Tag: expatelämä

    – Pystyn jo juomaan vahvaa espressoa mustana. Ja laitan siihen paljon sokeria – Syön leivoksia, kakkuja ja keksejä, joskus jopa aamupalaksi – Napostelen oluen kanssa suolaliemessä uivia lupiinipapuja, tremocos – Vedän valkosipulia ihan surutta ajattelematta haisevaa hengitystä – Pyydän anteeksi roskikselta kun törmään siihen kadulla – Kuivatan pyykit niin, että ne roikkuvat kadun […]

    Ensin on sellainen täydellinen elämä –viikko, jolloin olisi suunnilleen seitsemän kuvaa päivässä, joita voisin postailla instagramiin hehkutuskuvatekstein. On yhtäkkinen kesä keskellä talvea, kaikki on ihanaa, eräs mies on kai vähän ihastunut minuun, on juhlia, ihania iltoja, kylmää viiniä, hyvää ruokaa, uusia ihmisiä, ystäviä, aurinkoisia päiväkahveja, kaikkea sellaista ihanaa mitä harmaa maaliskuu ei yleensä […]

    Tämä kuva rakkaasta Lissabonistani kertoo paljon. On aika täydellistä asua kaupungissa, jossa on helmikuussa kukkivia puita, vihreää nurmikkoa ja päivisin keväisen aurinkoista ja ihanaa. Voi istua ulkona ilman kaulaliinaa, juoda puolentoista euron viinimukillisen kioskissa ja ajatella: voi mikä taivas.  Sitten kun kuvaa katsoo vähän tarkemmin, huomaa myös sen, että kukkivan puun taustalla on […]

    Ainiin, se oli se jouluaatto kun söin kylmää takeaway-pizzaa suoraa laatikosta,  voin joskus mummona muistella.  Me kun vietimme kaverijouluamme vasta joulupäivänä. Aattoiltaa vietin kotona facebookin chätissä erään toisen expatin kanssa, joka vietti aattoa yksin toisella puolella Eurooppaa. (Keskustelimme mm. Madonnan leffoista, metrolla ja taksilla muuttamisesta, miehistä ja siitä miten VAHVOJA NAISIA olemmekaan).  Ajattelin […]

  Koska olen ylistänyt tätä maata ja kaupunkia niin paljon, tässä tasauslista Asioita, joita vihaan Portugalissa:     – Jos tekee viikonloppusuunnitelmia vain portugalilaisten kanssa, kannattaa tehdä sinne väliin myös plan b ja c –suunnitelmat jonkun muun maalaistenkin kanssa. Ja ei, se että sataa vettä ei ole riittävä tekosyy perua aina kaikkea. – En halua […]

    Eräänä marraskuisena iltana oli pilkkopimeää ja kammottava kaatosade kasteli koko pastellikaupungin. Minä istuin sisällä lämpimässä lattiatyynyllä, maha täynnä ruokaa, edessäni brownie ja viinilasi ja sitten vähän avauduin. Valitin eräälle australialaiselle ihmiselle sitä, miten hankalaa on tehdä näin pitkää projektia (gradu nimeltänsä). Oon niin tottunut sellaisiin tässä briiffi, pitäs olla valmista perjantaina –hommiin, että epämääräinen […]