Kun asuin vielä Suomessa,
ystäväpiirini koostui ihmisistä jotka olivat kanssani samasta maasta kotoisin, suunnilleen saman ikäisiä, saman tulotason omaavia ja kaikki täysin saman värisiä. Ajattelin aina silti että olen edistyksellinen ihminen, en koskaan nimittäin ajattelisi ihmisten ihonväriä jos erivärisiä ihmisiä elämässäni olisi. 

Muutettuani ulkomaille lähipiirini muuttui tietysti radikaalisti. Ihmiset ympärilläni olivat yhtäkkiä monista eri maista ja kulttuureista. Kulttuurierot tuntuivat kuitenkin lähinnä jännittäviltä ja niistä oli kiva jauhaa eri maalaisten ihmisten kanssa kepeästi. Ai te teette aina noin ja me ei koskaan ja entäs sitten espanjalaiset. 

Jossain vaiheessa sanoin ääneen että olen tosi onnellinen siitä että en muuttanut Portugalin naapurimaahan. Espanjalaisista kun en pidä. Kokonaisen kansakunnan olin tuominnut sen perusteella että olen käynyt maassa viitisen kertaa turistina ja sitten katsellut saman maan turistien käytöstä täällä. Edistyksellinen ihminen tosiaan. 

Mustaihoisia ihmisiä taas olen teini-iästä (Salt´n Pepa!) asti ihaillut etäältä. He tuntuvat tekevän parasta musiikkia ja heissä on aina sellaista coolia itsevarmuutta, jota itseltäni tuntui ainakin teininä puuttuvan. Suomalaisessa ystäväpiirissäni ei ollut ketään eriväristä, joten ainoa kontaktini eri värisiin ihmisiin tuli pitkään populaarikulttuurista.

Valkoihoisena kantasuomalaisena Suomessa on aika vaikea kokea rasismia. Portugaliin muuttoa suunnitellessani ei myöskään tarvinnut miettiä olisiko maa minulle turvallinen tässä mielessä. Se on järjettömän suuri etuoikeus, jota en ole edes tajunnut ajatella. Ainoa rasismiin viittaava kokemukseni tässä maassa on ollut se, että minulle lyödään luuri korvaan kun kysyn portugaliksi voisinko saada palvelua englanniksi (esimerkiksi verotoimiston tai lääkärikeskuksen palvelunumerossa). Syrjintää se kyllä on, mutta onko asia vaikeuttanut elämääni sen suuremmin? Itseasiassa on, mutta olen siitä kyllä selvinnyt. 

Ja sitten kun alan tarkemmin kaivelemaan omasta elämästäni tilanteita joissa minä itse, edistyksellinen ihminen olen toiminut väärin, alkaa niitä kyllä löytyä. Näiden oman elämän kokemusten kaivelu oli aika tuskaista ja memory lanella ollessani tajusin myös että ne tilanteet jossa olen käyttäytynyt väärin, ovat varmasti niitä joita en itse ole edes tiedostanut enkä siten voi niitä listata. Halusin kuitenkin kirjoittaa tästä tärkeästä aiheesta. 

Heilastelin eräänä kesänä Lissabonissa erään tummaihoisen miehen kanssa. Olimme kattoterassilla drinkeillä. Mennään tanssimaan, mies sanoi, kun dj alkoi soittaa biisiä josta hän piti. Minua ärsytti sinä iltana kaikki, mä en halua mutta go dance to your music, sanoin. Tuo on rasistinen kommentti, mies sanoi, your music? Ei, siis tarkoitin vaan että biisi josta tykkäät, en että sinulaisten ihmisten musiikkia. Se tuntui rasistiselta, mies puolustautui. No ei ollut, puolustauduin, en tarkoittanut sitä rasistisena eli et voi loukkaantua. Loppujen lopuksi loukkaannuin itse enemmän siitä että mies syytti kommenttiani rasistiseksi kuin hän siitä kommentista. Kävelin kotiin ihan saakelin vihaisena yrittämättä edes ymmärtää hänen puoltaan asiassa. Ei näin. 

