Olen fiilistellyt viime aikoina monia pikkuasioita.
Tässä niistä parhaimmat.

Kasvi: PULLONHARJAKUKKA! Keväisin Portugalissa kasvaa tätä kummallista kasvia puistoissa ja olen oikeastaan vasta viime vuosina herännyt sen suurimmaksi ihailijaksi. Kasvia on myös keltaisena versiona ja hitto kun tekeekin mieli aina pihistää tuosta maljakkoon viemiseksi. Pullonharjakukan oikeaa nimeä en tiedä, mutta kaunis se on!

Kirjat: Olen lukenut tänä keväänä vähemmän kuin yleensä, mikä on jotenkin älytöntä. On ollut enemmän aikaa, mutten ole kyennyt keskittymään oikein mihinkään. Ja myös se, että luen yleensä kirjoja puistojen penkeillä ja kahviloissa ja nyt kun se ei ole ollut sallittua, on lukeminenkin jäänyt. Kaksi kirjaa olen kuitenkin saanut luettua, molempien aiheina olivat parisuhteet: toisessa sellaisessa ei malttanut pelkästään pysyä, toisessa sellaista ei taas edes haluttu.

Riikka Suomisen Suhteellisen vapaata kertoo vapaasta suhteesta. Ja hyvin kertookin: kirja on helppolukuinen ja keveä, jopa koukuttava. Vaikken olekaan vanhempi ja avioliitossa, pystyn samaistumaan  päähenkilöön erittäin hyvin omalla parisuhdekokemuksellani. Päähenkilö on ajoittain hiukan rasittavan oloinen ja hyväosaisuus paistaa hänestä aika selvästi, mutta kirjan avoimeen suhteeseen oli kiinnostavaa uppoutua. (Näin korona-aikakaudella myös tuollainen ympäri Eurooppaa matkailu alkaa yhtäkkiä tuntua kovin vanhanaikaiselta, mutta sehän on tietysti vain pikaisesti muuttuneen maailman vika). Olen kirjoittanut itsekin siitä, onko ns. normaali parisuhde se ainoa elämässä tavoiteltava ja jollain tavalla autuaaksi tekevä ihmissuhteen muoto. Samaa tämä kirja pohtii erittäin onnistuneesti. Oma vastaukseni kysymykseen on ehdoton ei. En itseasiassa oikein millään näe itseäni sellaisessa vuosikymmenien suhteessa, jossa ei voi kuvitellakaan eroavansa, koska ei enää osaisi olla yksin.

Sayaka Muratan Lähikaupan nainen kiinnosti mua erityisesti Japani-pakkomielteeni vuoksi. Kun kirjassa kuvaillaan tokiolaista konbini-myymälää jokaisessa luvussa, tuntee oikeasti melkein olevansa siellä ostamassa kylmää vihreää teetä, onigireitä joissa on tonnikalaa ja majoneesia ja valkkaamassa kaikkien kummallisten herkkuhyllyn asioiden välillä. Tai miettimässä mikä kalliista punaviineistä olisi vähiten kallis ja silti jollain tavalla juotavaa. (Viini on hiton kallista Japanissa, join siellä elämäni pahimpia punaviinejä, koska en raaskinut panostaa!).
Tykkäsin tästä kirjasta paljon ihan sen vuoksi että ihmisten halusta olla yksin kirjoitetaan tosi vähän. Kirjassa viehättää myös se, ettei siinä tapahdu kovin paljon vaikka samaan aikaan se onkin erittäin tarkka kuvaus naisiin kohdistuvista odotuksista, jotka ovat loppujen lopuksi hyvin samanlaisia maasta riippumatta. Japanissa perinteinen pariutumiskulttuuri on ollut viime vuosina suuressa murroksessa kun naiset eivät enää haluakaan jäädä kotiin hoitamaan lapsia koko työiäkseen. Kävin aiheesta Tokiossa ollessani mielenkiintoisia keskusteluja erään siellä tapaamani japanilaisnaisen kanssa. Tätäkin kirjaa lukiessa kävi monta kertaa mielessä se, miten ihanaa on olla perheestä jossa ei ole koskaan painostettu tekemään tietynlaisia elämänvalintoja.

