Harrastuksia koronan aikaan

Ensin lapsilta peruttiin uintitreenit, sitten akrobatia, tanssitunnit ja lopulta muskari ja soittotunnit. Minulta peruttin tanssitunnit ja jooga ja kuntosali suljettiin. Esikoisen soittotunnit on jatkuneet etäyhteydellä ja maanantaina hän osallistui videon välityksellä myös orkesteritreeneihin. Etäkoulussa opettajat käskevät nuoria ulkoilemaan, hyppimään X-hyppyjä ja punnertamaan muiden tehtävien ohella, jottei liikkuminen ja pienet tauot päätetyöskentelystä unohtuisi kokonaan. Entä minä ja kuopus? Miten löydämme harrastuksia koronan aikaan?

Maanantaina pätin pitää 5-vuotiaalle kuopukselle musiikkitunnin. Istuin sattumalta lastenhuoneessa sijaitsevan pianomme ääreen ja kaivoin laulukirjasta esiin lastenlauluosion. En ole kummoinen pianisti, mutta löydän kyllä oikeat soinnut, joten aloin soittamaan ja laulamaan. Lastenlaulut on helppoja ja yksinkertaisia soitettavia ja alun takeltelun jälkeen sormet alkoi muistaa soinnut, niiden käännökset ja vaihdot soinnuista toiseen paremmin ja tahdin alussa soitetut yksittäiset soinnut ja bassosävelet muuttuivat pian kompiksi. Tiistaina tutun laulun sattuessa silmiin laulukirjasta, kuopus kaivoi esiin kanteleensa ja sanoi, että tätä laulua oli soitettu muskarissa. Lauloimme Rati riti rallan pianon ja kanteleen säestyksellä ja sen jälkeen vielä Piippolan vaarin samalla bändillä. Jälkimmäiseen jouduin transponoimaan pianonuotin samaan vireeseen kanteleen kanssa, mutta näin vähäisellä sointumäärällä se ei ole temppu eikä mikään.

Olin sopinut kävelystä ystäväni kanssa, mutta jouduimme perumaan ulkoilun ystäväni kurkkukivun vuoksi. Hän kertoi saavansa yhteiseltä ystävältämme sähköpianon lainaan pitkien päivien piristykseksi. Päädyin lähettämään hänelle kuvia muutamista lastenlaulunuoteista sekä hieman haasteellisempaakin soitettavaa. Musiikki yhdistää meitä, vaikka emme pystykään nyt tapaamaan. Lupasin lähettää lisää nuotteja heti, kun hän niitä tarvitsee. Illalla istuin vielä uudelleen pianon ääreen ja soitin laulukirjasta muutakin kuin lastenlauluja. Päivän aikana ääni oli auennut ja tuntui ihanalta laulaa ja soittaa.

Tänään aion taas soittaa pianoa päivällä lapsen kanssa. Illalla pienen nukkuessa tartun ukuleleeni ja annan musiikin auttaa minua unohtamaan hetkeksi kaikki uutiset, ahdistuksen ja maailman.

Lue myös:

Venymistä, roikkumista ja sointuja – Näitä kaikkia lajeja voi harrastaa myös kotona!

Jotain sinistä – Käsillä tekemisen kaipuusta ja ilosta.

Kulttuuri Musiikki

#Nuoruuskuvahaaste

Ihastuin Facebookissa ja Instagramissa kiertävään nuoruuskuvahaasteeseen. Ihana saada kaiken uutisvirran ohella silmiinsä myös jotain ihan muuta. Mun vanhat kuvat on pääsääntöisesti lapsuudenkodissa kaiken maailman pahvilaatikoissa. Sattuneesta syystä en nyt pääse niitä kaivelemaan. Joitain kuvia kuitenkin löysin ihan lapsuudesta ja seuraavat lukioajalta. Peruskouluajan ne kaikkein epäimartelevimmat vuodet siis sopivasti puuttuu arkistoista – hih. Tässä muutamia arkistojen aarteita lapsuudesta kohti nykypäivää.

Tässä kuvassa olen 1-vuotias. Päälläni on äitini neuloma villapaita ja kuvassa olen olohuoneessamme Jyväskylässä.

 

Tämäkin kuva on kotoamme. Muistan yhä tuon paidan, se oli lempipaitani. Kuvan on ottanut todennäköisesti isäni.

 

Tämä kuva on otettu mökillä. Taustalla on varmaankin jostain remppaprojektista yli jäänyt styroksiponttooni, joiden päällä kelluimme ja meloimme siskojeni ja serkkujeni kanssa. Pitkän laiturin pääty keinui ja sinne, ei saanut mennä kuin vanhempien kanssa, mutta menimme silti.

 

Tässä kuvassa olenkin jo varmaan 15-vuotias. Ala-asteikäisenä aloin harrastaa sirkusta ja teini-ikään mennessä kävin treeneissä 5 päivänä viikossa. Yhden illan viikossa opetin ja yhden päivän äitini vaati pitää lepopäivänä. Tramppaa käytimme treenin lisäksi leikkimiseen. Pelasimme muistipeliä niin, että jokainen vuorollaan lisäsi sarjaan yhden tempun ja välihypyt oli rajattu 0-1 hyppyyn. Jos unohti sarjan tai teki liikaan välihyppyjä, putosi pois pelistä. Joitain temppuja kokeilin ensimmäisen kerran juuri tässä muistipelissä.

 

Tässä kuvassa olen oletettavassti 16-vuotias lukiolainen ja paikkana on jälleen treenisali. Vertical-köysi oli kaikista sirkuksen lajeista minulle rakkain. Aloitin lapsena notkeusakrobatialla, mutta yläasteissä siirryin ilma-akrobatiaan.

 

Olen tässä kuvassa 17-vuotias. Lähdin hiihtoloman ajaksi Ranskaan treenaamaan sirkusta vanhan sirkusopettajani silloiseen kouluun. Kuva on siinä samaisessa koulussa opiskelleen ystäväni kodin ikkunalta.

 

Tässä varsin edustavassa kuvassa olen 18-vuotias. Kuvan otti silloinen poikaystäväni, kun kesken yatzyn pelaamisen sain lyijytäytekynän tarttumaan kieleeni.

 

Tässä kuvassa olen 26-vuotias. Olin keväällä 2011 mallina korusuunnittelija Liisa Tervisen lopputyössä I Feel Hungry. Näyttelyn korut Liisa teki ruoka-aineista. Minun ylläni kuvattiin sinisimpukkakorut, muita korumateriaaleja oli jää, suklaa, pitsikeksit ja teepussit. Kuvat otti Helinä Kuusela ja meikin ja hiukset laittoi Emma Korosuo.

 

Puheenaiheet Oma elämä Höpsöä