Tiedätkö, sanoi tummaihoinen ystäväni, kun mun vaatekauppaan tulee asiakkaita jotka alkaa kysellä tarkemmin tästä liikkeestä, ne yllättyy joka kerta siitä että olen tämän paikan omistaja. Oletuksena ne ajattelevat mut nähdessään että olen vain täällä myyjänä, hän lisäsi, tai siivoojana. Ei voi olla, varmaan vaan kuvittelet. Sähän oot niin girlbossin näköinen että mä ainakin heti tajuaisin että tää on sun liike, sanoin. 

Ei näinkään. Älä vähättele toisten kokemaan rasismia. Kysele mielummin, yritä ymmärtää ja asettua toisen asemaan. 

Have you ever had shoes without shoelaces, kysyy Kanye eräässä biisissä jota kuuntelen usein lenkkipolulla. En ole koskaan voinut juurikaan samaistua hiphop-artistien sanomaan, mutta olen myös tietoisesti vähätellyt mielessäni heidän rags to riches -elämäntarinoitaan. Joo, no itsekin olen kotoisin keskeltä juuri ei mitään ja edennyt sieltä asumaan Helsingin keskustaan ja sellaiseen elämäntyyliin että voin ostella itselleni neljänsadan euron talvitakin niin halutessani. 

Taas väärin. 
Varsinkin Amerikassa, toki myös muualla, rakenteellinen rasismi aiheuttaa sen että tummaihoisilla ei ole samoja mahdollisuuksia esimerkiksi edetä uralla ja kerätä varallisuutta. Siksi moni tummaihoinen räppäri aiheesta laulaakin. On järjetöntä kuvitella että ihmistä esimerkiksi ei haluta palvella kaupassa olettaen ettei hänella ole varaa ostaa sieltä mitään tai että asuntolainaa hakiessa tummaihoisille ihmisille myönnetään erilaisia eli huonompia lainoja kun valkoihoisille. 

(Atenção ao intervalo entre o cais e o comboio, kuulutetaan Lissabonin metrossa aina, samaan tapaan kun Englannissa Mind the gap. Lissabonilainen taiteilija käänsi tämän postereiksi joissa lukee: Huomioi tietämättömyyden ja rasismin välinen kuilu).

Niin no kyllä tiedetään miksi naiset tykkää mustista miehistä, hehehehee. Olen valehtelematta kuullut tämän lauseen sata kertaa valkoisten portugalilaismiesten suusta, toki myös suomalaisten miesten. Joskus olen miettinyt johtuuko valkoihoisten miesten rasismi ihan vain siitä että he kuvittelevat paremmin varusteltujen tummaihoisten miesten ylivertaisuutta sängyssä ja jopa sitten alkaakin ahdistaa. Joka kerta tällaisen kommentin kuullessaan pitäisi pyytää rasistista vastapuolta selostamaan tarkemmin sanomansa, jotta ehkä jopa he tajuaisivat sen typeryyden. Sama ohje pätee myös sovinistisiin vitseihin. En ole aina jaksanut tehdä sitä. 

En ole myöskään sanonut muiden seurassa mitään, kun joku on tivannut intialaisia sukujuuria omaavalta kanadalaiselta kaveriltani mistä hän on OIKEASTI kotoisin. 

Tai tajunnut ajatella sitä, etten voi valita ketä eri värisiä ihmisiä kohtaan olen suvaitsevainen. Jos ihailen tummaihoisia ihmisiä, mutta ajattelen romaneista rasistisesti, olen rasisti. 

Se että ystäväpiiriin kuuluu monenvärisiä ihmisiä, aiheuttaa joskus myös huvittavia tilanteita. Olen kommentoinut mustaihoiselle ystävälleni asiaa ajattelematta Oh you look very black today kun hän on pukeutunut kokomustaan asuun, esimerkiksi. Monikulttuurinen ja -värinen tuttavapiiri kun ei takaa sitä että olisi aina jotenkin tiedostava ja täydellinen ihminen. Ei ollenkaan. 

Paljon on vielä opittavaa. Minulla ja koko maailmalla.

Ja sitten ihan mielenkiinnosta:
milloin olet itse huomannut olevasi ainakin vähän rasisti? Ja miltä sen tajuaminen on tuntunut?