Menneisyyden varjoista nykypäivään; nykyhetken arvokkuus

Moikka taas kaikille❤️

Laitoin https://www.instagram.com/withlove_maarit/ tänään tästä ajatuksesta postauksen, ja samaa ajattelin myös tänne kirjoitella.

 

Menneisyyden varjot; seuraavatko mukana ja määrittävätkö nykyisyyttäsi?🤔

Elikkä, kun/jos on ollut menneisyydessä paljon kaikkea, ja osa on aiheuttanut häpeää tahi muuten itsetunnon laskua…vaikuttaako se tämän päivän sinuun? Tunnetko, että olet ansainnut kaiken hyvän, vai blokkaatko hyvää pois sillä ajatuksella, että et ole ansainnut sitä?

 

Itse huomasin jossain vaiheessa matkaani, aikuisiällä (sopii lukea; viime aikoina) että vaikka mitä ja kuinka hyvää tielleni tulisi… jollain alitajuisella teolla/sanoilla saatoin vähätellä niitä tahi ehken ajattelin, että kohta tämäkin katoaa…en ole ansainnut näitä. 🆘

 

Ja miksi? Siksi, että minua kohtaan on lapsuudessa&nuoruudessa tehty väärin, jonka seuraukset taasen olivat pitkälle kantavavia traumoja ja nämä taasen vaikuttivat käyttäytymiseeni.

ELi; mitä minulle tehtiin, minusta riippumattomista syistä… käänsin ne omaksi viakseni ja annoin määrittää itseni huonompana ihmisenä.

Aika nurinkurista, eikö? Mutta ihmismieli on ihmeellinen näissä asioissa. Se vaan on. Vaikka vieressä olija näkee tilanteen toisin, niin… ja taasen itse näkee muilla samaa eri syistä. Varmaan aika monella on jotakin, joka vaikuttaa jollain tasolla siihen, miten asioita kokee/näkee.

 

Ps. Käytän taas Bingin luomia kuvia AI, kun hommasin Iphonen ja eilen vasta käyttöön.. hukassa, koko ikäni Androidia käyttänyt… ja 4kuvaa vasta ottanut…help😂Vielä pitäisi ne saada Windowsiin yms… mutta komennot Bingille by me siis 🥰😁

 

Nykyhetken arvokkuus

 

Tämä ajatus uinui ehken kaiken alla ja nyt on heräillyt tajuntaani. Eli, se mitä on ollut…on ollut. Nyt? Tässä hetkessä? Olen tehnyt hartiavoimin töitä, että olen selvinnyt. Olen raivannut tieni elämään, jota rakastan. Ehken voisin sanoa, että ansaitsen tämän hyvän. (Huomaa, että varovaisemmin kirjoitin vielä tuon lauseen…)

 

Olen 52, toukokuussa 53v. Niinkuin olen kertonut, että oli hetkiä nuoruudessani, jolloin en uskonut olevani täällä maan päällä enää tässä iässä, ja siksi en ollut suunnitellut mitään. En uskonut, että elämä kantaa ja olen sen arvoinen. Positiivisena puolena; olen tässä ja suunnittelin ikäänkuin uusin silmin elämääni!

 

Nykyhetki on arvokkaampi, kun muistaa, mistä on selvinnyt. Mitä tulevaisuus tuo, sitä ei voi ennustaa, mutta toivoa toki voi ja omilla teoillaan ainakin edesauttaa asioita.

 

Sekin on varmaan ollut aika kantava teema elämässäni- niin paljon tapahtunut ja paljon viety pois…eli eipä siinä suunnitella, kun ei usko tulevaan.

Nyt… nyt en mieti näin. Teen, mitä voin ja parhaani. Olen kiitollinen, mitä on ja mitä tulee vastaan, se katsotaan sitten tapahtuma kerrallaan. 🙏

 

Kuulostaako meditaatio- oppaalta jo?😂 Ehken. Mutta tälle/näille oivallukselle on takana suuri työ ja raskas elämä.

Miten kannoin menneisyyttä mukanani, esti monen asian etenemisen.. ja vaikutti omakuvaani totaalisesti. En ollut itseeni tyytyväinen, ja aina löysin jotain vikaa.

 

Menneisyys on osa meidän elämää, tottakai! Ja menneisyys on antanut eväitä, oppeja, työkaluja nykyminälle/meille. Se on tärkeää muistaa! Mutta sen ei pidä antaa määrittää meitä, varsinkaan niiden negatiivisien asioiden. Ne ovat pirun raskaita kantaa repussa, ja yrittää siihen kaupan päälle olla vapaa ja iloinen nykyhetkestä.

Pyysin Bingiä sijoittamaan tämän Route 66, kun oli niin mahtava ajaa sitä🥰 Ja aika ikoninen reitti.

 

Eli, ollaan tässä ja nyt. Ollaan kaiken hyvän arvoisia ja otetaan ne avosylin vastaan! Are you with me?❤️

 

With love, Maarit