Aurinkosuojatuote: Kun kesä on taas saapunut kaupunkiin, alkaa ahdistaa auringolta suojautuminen kuten aina tähän aikaan vuodesta. Aamulenkit käyn vielä ilman aurinkosuojaa, mutta päivämeikkiin se on jo lisättävä. Koska varsinkin nyt kun ei paljon muita ihmisiä näe, suurempi ehostautuminen on jäänyt. Laitan joka päivä kuitenkin sävyttävää päivävoidetta, kulmakynää ja tietty huulipunaa. (Huulipunaa laitan jopa lenkillekin, hah).
Mulla on ollut testissä nyt Evolven Climate veil -niminen sävyttävä kosteusvoide*, jossa on suojakerroin 20. Tuote on ihanan kevyt ja helposti levittyvä ja siitä jää tosi kuulas, ei yhtään liian meikatun näköinen look. Auringolta tässä suojaa non-nano sinkkioksidi, joka on myös luontoystävällisempi kuin tavallisten aurinkorasvojen suojaimet.

Evolven tuotevalikoimassa on monta muutakin mun suosikkia, mm. tämä vaan paras hiusöljy.

(Bonusasia, josta olen innostunut: tuttuni on avaamassa uutta viinikauppaa ja kun hän kantoi sieltä remonttia tehdessään vanhaa rojua ulos, olin sattumoisin paikalla ja otin talteen tällaisen peilin. Rakastan vähän kolhiintuneita ja oudon mallisia peilejä! Ootko nyt ihan varma että haluut ton, hän kysyi kun puhdistin peilistä pölykerroksia aivastellen samalla (hihaani). KYLLÄ OLEN! Olen myös innoissani siitä viinikaupasta, jonka pitäisi aueta jo ensi viikolla!!!!!).

Sarjat: Jos kirjoja on tullut luettua vähemmän kuin yleensä, Netflixin ja HBO:n katselu on satakertaistunut. No kelläpä ei? (Sivuhuomautuksena: mua ärsyttää ehkä melkein eniten maailmassa ihmiset, jotka latelevat tällaisia itsestäänselvyyksiä, kuten juuri itsekin tein. Mutta siis erityisesti tähän tyyliin: Pidän lomasta, hyvästä ruuasta ja enemmän auringosta kuin sadepäivistä. No kidding, yleensähän kaikki just rakastaa pahaa ruokaa ja paskaa ilmaa :D)
Netflixistä olen katsonut viime aikoina Modern Familyä ja paljon stand up -komediaa. Yleensä tykkään enemmän naiskoomikoista, miesten jutut kun on aika usein vähän väsyneitä, mutta Marc Maronista tykkään! Sarjoista odotan innolla Insecuren koko neloskauden saapumista HBO:lle, jotta voin katsoa sen sitten yhdessä viikonlopussa. Insecure on yksi mun viime vuosien suosikkisarjoista. Siihen jyvälle pääsemiseen meni aika monta jaksoa, mutta kun alusta pääsee yli, sarja on ihan loistava ihmissuhdejuttujen ja hyvän huumorin ystäville. (Ja hienojen tyylien ja komeiden miesten tietty myös!)

Motivaatio: Toinen itsestäänselvyys: motivaatio ja keskittymiskyky ja itsensä tsemppaustaidot ovat olleet koetuksella tänä keväänä. Mulla on olohuoneen piirongin päällä nämä Karita Sainiolta saamani Women in Business -inspiraatiokortit*. Joinain aamuina tarvitsee vaan jotain kaunista katseltavaa ennen töiden aloittamista ja näissä korteissa on lisäksi tähän(kin) aikaan hyvin sopivia muistutuksia. Itse kriiseilin alkuvuoden aikana töitä ja uraa jo ennen koronan vaikutuksia. Edessä ei varmasti ole helpoin vuosi kellekään freelancerille, mutta eiköhän tässä jotenkin tulla selviämään. Suosikkikorttini näistä on Trust your intuition. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän kuuntelen ja luotan omaan intuitiooni. Niin työasioissa kuin kaikessa muussakin.

Olen toki myös intoillut siitä että jakaradapuut kukkivat (Jos seuraat mua instagramissa, oletkin ehkä jo painanut mute story nappia, koska mitään muuta en ole kuvannutkaan). Ja ehkä olen intoillut vähän siitäkin kuinka kuuliaisesti portugalilaiset käyttää kasvomaskeja, jopa lapset ja vanhat papat.
Jos se tässä kaikessa auttaa niin käytetään niitä sitten!

Mikä sielläpäin ruutua on inspiroinut? Kirja- ja sarjasuosituksia saa myös jaella!

*tuotteet saatu. Kiitos!