Kukoistavan kotiviidakon salaisuus
Tervetuloa kotiviidakkoon! Kasvien hoitaminen ei ole vaikee, kun muistaa muutaman perusperiaatteen. Vuosien varrella minulle on karttunut jonkin verran tietoa kasveista ja niiden hoidosta. Näillä yksinkertaisilla ohjeilla myös tuomiontarhurin peukalo voi alkaa vihertä ja kärsivät kasvit herätä uuteen kukoistukseen. Kaikessa yksinkertaisuudessaan menestyksen avain on kasvien valitsemisessa.
Kasvieni lukumäärä on vaihdellut paljon aina muuttojen ja asuntojen olosuhteiden mukaan, mutta minulla on aina ollut viherkasveja kodissani. Pisimpään mukanani on kulkenut rahapuu, jonka sain noin 5 cm pituisena pistokkaana äidiltäni noin 16 vuotta sitten. On lienee sanomattakin selvää, että etenkin kaikkein vanhimpiin kasveihin on jo muodostunut vankka tunneside. Tällä hetkellä kotoani löytyy 60 huonekasvia ja muutama ruukussa asuva yrtti.
Kasvien hoitaminen
Ensimmäinen askel kukoistavaan kotiviidakkoon on päästää irti siitä ajatuksesta, että kasvit olisivat sisustuselementtejä. Koska kasvit on eläviä olentoja, olen itse ajatellut niiden olevan pikemminkin helppohoitoisia lemmikkejä. Toki kasvit myös piristävät sisustusta ja vaikuttavat vahvasti kodin tunnelmaan. Lisäksi monet kasvit parantavat ilmanlaatua ja jopa toimivat ilmaa puhdistavasti.
Ensimmäinen ja mielestäni tärkein asia kasveja valitessa on ottaa huomioon millainen kasvi sopii omaan elämään. Haluatko hoitaa kasviasi joka päivä vai haetko kenties hieman itsenäisempää kaveria? Kuinka paljon olet valmis sitoutumaan? Kasvimaailmasta löytyy sekä vaativia, että helppoja hoidettavia. Itse olen keskittynyt erityisesti helppohoitoisiin kasveihin. Talvikaudella, kun kasvit on lepotilassa koko kasvikatraani hoituu muutamaa poikkeusta lukuunottamatta kerran viikossa hoituvalla kastelulla ja satunnaisilla sumutteluilla (ne poikkeukset kastellaan vielä harvemmin, noin kerran kuukaudessa). Kasvukaudella hoitaminen on hieman aktiivisempaa. Perushoidon lisäksi kasvit kaipaavat vuosittain keväthuollon.
Kasvien valintaan saattaa vaikuttaa myös mahdolliset allergiat, pienet lapset ja lemmikkieläimet. Jotkin viherkasvit ovat allergisoivampia kuin toiset, enkä varmasti valehtele kovinkaan paljon, jos totean suurimman osan huonekasveista olevan enemmän tai vähemmän myrkyllisiä, jos niitä päätyy syömään. Meillä kasveista ei luovuttu edes vauva-aikana tai taaperon kanssa, mutta silloin kasvit sijoitettiin visusti pois lapsen ulottuvilta (kuten lähes kaikki muukin kodin irtaimisto).
Valoisa, varjo vai puolivarjo?
Kasvit tarvitsevat menestyäkseen oikeanlaiset kasvuolosuhteet. Suosikkikasvisi saattaa voida huonosti vain väärän sijoittelun vuoksi. Kasveja valitessa kannattaakin kiinnittää huomiota siihen millaiset valo-olosuhteet kasvi tarvitsee kukoistaakseen. Yleisesti kasvien kasvupaikan valintaa määrittää siis kasvin valontarve. Kotona valoisuuteen vaikuttaa ikkunoiden koko, ilmansuunta ja esimerkiksi ikkunoiden ulkopuolella olevat puut, parvekkeet tai muut talot.
Eteläikkunoilla valon määrä on yleensä suurin, mutta vaivana voi olla auringon polttavuus ja kova paahde. Pohjoisikkunasta valoa saadaan vähiten. Kasviharrastuksen kannalta ideaalisin vaihtoehto tuntuisi olevan ikkunat itään tai länteen. Omasta kodistani löytyy kolme eteläikkunaa ja yksi pohjoisikkuna, eikä yhdenkään ikkunan edessä ole pahemmin varjostavia puita tai taloja. Jokaisesta ikkunallisesta huoneesta löytyy kasveja, jotka viihtyvät kasvupaikallaan Kuitenkin saatan vaihtaa joidenkin kasvien paikkoja hieman vuodenaikojen mukaan. Ikkunan suunta ei onneksi määritä ihan kaikkea. Eteläikkunoilla voi paahdetta helpottaa esimerkiksi sälekaihtimilla tai sijoittamalla kasvit kauemmas ikkunasta. Lienee kuitenkin selvää, ettei mikään kasvi selviä hyvinvoivana Suomen talvesta kaukana ikkunasta huoneessa, jonka ikkunat suuntautuu pohjoiseen.
Eri huoneiisiin ja eri kasvupaikkoihin valitaan niihin sopivat kasvit. Siinä missä valoisan paikan kasvi näivettyy varjossa, palaa varjokasvi auringossa ilman suojaa. Aurinkoiseenkin huoneeseen voi sijoittaa puolivarjoa tai varjoa kaipaavan kasvin, jos sen laittaa kauemmas ikkunasta. Talvella, kun valoa on vähemmän kannattaa kaikki kasvit siirtää mahdollisimman lähelle ikkunoita. Jos ikkunnalautaa ei ole tai tila ei riitä on kasvipöydistä ja -telineistä sekä amppeleista apua.
Kuvien kasvit:
Ensimmäisessä kuvassa on lankaköynnös (Muehlenbeckia complexa). Lankaköynnöstä nähdään usein kesäkukkaistutuksissa, mutta se menestyy myös viherkasvina sisällä. Lankaköynnös viihtyy parhaiten valoisassa tai puolivarjossa, mutta selviytyy myös varjossa. Se nauttii säännöllisestä kastelusta. Pintamulta saa kuivahtaa kasteluiden välissä, mutta kokonaan kuivuessaan se helposti pudottaa lehtensä.
Toisessa kuvassa on kumiviikuna (ficus elastica), joka tunnetaan mm. myös nimillä kumipuu ja fiikus. Kumiviikuna sopeutu monenlaiseen kasvuympäristöön, mutta voi parhaiten runsaassa hajavalossa. Kumiviikuna kastellaan säännölisesti ja pintamulta saa kuivahtaa kastelujen välillä. Liian usein tai liian harvoin kasteltuna se alkaa pudottaa lehtiä. Kumiviikuna on arka vedolle.
Kolmannessa kuvassa on vasemmalla kultaköynnös (epipremnum aureum) ja oikealla peikonlehti (monstera deliciosa). Molemmat ovat hyvin perinteisiä köynnöstäviä viherkasveja. Peikonlehti on kuuluisa kauniista lehdistään, jotka suuriksi kasvaessaan loveutuvat pitsimäisiksi. Molemmat selviävät hyvin monenlaisissa kasvuolosuhteissa. Ne pitävät tasaisen kosteasta mullasta ja sumuttelusta. Pintamulta saa kuivua kastelujen välillä. Liian hämärässä kirjavalehtisen kultaköynnösvariaation lehdet muuttuvat kokonaan vihreiksi ja peikonlehden lehdet eivät loveudu.