Tule mukaan puutarhakierrokselle
Ota kuppi kuumaa ulottuville ja lähde mukaan keväiselle puutarhakierrokselle kanssani. Minä otan aamuisin kahvikupin ja kävelen aamukasteella nurmikolla avojaloin oman kierrokseni tarkastelemassa kukkapenkkeihin ja puihin ilmestyviä alkuja. Lopuksi istun vielä parvekkeen keinuun ja katselen naapuri pellon lehmiä laitumella. Tervetuloa mukaan!
Täällä Oulun eteläisellä alueella tuomi on vasta nupullaan, kirsikkapuussa voi havaita juuri ja juuri pieniä nuppuja ja koivussa on pienen pienet kirkkaan vihreät lehden alut. Narsissit ja valkovuokot pistävät parastaan juuri nyt.
Leskenlehdet ovat vielä yleisempiä kuin voikukat tai niittyleinikit, niitäkin tosin on jo muutama kukassa. Sammakot ovat kuteneet ja muurahaiset ovat täys työllistettyjä. Sitruunaperhonen ja nokkosperhoset liitävät kierroksella vastaan. Viime viikonloppuna saapuivat myös haarapääskyt. Pelloilla on kevät lannoitukset meneillään. Tässä vaiheessa kevättä siis mennään meillä päin.
Viimeisimmät kesät ovat itselläni kuluneet tiiviisti työn merkeissä sekä meidän omakotitalon pihalla ovat pihatyöt olleet vielä pahasti kesken. Pihatöiden ja työkoneiden kulkiessa pihamaalla olenkin jo muutaman kesänä etsinyt tontin nurkista työkoneiden ulottumattomista pieniä katvealueita joihin olen saanut väliaikais istuttaa kasvejani. Kasvulavoille olen vaihtelevalla menestyksellä, ja muistilla koittanut joskus viljellä kaikenmoista perunasta mansikkaan ja kesäkurpitsasta kaaliin.
Olen erittäin laiska rikkaruohon kitkiä, mutta sitäkin innokkaampi uusien lajien kokeilija ja innostun kaikesta erikoisesta.
Tänä keväänä olenkin jo pihatöiden ollessa jo oikein oivalla mallilla saanut siirrellä kasveja uusiin paikkoihin, mutta edelleen piha sekä kukkapenkit hakevat paikkaansa. Tänä kesänä aion viettää myös kesäloman, joten puutarha kierroksille kahvikupin kera jää toivottavasti paljon aikaa. Tajusin menneellä viikolla, että en ole kahteen kesään grillannut kertaakaan, en edes ole syönyt grillattua ruokaa, enkä käynyt jäätelökioskilla. Tänä kesänä kaikki tulee olemaan toisin!
Pihapiiri rajautuu kolmesta suunnasta heinäpeltoon ja yhdestä suunnasta sekametsään. Puutarhastani löytyy yksi perinteinen kivikko kukkapenkki, johon olen kerännyt äidiltä ja ihanalta naapurin mummolta taimia, niitä perinteisiä. Vuorenkilpeä, ukonhattua, verikurjenpolvea, palavaa rakkautta, helmililjoja, kieloja, jätti idänunikkoa, pionia. Siellä ne sulassa sovussa lähtevät taas kasvuun, montaa muutakin lajia olen penkkiin istuttanut, mutta muutaman vuoden kuluttua montakin lajia on kadonnut täysin. Puutarhasta löytyy myös useampi pensas mustaherukoita, kirsikkapensas ja -puu sekä kaksi omenapuuta, lajikkeet olen tietysti unohtanut. Lisäksi löytyy myös muutama tuntematon pensas, naapurin mummon pihalta nekin.
Naapurin mummon kitkiessä omia penkkejään hän monesti antaa minulle kukkasipuleita ja taimia, eikä itsekään muista niiden nimiä. Hän on kuitenkin kertonut, että hänellä on vihko jossa hänellä on ylhäällä kaikki pihan kasvit ja kukat.
Aika oiva tapa, pitäisi jaksaa itsekin ottaa tällainen käyttöön ja samalla kirjata mistä olen minkäkin kasvin saanut ja milloin.
Pihapiirin laitamilla kasvaa kuusiaitaa, tuomipihlaja-aitaa, pihlajia, mäntyä ja tuomea sekalaisena seurakuntana. Muutamaa uutta kukkapenkkiäkin olen aloitellut perustamaan, niihin olen istuttanut eri lajeja kuunliljoja sekä pioneita, joko mainitsin pionit suosikeiksini.
Jos taitaisin haluaisin pihaani pioneita ja aina vain pionia. Mutta pioni taitaa olla melko vaativa ystävä, sekä kestää aikaa että hän alkaa kukkimaan. Tähän mennessä olen haalinut kolmea neljää pionia penkkeihini, yksi tosin menehtyi tänä kevään. Yksi pioni, joka on jo viime kesänä peräti kukkinut on peruja naapurista, yhden olen tilannut pionien verkkokaupasta ja yhden kävin viime syksynä kähveltämässä ystäväni “uuden” talon kukkapenkistä. Tällä taimella onkin huikea historia. Ystäväni osti vanhan 50-luvun talon, jossa on aikoinaan asunut Suomen ensimmäisen naisarkkitehdin Wivi Lönnin suunnitteleman koulun puutarhan puutarhuri. Puutarhuri oli kasvattanut myös puutarhassa viljelemiään kasveja omassa pihapiirissään, ja tässä pihapiirissä ystäväni nyt asustaa, josta myös minun pionin taimeni on peräisin, ja hei alku on jo näkyvissä. Täytynee virittää piikkilankaa sen ympärille, niin huolella aion sitä vaalia.
