Meidän kodissa mun toisikslempparein asia heti viinikaapin jälkeen on viinakärry, jonka alahylly on ginipullojen valtaama. Noin vuosi takaperin poikaystävä innostui gineistä ja niitä onkin sen jälkeen osteltu lentokentiltä ja viinakaupoista ympäriinsä.

Gini on katajanmarjoilla maustettua viinaa. Sitä voidaan tehdä kaatamalla aromia ja vettä etanoliin tai liottamalla yrttejä viinassa tai liottamalla yrttejä viinassa ja tislaamalla tuote uudelleen. Ginissä tärkeimmät muuttujat ovat ”pohjaviinan” valmistamiseen käytetty mäski ja viinan maustamiseen käytetyt mausteet, joista yleisimpiä ovat katajanmarjat, sitruunan ja appelsiinin kuoret, kaneli, korianterinsiemenet, lakritsinjuuri, väinönputki, meleguettapippuri ja kumina.

Giniä blandaillaan usein kiniiniä sisältävään tonic –veteen, joista on tullut maailmalla hitti. Fever treen vähän parempia miksereitä saa jo onneksi Suomesta, mutta odottelen vielä Scweppesin laventelitonicia ja kaardemummatonicia saapuviksi. Toinen hyvä blandis on Bitter Lemon, kiniiniaromilla maustettu sitruunalimonadi, jota join aika tosi paljon Madridissa meidän kämpän bileissä… Cocktaileissa gini sopii hyvin yhteen vermuttien, aperolin ja sitrusjuttujen kanssa.

Mutta, asiaan, eli kohti meidän ginihyllyä, jonka tadaaa, nyt esittelen.

Mun suosikkigini, G’vine Floraison on tehty rypälemäskistä valmistettuun viinaan. Tämä gini on vain hennon katajainen, enemmän sellainen kukkainen ja makea. Jos et perusta ginistä, kannattaa harjoitukset aloittaa tällä. Alkosta irtoaisi hintaan 33,90 €, jota pidän ihan hyvänä hintana.

Joskus kannattaisi jättää rumat asiat hyllyyn, kuten Brooklyn Gin, joka ei ole kovin kaksista tavaraa. Maissimäskistä 50 kilsaa Nykin ulkopuolella valmistettava gini on floridalainen hanke, eikä tuoksu omaan nenääni kovin ihmeelliseltä. Pomeloilta ja bensalta. Ostettu lentokentältä.

Brooklyn Ginin sijaan JFK:n Tax Freen myyjä suositteli Bootlegger Giniä, jossa on pinnoja rapsakat 47 pinnaa. Ihan siisti ja raikas gini, josta tuli ihan mukiinmenevä GT. Ihan jees, mutta sytyn enemmän eurooppalaisille tekeleille.

Toinen mun suosikeista on sulkussa pullossa oleva Sipsmith London Dry Gin, joka on valmistettu kuparipadoilla tislaamalla. Tasapainoinen ja pehmeän raikas gini, jossa ei ole niinkään mitään muuta erikoista kuin se, että se on ihan kreisin hyvää. Poikaystäväni suosikki.

Haluaisin vihata massahipsteriginiä Hendrick’siä, mutta se on vähän vaikeaa, kun tuote itse on niin hyvää. Ruusu- ja kurkkuaromilla maustettu gini on aromaattinen, tasapainoinen ja kosiskeleva, josta tulee varmasti kaikkia miellyttävä GT ja se sopii myös monenlaisiin cocktaileihin, joka maksaa Alkossa 46 euroa. Raahaisin jostain laivalta tai lentokentältä.

Mun maailma vähän järisi, kun löysin tän Kyrö Distilleryn Napue –ginin meidän lähialkosta. Ruismäskistä tislattu gini on upeasti uskollinen pohjoismaiselle alkuperälleen. Metsäiset, katajan ja neulasten aromit määrittävät ginin tuoksua. Pistävän makuista se ei ollut lainkaan. Tykkäsin kovasti ja toivon keksiväni tästä jonkun hyvän puolukka/tyrnidrinksun. Hintaa oli noin 37 euroa ja tilata saa Alkon tilausvalikoimasta, mutta ilmeisesti kovan kysynnän vuoksi tuotetaa jaellaan myös alkoihin.

Mombasa Club Colonel’s Reserve Gin on ginihulluja espanjalaisia varten valmistettu supermausteinen gini. Briteissä valmistettu ginipohja roudataan Espanjaan, jossa sitä blandataan vedellä ja pullotetaan. Myös mun suosikkiginejä mausteisuutensa ansiosta.

Yökerhomaisesta boksipullosta löytyy megamausteista ja aromikasta Botanic Giniä. Olin eka pettynyt tähän, sillä tästä valmistettu GT oli aika kräp. Joku viisas baarimikko kuitenkin tiesi kertoa, että tämä onkin sippin’ gin, sellaisenaan tai vesitilkan kanssa juotavaksi tarkoitettu gini. Tylsinä hetkinä tyydyn itse sniffailemaan pulloa, niin upea ja intensiivinen tuoksu tuossa on. Raakana makukin on ihan jees, vaikken oikein tykkää raa’an viinan siemailusta.

Meidän viinakärrystä ja –kaapista löytyy tietty myös votkaa, vaaleaa-, kultaista ja tummaa rommia, maustettua rommia, konjakkia, bourbonia, kevyttä käyttöviskiä ja sekalainen määrä liköörejä. Ginit ovat kuitenkin lunastaneet paikkansa, sillä niistä on helppo valmistaa juomasekoituksia, joita voi tuunata hedelmillä, yrteillä ja kuivatuilla ruusun- ja laventelinlehdillä.

Mikä on teidän baarikaapin tärkein viina?

Legendaarinen, vihattu, rakastettu, kopioitu ja kadehdittu. Viinimaailmassa Ranskan kuuluisin viinintuotantoaluetta Bordeaux’ta voisi verrata muotimaailman Louis Vuittoniin.

BDX:llä on ollut hyvät suhteet Britteihin jo vuodesta kivi ja keppi maantieteelisen sijainnin vuoksi ja Bordeauxn viineistä on nautittu saarella kautta aikain.

Bordeaux nousi parrasvaloihin joskus kasarilla, kun kuuluisa viinikriitikko Robert Parker Jr. fiilisteli alueen -82 –vuosikertaa. RPJ:n suitsutuksen ansiosta kysyntä Bordeauxn viineille jenkeissä lisääntyi ja kuivasta, keskitäyteläisestä ruokaviinityylistään tunnetut ranskalaiset intoutuivat syytämään täyteläistä ja tammista tavaraa tuhdimmasta menosta tykkääville amerikkalaisille. Hinnat nousivat.

Jenkkien lisäksi myös rikkaat kiinalaiset alkoivat havittelemaan alueen viinejä. Koska Kiinasta löytyy överirikasta jengiä, jolle länsimaiset hinnat ovat vain pennosia, parhaimpien talojen viinien hinnat nousivat. Pilviin.

Bordeauxin nimekkäimpien tuottajien vinkkuja myydään tuhansien eurojen hintaan, huutokaupoissa ja en primeur –eli etukäteen, ennen kuin vuosikerta on saatu edes pulloon saakka. Mutta samaan aikaan, kun hinnat ovat karanneet kuuluisimpien talojen kohdalla käsistä, ovat kuluttajat ja maahantuojat suunnanneet katsettaan kohti kohtuuhintaisempia viinialueita ja jäljelle on  jäänyt kasa tuottajia, jotka joutuvat taistelemaan hyvää hinta-laatu –suhdetta etsivän kuluttajan pennosista.

