Kuinka paljon ostan vaatteita? 4/4

Vuosi sitten Lilyssä puhuttiin paljon ostolakoista. Itse en ryhtynyt ostolakkoon, koska tiedossa oli välttämättömiä ostoksia ja porsaanreikien jättäminen tuntui minusta huijaamiselta. Päätin kuitenkin siltä istumalta alkaa kirjaamaan vuoden ajan ylös kaikki vaateostokseni (16.10.2018-15.10.2019). Nyt kokonainen vuosi ostosten kirjaamista on kulunut. Paitsi, että kirjasin ylös sen mitä ostin ja mistä, kirjasin ylös ostoksen takana olevia ajatuksia.

Oma ohjenuorani on hankkia vaatteet ensisijaisesti tarpeeseen ja sillä ajatuksella, että ne kestävät käytössä vuosia. Pyrin myös huomioimaan ympäristövaikutukset ostoksia tehdessäni mahdollisuuksien mukaan. Aina en tavoita omia standardejani esimerkiksi käytettävissä olevan ajan tai budjetin vuoksi. Tässä viimeisen neljänneken vaateostokset.

Heinäkuu

30.7.2019 Ostin Indiskasta Röhnisch yhteistyömalliston turkoosit villaviskoosihousut, kun löysin jo aiemmin bongaamani pehmeät ja lämpimät housut alennusmyynnistä. Käytän housuja paitsi kotihousuina myös lämpöhousuina tanssitunnille kävellessä. Olen niitä ihmisiä, jotka heti ensimmäisenä kotiin saapuessa vaihtaa vaatteet johonkin pehmeään ja mukavaan, joten kotivaatteita tarvitaan joka päivä.

Elokuu

6.8.2019 Kävin Ballerina Shopissa ostamassa Grishkon mustat pehmeät balettitossut. Vanhat tossuni oli tanssittu loppuun ja tarvitsin uudet illan balettituntia varten.

15.8.2019 Ostin mustat farkut/housut ja mustan puuvilla neuleen Vero Modasta. Minä tuhoan housuja aivan käsittämätöntä vauhtia! Onko kyse huonoista housuista vai minusta? Vanhat housut on korjattavissa, mutta haluan, että minulla on edes yhdet ehjät ja siistit housut. Käytän farkkuja lähes päivittäin. Nyt ostin myyjän suosituksesta hieman erilaista kangasta olevat housut, joilla oli henkilökunnan kokemuksilla jopa vuosien mittainen kokemus ehjänä pysymisestä. Harkitsen todella vahvasti housuvalikoimani laajentamista, josko ne silloin saisivat välillä hieman lepoakin ja pysyisivät pidempään ehjinä. Ohutta puuvillaneuletta olen kaipaillut jo kauan. Nyt sopiva osui kohdalle ja lähti mukaani.

22.8.2019 Ostin 50% alennuksella Lumoanin mustan Adele-mekon Nordic Design Pop Upista Faustin ensi-iltajuhliin. Sopivasti yhdistelemällä mekko sopii mainiosti erilaisiin tilanteisiin. On varsin käytännöllistä omistaa pari ensi-iltaan sopivaa asukokonaisuutta, koska meidän perheessä ensi-iltoja on useampi kerta vuodessa. Faustin jälkeen sama mekko on palvellut myös Riivaajien ensi-illassa Teatteri Jurkassa ja Triplan ensi-illassa Suomen Kansallisoopperassa. Kahdessa muussa ensi-illassa pukeuduin toiseen asuun.

23.8.2019 Ostin kolmet alushousut Lindexistä. En ollut muistanut pestä vaatteita tiiviin harjoitusrupeaman ja ensi-iltaan valmistautumisen keskellä.

29.8.2019 Kaksi pipoa ja yksi huivi Stockmannin A+ more -mallistosta. Ostin välikauteen sopivan sinivihreän silkkihuivin, koska minulla ei ollut yhtään siistiä kevyttä huivia. Lisäksi ostin keltaisen neulebaskerin, mistä olen haaveillut jo kauan. Ihastuin Pupulandia-malliston vihreän petrooliin pipoon, mutta sitten huomasin vaaleanpunaiseen taittavan nude-sävyn olevan täydellinen pari viime syksynä ostamalleni ylelliselle villahuiville, joten nappasin sen mukaani ja jätin vihreän pipon kauppaan. Viime talvena totesin mustan piponi olevan liian ohut talvikaudelle ja kaipasin paksumpaa seuralaista huivilleni. Kotona väri osoittautui sopivan huiviin juuri niin ihanasti kuin olin kuvitellutkin.

