Viikko kanssani: Torstai
Tässä sarjassa jaan kanssanne seitsemän kuukauden ajan yhden päivän viikostani. Syyskuussa aloitin kuukauden ensimmäisestä maanantaista ja maaliskuussa lopetan kuukauden ensimmäiseen sunnuntaihin. Tervetuloa mukaani joulukuiseen, hieman väsyneeseen ja hidasliikkeiseen torstaihin. Toivun yhä marraskuun kiireistä ja viime vikon sairastamisesta. Päivän kuvia selatessani huomasin, että kaikki kuvat on pimeitä ja epätarkkoja.
~5:15 Kuopus tulee viereen nukkumaan. Pimeässä erottuu pieni pörrötukkainen hahmo, joka kuiskaa: ”Äiti, mulla on halipula”. Nostan peittoani ja pieni kiipeää kainalooni nukkumaan.
7:30 Herätyskello soi. Sammutan kellon, koska lapsi ei herännyt siihen. Jatkan unia itsekin lapsen ja miehen välissä.
8:05 Lapsi herää ja kysyy onko jo aamu. Hän nousee ylös. Olen itse vielä unen rajamailla. Tartun puhelimeen katsoakseni kelloa. Huomaan saaneeni viestin, jossa käy ilmi, että illan lastenhoitoaikatauluissa on epäselvyyttä. Käytän 20 minuuttia selvitellen illaksi hoitajaa lapsille. Tilanne ratkeaa lopulta kahden sukulaisen avulla: toinen hoitaa iltapäivän ja toinen illan. Kiroan hiljaa mielessäni meidän työaikojamme. Olemme nyt kolmatta iltaa putkeen molemmat vanhemmat töissä eikä viime aikona tilanne ole ollut juuri parempi muinakaan viikkoina.
8:30 Tajuan, ettei esikoinen ole hereillä. Mies ja kuopus ovat käynet herättelemässä poikaa tuloksetta. Herätän pojan, joka on pahasti myöhästymässä koulusta. Jätän teinin kiirehtimään ja menen auttamaan kuopusta pukeutumisessa sillävälin kun mieheni laittaa aamiaista.
9:20 Istun aamiaiselle. Mies ja kuopus lähtivät päiväkotiin ja talo on tyhjä. Syön jo aikoja sitten jäähtyneen paahtoleivän ja hunajamelonia. Siivoan aamun kaaoksen jäljet keittiöstä ja eteisestä. Nautin hitaasti joulukalenteri-teeni ja luen kirjaa.
11:45 Olen lukenut pidempään kuin oli tarkoitus. Olen vieläkin pyjamassa. Venyttelen hieman, sillä stressi, liikunnan puute, sairastaminen ja jatkuva yskiminen on jäykistäneet kehoni. Haaveilen liikunnasta, hikoilusta ja hengästymisestä – ehkä jo pian olisin riittävästi tervehtynyt? Käyn suihkussa ja pukeudun. Olin ajatellut siivota, sillä kotona on pölyistä ja likaista, mutta joudun toteamaan, ettei siihen ole enää aikaa, jos meinaan valmistaa ruokaa ja syödä tänään. Päätän tehdä linssikeittoa. Kaapissa ei kuitenkaan ole kookosmaitoa. Syön viimeisen satsuman nälkääni ja lähden kauppaan.
14:00 Ruoka on valmista. Syödessäni juttelen esikoisen kanssa, joka saapui koulusta kotiin. Poika oli juossut koulumatkan kuin tuulispää ja myöhästynyt lopulta vain 2 minuuttia, minkä opettaja antoi anteeksi.
15-20:15 Töissä. Aluksi teen töitä työhuoneessa. Käyn läpi eilisen Pähkinänsärkijä-harjoituksen korjaukset. Merkitsen partituuriin muutokset ja tarkennan iskujen paikkoja. Tarkistan myös muutamia kohtia musiikin kanssa. Juon välipalaksi smoothien. Illaksi siirryn alminsaliin, jossa meillä on taas Pähkinänsärkijän läpimenoharjoitus. On ilahduttavaa seurata Balettioppilaitoksen lasten ja nuorten harjoittelua. Näytöksessä on mukana oppilaita jokaiselta vuosikurssilta ja esiintyjät ovat 7-18-vuotiaita. Osan nuorista tunnistan vuosien takaa pienten ryhmistä. Yllätyksenä lopetimme harjoituksen aiottua aiemmin ja päsimme vapaapäivän viettoon.
20:30 saavun kotiin. Isäni, joka on ollut hoitamassa lapsia, ottaa esikoisen mukaansa viikonlopun viettoon ja metsäretkille vanhempieni luo. Kaivan tyhjästä jääkaapista iltapalaa ja tajuan, etten ostanut kaupasta kookosmaidon lisäksi muuta, vaikka tarvetta olisi ollut. Viime viikkojen (tai pikemmikin koko kuukauden) puskeminen tuntuu kehossa raskaana väsymyksenä. Tuntuu kuin ajatus ja liikkuminen olisi kaikki hidastettua. Syön iltapalaksi kaapista löytyneitä lakuja ja luen HS:n verkkojulkaisua. Pohdin miten ratkaisisi huomisen aamiaisen pulman. Katson TV:tä, etten nukahtaisi. Olen todella väsynyt, mutten halua mennä nukkumaan ennen kuin olen puhunut puhelimessa mieheni kanssa. Hän on työmatkalla Turussa ja minun täytyy odottaa, että hänen näytöksensä päättyy. Katson Yökylässä Maria Veitolaa ja Uutisia.
22:15 Soitan miehelleni. Kysyn esityksestä, juttelemme lyhyesti päivästä ja hän kertoo saavansa kollegalta kyydin Helsinkiin vielä samana iltana. Pyydän häntä tuomaan jotain aamiaiseksi kelpaavaa, jos he pyähtyvät matkan varrella. Jätän eteiseen valon päälle kotiin saapuvaa ajatellen.
23:00 Käyn nukkumaan.
Lue myös: