Hyttysenpuremia ja muita kolmen erissä esiintyviä asioita
Lissabonilaiset minikokoiset hyttyset ilmestyvät aina helteellä.
Ne ovat läpinäkyvän beigen värisiä ja syövät jostain syystä ihooni aina kolmen pienen punaisen paukaman rivistön. Minulla on sellaisia paukamia kolmen riveissä nyt käsivarressani, nilkassani ja takapuolessani.
Makaan puistossa eräänä iltapäivänä ja raavin kolme kertaa kolmea puremaa vimmatusti.
On kolmas elokuuta.
Minulla on Lissabonissa myös kolme ihmistä, joista voisin käyttää nimitystä ystävä. Yksi heistä on äkkipikainen meksikolainen, joka käyttäytyy tuuliviirimäisellä tavalla. Yksi heistä on portugalilainen, joka käyttäytyy suht normaalilla tavalla. Yksi heistä on suomalainen, sellainen ihanan helppo suomalainen.
Minulla on kolme rahapuuta. Ne muuttavat väriä auringossa ja vaihtelen niitä aina ikkunalaudalta hyllyn päälle ja takaisin.
Minulla on kolme entistä poikaystävää. Sellaisista ihan oikeista parisuhteista, joissa on eletty arkea ja yhteistä elämää ja jollaisia ei enää tässä maailmassa taida olla tarjolla.
Minulla on ollut elämäni aikana kolme iphonea. Yhtäkään niistä en ole ostanut omilla rahoillani; ne ovat tulleet töistä, kavereilta ja ex-pomolta. En ikinä maksaisi puhelimesta sellaisia summia kun iphonet maksavat.
Olen muuttanut kolme kertaa uuteen kaupunkiin sillä tavalla, etten ole tuntenut sieltä oikeastaan kun yhden ihmisen. Ne ihmiset jotka eivät ole koskaan muuttaneet sillä tavalla, eivät yleensä ymmärrä miten kauan kestää rakentaa elämä ihan alusta uuteen paikkaan.
Kolme vuotta. Olen ollut Lissabonissa kolme vuotta ja kohta sen päälle kolme kuukautta.
Olen ollut tosi ihastunut Lissabonissa kolmeen mieheen.
Noiden kolmen vuoden aikana oppinut että kolmenkymmenenkolmen asteen lämpötila on aika passeli. Neljäkymmentäneljä sitä vastoin ei.
Kolme vuotta sitten Lissabonista sai eurokaksikymmentä maksavia viinilasillisia. Nykyisin ei.
Minulla on kolme silkkitoppia, joista valitsen lähes joka aamu yhden päälleni. Kun on kolmekymmentäkolme astetta lämmintä, ne kuivuvat pyykkinarulla keskimäärin kolmessakymmenessä minuutissa.
Juotuani kolme lasia viiniä olen yleensä vähän hauskempi ihminen.
Minulla on aina kolmen tunnin välein nälkä.
Minulla on kolme vitsiä, joiden ajatteleminen saa nauramaan aina:
1) Klassikko banaani korvassa -vitsi.
2) Jostain lukemani Suomessa asuvan ulkomaalaisen kertoma tarina siitä, miten hän luuli että maassamme tosi monen etunimi on Tosiaan, koska niin moni esitteli itsensä sanomalla: Olen tosiaan Virtasen Leena.
3) Smoking prohibited. Fine, 300€ -vitsi Tiia Rantasen kertomana. Sillä tavalla että Ok, fine, jos nyt on ihan pakko polttaa sitä röökiä niin anna 300€ ja polta. It´s fine!
—
Tuntuu että kesä (vaiko instagram) on vaikuttanut siihen,
ettei kukaan enää kommentoi blogitekstejä.
Kerro siis mulle kolme asiaa, ihan mistä vaan. Ilahtuisin kovasti!
—-
Blue August.
—-