Syyskuu

5.9.2019 Ostin COSilta ison sinisen villapaidan. Viime syksynä ostamani villapaita huopaantui, kun mieheni laittoi sen vahingossa pesukoneeseen. Tästä uudesta paidasta on tullut suosikkini, jonka puen yhtä mieluusti töihin kuin oktonaoleskellessani.

7.9.2019 Ten Points nilkkurit kasvivärjättyä nahkaa. Viimeinkin sain välikausi kengät edellisten hajottua lopullisesti keväällä 2017. Ten Pointsin Pandorasta on tullut luottomallini, jollaiset minulta löytyy jo ennestään talvikenkinä kahdella ei paksuisella vuorella. Vanhin pari on ollut käytössä nyt 5 talvea ja ainoastaan nauhat on täytynyt vaihtaa välissä uusiin. Hyvien kokemusten vuoksi en edes pohtinut muita kenkiä hakiessani kestävää välikauteen sopivaa kenkäparia. Odotan uusilta kengiltäni monia yhteisiä vuosia!

30.9.2019 Taas alushousuostoksilla. Ostin kolmet alushousut ja pyjaman Lindexiltä. Alusvaatelaatikkoni sisältö on pahasti vanhentunut ja heitin pois kuudet parhaat päivänsä nähneet alushousut. Nyt laatikossa on 14 hyvät, mutta pyykkikiertoa helpottaakseni voisin siltikin hakkia vielä muutamat sillä en ehdi ja muista pestä pyykkiä arjessa siltikään riittävän usein. Pitkähihaisen paidan ja housut käsittävä pyjama oli heräteoston, mutta se osoittautui täydelliseksi. Vannoutuneena pehmeiden kotivaatteiden rakastajana minulla on aina aktiivista käyttöä pumpulinpehmeille vaatteille. Ilmojen viiletessä pitkät hihat aj lahkeet sekä villasukat on myös tarpeen, sillä pidämme huonelämpötilan kylmällä kaudella noin 17-19 asteessa.

Lokakuu

En ostanut yhtään vaatetta.

Mitä olen oppinut?

Listauksen aikana olen huomannut, että liian minimalistinen vaatekaappi ei sovi arkeeni. Monet vuoden aikana tekemistäni ostoksista on johtuneet yksinkertaisesti vaatteiden liian vähäisestä määrästä. Arjessa ei aina ehdi pitää yllä tiivistä pyykkikiertoa. Toisaalta vaatteet myös kuluvat nopeasti, kun niitä käytetään ja pestään joka viikko. Usein tilanne on kärjistynyt siihen, ettei vaatteita löydy kaapista, vaan ne puetaan suoraan päälle pyykkinarulta. Myös vuodenaikojen mukanaan tuomat lämpötilanvaihtelut tuo omat ongelmansa, koska en ole kiinnostunut useamman kapselivaatekaapin luomisesta.

Suurimmat puutteet vaatekaapissani on alaosissa. Minulla on koko vuoden ajan ollut käytössä pääsääntöisesti yhdet farkut, mutta se on johtanut ongelmiin niiden kuluessa nopeasti puhki. On selvää, että minun on kaikesta tuntemastani vastenmielisyydestä huolimatta suunnattava housuostoksille talvikautta ajatellen. Muuten löydän itseni pian taas tilanteesta, jossa joudun vetämään jalkaani rikkinäiset housut. Paikatut farkut joutuvat kuitenkin auttamatta vain vapaa-ajan käyttöön.

Vuoden aikana on tullut tehtyä kaksi hutiostosta, jotka eivät ole tulleet aktiiviseen käyttöön. Toinen on second hand Samujin takkimekko, joka ei lopulta vain tunnu istuvan tyyliini vaikka se superihana onkin. Toinen on Indiskasta ostamani musta mekko/tunika, joka ei jostain syystä vaan tunnu eikä näytä oikealta eikä ole päätynyt päälleni kuin kerran. Nämä vaatteet sis jatkavat elämäänsä jatkossa jonkun toisen omistuksessa (todennäköisesti siskoni luona, joka näyttää upealta vaateessa kuin vatteessa). Tapanani on antaa vaatteet pois ja ajatella vaatteeseen käytetyt rahat ”opintomaksuna” omasta tyylistä.

Toivon tulevaisuudessa löytäväni vaatekaappiini sellaisen balanssin, että omistamani vaatteet istuisivat määrän ja ja materiaalien puolesta jokapäiväiseen elämääni ja neljään vuodenaikaan. Toivon jatkossa ostavani vähemmän halpaketjuliikkeiden vaatteita ja pystyväni panostamaan harkitusti ympäristöä kunnioittavampiin merkkeihin ja second hand -vaatteisiin. Haluaisin myös ommella itse enemmän vaatteita. Uskallan väittää, että olen vuosien varrella oppinut tunnistamaan oman tyylini jo melko hyvin. En kaipaa juuri vaihtelua vaatekaappini ulkopuolelta, vaan pikemminkin hakeudun kerta toisensa jälkeen lempivaatteitteni pariin. Vaatekaapin balanssin löydyttyä varmasti myös vaatteiden ostaminen vähentyy tämänvuotisesta merkittävästi.