Tulppaanien kanssa olen aivan surkea. Saan kyllä sipulit maahan ja kukkimaan yhtenä keväänä, mutta sitten maasta nousee vain lehtiä. Voi surkeus. Olen hyvä kyllä myös palelluttamaan istutuksia, kuten kurkun viime kesänä. Karhunvatukkakin talvehti niin hyvin, että rupsahti ihan kuivakkaaksi ja ruskeaksi. Toisaalta olen saanut vesimelonista satoa viiden kuulan kokoisen hedelmän verran, ilman kasvihuonetta. Kasvihuone on ikuinen haaveeni, välillä se tuntuu turhalta. Entä, jos en sitten jaksakaan kasvattaa kaikkea kasvihuoneen verran? Olen täällä blogeissa ihastellut kasvihuoneita jo pitkään mm. Tähän on tultu , Vihreitä unelmia , Pingviini ullakolla.
Nyt tänä keväänä otin askeleen ja ostin minimini kasvihuoneen, muovisen kasvilavan päälle asennettavan. Ja kokoamisvaiheessa testasin, että mahdun itse sen sisään, mutta eihän sinne sitten mahdu yhtään kasvia, jos minä itse siellä kökötän. Istutin kasvilavoihin tälle kesää mansikkaa, perunaa, porkkanaa, retiisiä, rucolaa, kesäkurpitsaa, tomaattia ja paprikaa. Neljä viimeksi mainittua pääsi kasvihuoneeseen.
Tämän kesän erikoisuuteni, johon haksahdin on munakoiso. Voi, että mikä löytö ja uusi kokeilu. Munakoiso majailee vielä turvassa sisällä, mutta ulkoilutan sitä jo säännöllisesti ennen kuin siirrän hänet kasvihuoneeseen. Kukkiakin on jo kaksi. Voi ihanaa, raporttia tulee kesän edetessä sadosta.
Lempipaikkani puutarhassani on tällä hetkellä pilvikirsikan alla, jossa valkovuokot ja narsissit kukkivat ja ylhäällä puun oksilla linnut asustavat pöntössään. Lempipaikkani vaihtelee kesän edetessä, kun kasvukausikin etenee. Uusi kasvihuone on varmasti yksi tulevista lempipaikoista, nytkin joka aamu olen rientänyt sinne ensimmäiseksi tarkistamaan kasveja ja lämpötilaa. Niin mielenkiintoista ja ihanaa seurata tätä kaikkea kun luonto puhkeaa kukkaan. Myös parvekkeen viime kesänä valmistunut keinu on yksi lempipaikoista puutarhassani, sieltä näen kasvihuoneen, lehmät ja tarkoin vaalimani uuden pionini.
Tältä kesältä toivon tietysti ihanaa kukkaloistoa pionien osalta sekä runsasta satoa kasvilavoilta ja kasvihuoneesta. Muutama uusi taimikin olisi kiva saada jostain. Myös omenankukkia odotan innolla sekä syreenin tuoksua. Haaveilen munakoisoista ja kesäkurpitsoista grillissä ja itse tekemästä salaatinkastikkeesta. Syksyllä haluan mehustella taas omien pensaiden herukkamehua ja keitellä omien puiden omenahilloa, oi ja voi myös metsän sieni saaliita ja mustikoita! Nyt kuitenkin aion seuraavaksi mennä naapurin mummolla käymään ja hakea perinteiset raparperit piirakkaa, mehua ja hilloa varten.
Mukavaa viikkoa ja ihanaa puutarha kesää!
Villasukka
📚 Eira Pättikangas on minulle täysin uusi kirjailija tuttavuus. Kirjassa Talvella päivät ovat pitkiä Etelä-Pohjanmaalla eletään Venäjän vallan alla, kylällä nähdään ensimmäinen automobiili ja rakennetaan rautatietä.
Katajamäki kukoistaa –teoksessa kyläkoulu saa jälleen uuden opettajan, Sarlotta Suvannon. Se, jos mikä saa kyläkaupan kahviköörin kielenkannat irtoamaan ja päivittelyä riittää perinteiseen tapaan. Sarlotta on muuttanut koululle tyttärensä kanssa, mutta missä on tytön isä? Honkahovin kylpylähotellin johtaja huomaa myös uuden tulokkaan ja siinäpä kyläläisillä riittääkin keskustelua, naimisissa olevaa naista katsotaan tarkalla silmällä.
🎧 Katariina Vuoren Kasvun paikka on tarina viherkasveihin hurahtamisesta sekä oman paikan löytämisestä.
🎧 Minna Haapasalo yllättää ja ilahduttaa tarinassaan Tilkkuterapia. 
