Parasta maaliskuussa
Maaliskuu on ollut minulle todella inspiroiva ja sisällöltään niin vaihteleva kuukausi, että tuntuu kuin tässä olisi ollut useampikin kuukausi samassa kuussa.
Työt. Olen niin onnellinen ja kiitollinen siitä, että saan tehdää kivaa ja inspiroivaa työtä. Aina välillä mietin, miten onnekas olen kun minulle maksetaan kaikesta tästä hauskasta mitä saan tehdä. Kuun alussa keskittyminen kohdistui kritiikkityöpajaan ja teatteriin. Ja nyt loppukuussa on baletin ensi-ilta.
Teatteri. Olen nähnyt tämän kuun aikana jo seitsemän teatteriesitystä ja huomenna näen töiden jälkeen vielä yhden lisää rakkaan ystävän kanssa. Esitykset on nähty viidessä eri teatterissa, kahdessa eri kaupungissa. Osa esityksistä on ollut loistavia, osa koskettavia, osa sai minut nauramaan ja osa onnistui kokonaisuutena melkein, mutta ei sitten kuitenkaan olleet ihan täysosumia. Olen katsojana vaativa, mutta lähtökohtaisesti aina esityksen puolella.
Loma. Kuun puolivälissä kävimme perheen kanssa viiden päivän lomalla Mallorcalla, jossa juhlimme mieheni isän 70-vuotissyntymäpäivää. Olin aluksi ahdistunut matkaan liittyvistä ilmastovaikutuksista, mutta perille päästyämme ymmärsin, ettei ahdistus toteutuneesta matkasta auta ketään tai mitään. Ahdistuksesta irti päästettyäni ihastelin täysin rinnoin hedelmistä raskaita appelsiinipuita ja saaren luontoa. Valo ja maiseman vaihdos toivat uutta ja kaivattua energiaa, koska olin matkalle lähtiessä melko uupunut.
Oivallukset. Olen tämän kuun aikana tehnyt useita oivalluksia oman jaksamiseni ja hyvinvointini suhteen. Tuntuu kuin olisin oppinut kuuntelemaan entistä vahvemmin intuitiotani ja kehoni tarpeita. Uskon, että olen jonkinlaisessa murroskohdassa. Tunnen sisimmässäni, että muutos on hyvästä.
Kevät. Lomalta kotiin palatessamme maisema oli harmaa ja satoi räntää. Ensimmäinen reaktioni oli pettymys, olin toivonut kevään ottavan oikein kunnon harppauksen matkamme aikana. Seuraavana aamuna kävellessäni töihin kuitenkin huomasin paisuvat silmut puissa ja pensaissa sekä maasta puskevat versot. Pian aurinkokin alkoi paistaa. Muistin taas, että kevät on yksityiskohdissa. Kun hidastaa hieman ja antaa itselleen tilaisuuden nähdä ja kuunnella, huomaa kevään edistymisen. Ei mene enää kauaa, kun puut ja pensaat avaavat silmut hiirenkorviksi.
