Kehu, jonka muistan ikuisesti (+ pieni haaste)

Oli keväinen perjantai-ilta vuonna 1994. Lainasin äidin kivipestyjä farkkuja ja kiharsin hiuksiani kiharruspatukoilla (juuri niillä oudoilla ysäripatukoilla, joissa oli pastelliväriset päät). Kävelin ystäväni luo, joka asui ihan lähellä. Hän odotti ulko-ovella kun laskeuduin rappuja pitkin yläpihalta.

Näytät ihan Brookelta, ystäväni henkäisi.

Muistan sen ikuisesti. Se oli ihanaa.

Näyttökuva 2014-01-24 kohteessa 21.53.13.png

Samalla lailla muistan monet muutkin kohteliaisuudet vuosien varrelta. Ne nimittäin syöpyvät mieleen:

Kun yläasteella eräs tyttö sanoi, että hänestä on aina kiva aamuisin nähdä, mitä minulla on päälläni.

Kun ensimmäisen työpaikkani pomo sanoi että osaan näyttää tehokkaalta tekemättä mitään.

Kun exäni sanoi, että ihoni on virheetön ja käsittämättömän pehmeä.

Kun työuran alussa pelottava AD sanoi: helvetin hyvää duunia.

Kun ventovieras nainen Amerikassa kehui tatuointiani vessassa.

Kun työkaverini kysyi onko minulla uusi mies, koska näytin hehkeältä yksi aamu.

Kun joku pysäytti minut kadulla kehuakseen kenkiäni.

Kun blogini lukija kertoi Siltasen vessajonossa inspiroituvansa blogistani joka aamu.

Näyttökuva 2014-01-24 kohteessa 21.53.43.png

Näyttökuva 2014-01-24 kohteessa 21.54.00.png

Näyttökuva 2014-01-24 kohteessa 21.53.00.png

Päätimme kerran ystäväni kanssa alkaa sanoa kerran viikossa tuntemattomalle ihmiselle kohteliaisuuden. Se ei nimittäin ole helppoa. Kovinkaan moni ei tiedä miten siihen pitäisi suhtautua; vähättelemällä, järkyttymällä, katsomalla todella oudosti vai ihan vaan kiittämällä. Myönnän itsekin, ne tilanteet ovat usein hassuja ja outoja.

Mutta silti, kehuminen on ihanaa. Siksi kehunkin nyt spontaanisti kaikkia tuttuja ja ventovieraita:

Suvi: Sun kuvat on niin kauniita, että usein vaan huokailen. Taika: Sulla on superinspiroiva vaatetyyli! Suomi: Vaikka aina tuskailen sun säätilojen kanssa, oot silti aika kiva paikka asustella. Barbamama: Otat ihanan tunnelmallisia kuvia ja kirjoitat kivasti. Sandro: Teidän brunssi on maailman paras Annika: Olet todella lahjakas piirtäjä! Varpunen: Blogisi on todella inspiroiva! Laura: Ihailen sun värikästä tyyliä ja elämänasennetta! Iisa: Sun uusi levy on ihanan kepeä ja silti vakavastiotettava.
 

Ja jos et ole ihan varma miten kehua, tai olet itse kehujen tarpeessa juuri nyt,

mene Emergency Compliment-sivulle. Sieltä nuo kuvatkin ovat. Ja se haaste: kehu ihmisiä vähän useammin. Oikeassa elämässä tai internetissä. Siitä tulee hyvä mieli.

Näyttökuva 2014-01-24 kohteessa 21.52.54.png

—–

Finnish people are not that good in giving (or receiving) compliments.

This Emergency Compliment -site helps a bit.

 

Kommentit (6)
  1. Oon samoilla linjoilla, just ne yllättävät kehut on parhaita!

    Ja sitten, voi ihana maanantaipelastus tällainen kehurimpsu 🙂 Kiitos paljon 🙂

  2. Siis mä rakastan kehumista! Sponttaanit kehut vessa/ruoka/kirjasto/kahvikone jonoissa on niin kivoja! Rakastan sitä miten ihmiset yllättyy kun niitä vähän kehasee. Usein tulee kommentoitua vaan ulkonäköä vaikka aina ajattelenkin että voi kun olis myös muita mahollisuuksia kehua myös niitä enintään puolituttuja.

    ps. oot mun lemppari blogi ja ihan hullu inspiraatio meikälle ja HUHHUH tota kämppää !! ihanin ikinä (ja siis oot tietty ihan sairaan nätti ja tyylikäs ja ihana mut halusian kehua jotain muuta)

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *