoreiden kanssa kulkevat vanhukset porhalsivat ohitseni. Hiljalleen sain yleiskuntoni taas kohoamaan, niin että pystyin aloitelemaan taas liikuntaa ja hankkimaan menetettyjä lihaksiani takaisin. Sitten aloin odottamaan nuorimmaistani. Alkuraskauden pahoinvointi vei minut vuoteeseen. Kun pahoinvoinnista selvisin oli olo hyvä ja jatkoin touhuamistani tavalliseen tapaan, kunnes sain liikuntakiellon voimakkaiden supistusten vuoksi. Lopulta supistelu vei minut vielä vuodelepoon.

Tämän kaiken seurauksena yleiskuntoni on romahtanut verrattuna aiempaan. Yht’äkkiä, kun en aiempaan tapaan saanutkaan liikuttua työni puolesta oli liikunnan harrastaminen todella vaikeaa. Heikentynyt lihaskunto ja aiemmin helppojen liikkeiden vaikeus ja jopa mahdottomuus masensivat. Oli helpompa antaa laiskuudelle ja tekosyille periksi, kuin pakottaa itsensä liikkeelle. Vauva-ajan väsymyksessä annoin liian helposti periksi myös mieliteoille ja pahalle taipumukselleni herkutella.

Asian surkuttelu on turhaa, on parempi tehdä jotain. Päätinkin nyt aloittaa laihdutuksen, jonka tavoitteena on paitsi saada paino alas, myös kohottaa yleiskuntoa ja mielialaani sekä oppia jälleen nauttimaan liikunnasta ja saada se taas kiinteäksi osaksi arkeani. Haluan saada kehoni sellaiseen kuntoon, että koen olevani jälleen omassa kehossani. Tavoitteeni on painaa häittemme aikaan 54 kiloa, eli saman verran kuin tavaessani sulhaseni ensimmäistä kertaa viisi vuotta sitten. Ja sen jälkeen pyrin pitämään painoni pysyvästi noin 54-56 kilon paikkeilla. Se on vähemmän kuin mitä keskimäärin olen ennen painanut, mutta enää en koe tarpeelliseksi rakentaa sellaista lihasmassaa, jota tarvitsin ilma-akrobatiaan. Aseina tavoitteeni saavuttamiseksi minulla on liikunta ja ruokavalio.

Painoa on pudotettavana arviolta (en ole käynyt vaa’alla sitten toukokuun, enkä usko ainakaan laihtuneeni sen jälkeen) noin 12-14 kiloa, joten viikottain pudotukseksi pitäisi saada noin 300-400g. (Taitaa olla parasta ruveta kaivelemaan kesäasuntoni kaappeja, jos löytäisin jostain isoäitini vanhan vaa’an… Muistaakseni täällä sellainen on aiemmin ollut.)  Jotta saisin painonpudotuksen hyvään vauhtiin aloitan urakan detoxilla, jolla saan toivotavasti pudotettua pahimmat turvotukset pois.

Liikuntatavoitteistani ja detoxista kirjoittelen myöhemmin vielä omat postauksensa, ettei tämä teksti paisuisi aivan mahdottoman pitkäksi. Jotta tuloksien saamiselle tulisi myös ulkopuolista painetta, pidän itseäni tilivelvollisena edistymisestäni tänne blogiin.

Suhteet Oma elämä Liikunta Terveys