Tag: Lissabon

Olen aina rakastanut kuoseja. Ellen olisi vähän inhorealisti, olisi minusta tullut varmaankin isona tekstiilisuunnittelija, mitä todennäköisimmin kuosisuunnittelija. Tein näitä opintoja jonkun verran, kunnes aloin miettiä sitä, millainen työllisyystilanne valmistumisen jälkeen olisi edessä. Ei ihan hirveän positiiviselta näyttänyt.  Kuosisuunnittelun tunneilla vieressäni istuvasta ystävästä tuli tatuointitaiteilija ja minusta graafikko. Ihan hyvät uravalinnat, mutta kuoseja rakastan edelleen: pöytäliinoissa, verhoissa, lakanoissa […]

Olen miettinyt viime aikoina sitä, miten englanniksi lightness tarkoittaa sekä keveyttä ja valoisuutta.  On ollut molempia.  Jos elämä olisi aina täynnä roseviinin värisiä auringonlaskuja ja mansikka-aamupaloja, olisi se ehkä liikaa. Mutta toisinaan ne tulevat todella tarpeeseen. Samoin sellaiset illat kun tulee suihkusta, kävelee paljain varpain keittiöön ja tajuaa yhtäkkiä:  Olen sisätiloissa, enkä silti syväjäässä. On kevät! —- Spring […]

Kun olin ekaa kertaa Lissbonissa, kiinnitin huomiota siihen, että jokaisessa puistokahvilassa on samat tuolit ja pöydät, eri väreissä vain. Kokovalkoisia siinä kivan puiston kioskissa ja näköalapaikan alatasanteella, kauniin vaaleanvioletteja kukka-aukion kahvilassa, tummanvihreitä siinä puistokahvilassa, josta saa ihanaa mantelikakkua ja niin edelleen.  Silloin jo päätin: joskus kun mulla on puutarha, siellä on nämä tuolit. Pala Lissabonin […]

Onneksi oikeastaan kukaan uuden elämäni ystävistäni ei pysty lukemaan blogiani.  Siksi teenkin nyt vähän nolon tunnustuksen:  RAKASTAN Bairro Altoa. Sitä ei kuuluisi sanoa. Ennemmin pitäisi olla näin: Bairro Alto oli ennen ok, mutta nykyisin ihan kamala. Liikaa hostelleja ja kalliita ravintoloita. Turisteja. Yäk. Ei siellä voisi asua. Ja niin edelleen.  No en kokenut Bairro Altoa […]

Suosikkilauantaini on tällainen: herään puolen päivän maissa (ilman krapulaa), luen hesaria netistä, juon puolitoista pannullista teetä. Sitten menen metrolla Anjosin kaupunginosaan, jossa järjestetään kerran kuussa huippu kirppis/designtapahtuma nimeltään Feira das Almas. Kiertelen siellä ehkä tunnin hypistelemässä kaikkea kivaa ja sovittelen vintagehameita. Sen jälkeen kävelen Intendenten alueelle, jossa sijaitsee yksi ehdoton suosikkipaikkani koko kaupungissa: Casa Independente, […]

Kun olen ollut lähes kaksi viikkoa poissa ja palaan, kaikki tuntuu jotenkin uudelta ja keväältä. Uudelta keväältä. Hetkellisesti jotenkin kovin ihanalta. Juon aamulla vehnänorasmehua, josta joku kirjoitti internetissä: siitä tulee jotenkin keveä ja selkeä olo. Tuskin se siitä johtuu, mutta kuvailisin paluupäivien fiilistä juuri noin. Menen lataamaan puhelimeen puheaikaa (niin kuin kenellekään muka soittaisin). Olen […]

Suomessa on sisällä niin kuuma, etten saa nukuttua. Ihmiset menevät nukkumaan myös niin aikaisin, että oma kaksi tuntia Suomea jäljessä oleva aikavyöhykkeeni ja kukkumistaipumukseni pitävät minua hereillä kolmeen asti. Kierin Marimekkolakanoissa miettimässä eroavaisuuksia entisen ja nykyisen elämän välillä. Päähän satava raekuuro tuntuu kivan eksoottiselta, sitä ääneen ratikassa ihmettelevän maahanmuuttajan tylyttäminen taas ei. Ohikiitävät penkkarirekat kiljuvine […]

Ärsyttää niin paljon, etten pysty ilmaisemaan sitä edes englanniksi. Lähden kotiin kesken workshopin, seison pimeässä liikennevaloissa ja sanon ääneen: V I T T U. Sitten huomaan vieressä olevan auton, jossa istuva nainen katsoo minua kysyvästi. Hymyilen hänelle ja ajattelen: helppoahan sulla on. Mutta mistäs minä sitä tiedän.  Syksyllä kaikki oli ihan ok. Oli Erasmus –vaihtareita […]

Kun luokallamme olevat vaihto-opiskelijat ovat täällä viimeisiä viikkojaan, järjestämme monikulttuurisen illallisen. Jokaisen on tarkoitus tuoda ruokaa kotimaastaan. Viikkoa ennen kyseistä iltaa, alan vähän panikoida: kaikki Suomen perinneruuat ovat ensinnäkin aika rumia, myös vähän mauttomia ja en oikeastaan osaa tehdä niistä mitään.  Eräänä tammikuisena keskiviikkoiltana katamme sitten pitkään pöytään korvapuusteja, ruisnappeja tuorejuustolla ja salmiakkisuklaata (no minä […]

Erään lukijani yllyttämänä: tässä lisää kuvia valoisasta talvesta.  Join eräänä päivänä yksin kahvia näköalapaikalla. Tai no en ihan yksin, paikalla oli myös aika tuttavallinen lokki.  Täällä ihmisiä saa jatkuvasti ihmetyttää kertomalla Helsingin lokkiongelmasta. Tarinat jäätelöä ja pizzaa varastelevista jättilokeista laitetaan varmaankin lähinnä mun outouden piikkiin. Olen kertonut toki tarinoita myös siitä, miten joskus on vaan […]