Bordeauxin feimi ja suosio on johtanut myös alueen tyylin kopioimiseen ja muuttumiseen. Maailman kuuluisimmat rypäleet, Merlot ja Cabernet Sauvignon ovat nimittäin kotoisin alueelta. Kaikki kuluttajat, varsinkaan kotimarkkinoilla Ranskassa eivät omista viinikellareita, joissa hillota viinejään kahtakymmentä vuotta, joten alueella on alettu valmistamaan helposti lähestyttäviä ja sellaisenaan juotavia viinejä, joissa ei sinällään ole mitään väärää, mutta hapokkaista ja pitkää kypsytystä vaativista ruokaviineistä ei sinällän ole kyse.

Alueen kuuluisimpia taloja ovat vasemmalla rannalla Cabernet Sauvignon –vetoista viiniä tekevät Premier Cru –luokituksen saaneet Chateaux Lafite, Latour, Mouton-Rothschild, Margaux ja Haut-Brion, joidenka premier cru –viinit voivat maksaa mitä tahansa 400 ja 3000 euron välillä vuosikerrasta riippuen. Rottatuillen ja James Bondin lisäksi näitä viinejä on esitelty valkokankaalla Red Obsession –elokuvassa, joka kertoo kiinalaisten kiinnostuksesta arvoviinejä kohtaan.

Oikealla rannan kuuluisasta Pomerol –pläntiltä tuleva Chateau Petrus on ehkä tatuoiduin viini mitä tiedän. Ei sillä, tuohon satapinnaiseen Merlot’seen rakastuivat aikanaan Kennedyt. Tänään Guild of Sommeliersin podcasteja kuunnellessani joku shown vieraista tokaisi, että Vegasissa myydään 1982 –vuoden Chateau Petrusta enemmän vuodessa kuin sitä on ikinä tehty. Korkeiden hintojensa vuoksi Bordeaux –viinejä väärennelläänkin ahkerasti.

Bordeauxissa valmistetaan myös pieni määrä valkoviiniä Semillon ja Sauvignon Blanc –rypäleistä. Kuuluisinta porvoon lankkua ovat Sauternaisit, makeat, jalohomeisista rypäleistä valmistetut jumalten nektarit, jotka ovat maailman pitkäikäisimpiä viinejä.

Mutta: Tulisiko Bordeaux-viineihin tutustua vai ei?

Pääsin vähän aikaa sitten tutustumaan Bordeauxin Suomesta maahantuojaa etsiviin tuottajiin Vanhalla pidetyssä tapahtumassa. Parhaimmat Bordeaux –viinit, mitä maistoin olivat ihania, lyijykynäisten ja maamaisten aromien juhlaa tai tumman silkkisiä ja hienostuneita. Mukaan tietty mahtui myös erittäin geneerisiä viinejä, jotka olisi voitu valmistaa missä tahansa ja viinejä, joissa on ihan kreisinä tammea ja tanniineja, koska markkinoiden muutos. Bordeaux on kuitenkin kallista verrattuna muihin viinialueisiin, mutta eipä osu kovinkaan montaa Merlota tai Cabernet Sauvignonia mieleen, joista olisin nauttinut yhtä paljon kuin BDX:n tekeleistä.

Alkon valikoiman Bordeaux-viineihin en ole hirveästi perehtynyt lukuun ottamatta Chateau Neuve Grange-Neuvea, 29,90€ , josta kyllä tykkäsin.Viini-lehden sivuilta löytyi Antti Rinta-Huumon valkkaama setti porvoolaisia omaan minitastingiin, joista ainakin Château de Seguin Cuvée Prestige 2012, 19,89 €  herätti mielenkiintoni maltillisen hintansa ja vissiin ihan mukiinmenevän hintalaatusuhteen vuoksi.

Mitä mieltä Bordeauxista?

EDIT: Jostain syystä mun alkuperäinen teksti hävisi taivaan tuuliin, enkä kätsänä tyyppinä ollut tietenkään tallentanut sitä mihinkään :))