Kuvat: Pixabay.

Lue myös:

Kuinka paljon ostan vaatteita? 1/4

Kuinka paljon ostan vaatteita? 2/4

Kuinka paljon ostan vaatteita? 3/4

Muoti Vastuullisuus Ostokset

35 vuotta

 

Täytin viime viikolla 35 vuotta.

35 on ollut minun kauhuikäni, se ”joskus sitten kun” -ikä. Eli se ikä johon olen heittänyt kuin romukoppaan kaiken sen mitä pitää olla ja mitä pitää saavuttaa, että ”olisi jotakin”. 35 on ollut mun aikuisik, johon on niin valtavan kauan aikaa että mitä vaan voi tapahtua. On kai sanomattakin selvää, että nuo epämääräiset suoritukset ja saavutukset on jääneet täyttymättä. Silti juuri niiden epämääräisten odotusten ja itselleni asettamien vaatimusten vuoksi olen kärsinyt järkyttävästä ikäkriisistä jo yli vuoden ajan, kun tajusin, että se 35 vuotta tulee täyteen minullakin.

Viimeisellä viikolla ennen syntymäpäivää ahdistus kasvoi järkälemäisiin mittoihin. Välillä se on tuntunut painona rintakehän päällä kuin alkava ahdistuskohtaus ja välillä olen suhtautunut siihen mustalla huumorilla. Pieninä hetkinä olen jopa pystynyt suhtautumaan ikääntymiseeni rationaalisesti, mutta ne ovat jääneet lopulta möhkälemäisen ahdistuksen ja kriiseilyn varjoon. Sytymäpäiväni aattona ahdistus lopulta purkautui kokonaisvaltaisesti koko kehoa ravisuttavaan epätoivoitkuun ja raastavaan kaikenkattavaan riittämättömyyden tunteeseen. Siinä hetkessä ei auttanut lohdutukset tai järkipuhe. Nukahdin omaan itkuuni mieheni silittäessä päätäni ja selkääni.

Syntymäpäivän aamuna elämä kuitenkin jatkui. Perheeni herätti minut laulamalla ja pääsin katettuun pöytään herkkuaamiaiselle. Kuopuksen järjestämän aarrejahdin palkintona oli hänen itse piirtämänsä kortti ja loputtomasti suukkoja. Miehen kortissa luki päällä, etä 35 on oikeastaan uusi 25, mikä nauratti meitä molempia. Maailma ei romahtanutkaan eikä naamassani näkynyt yhtään enempää ryppyjä kuin viikkoa aiemminkaan. En kaivautunut maakuoppaan ja ripotellut tuhkaa päälleni, vaikka dramaattisesti olinkin niin uhkaillut tekeväni, sen sijaan lähdin jo aikoja sitten itselle varaamaani kasvohoitoon.

Ikäkriisini myötä tajusin, ettei epämääräisille asioille voi laittaa deadlineja, vaikka ne sinä hetkessä tuntuisivat kuinka kaukaisilta. Eräs viisas nainen sanoi minulle syntymäpäivänäni, että loputon asioiden tavoittelu ja aikarajojen asettaminen on täysin turhaa, etenkin jos tavoitteiden perässä juokseminen estää näkemästä kauneuden tässä hetkessä nauttimasta elämästä. Epätoivon ja riittämämttömyden sijaan aloin pohtia omaa elämääni sen kautta mikä on hyvin. Aloin nähdä kaiken sen todella tavoittelemisen arvoisen hyvän ja kauniin, mistä saan oll apäivittäin kiitollinen. Näistä asioista en osannut 15 tai 25-vuotiaana edes unelmoida.

Tästä jatkan elämääni eikä minun enää koskaan tarvitse täyttää 35, ei kirjaimellisesti eikä kuvainnollisesti. Kokemuksesta viisastuneena osaan jättää epämääräiset vaatimukset omaan arvoonsa ja heittää ne todellakin sinne romukoppaan enkä kiinnitä niitä johonkin tulevaisuuteen. Tätä kirjoittaessani olen jo onnellinen siitä, että olen 35-vuotias enkä päivääkään tätä nuorempi. Tärkeintä on elää nyt ja nauttia tästä matkasta.

Kuva: Pexels/Sebastian Voortman

Puheenaiheet Mieli Tapahtumat ja juhlat Ajattelin tänään