Somen pimeä puoli
Moikka taasen kaikille🥰
Nyt seuraa jonkin asteinen avautuminen, ja olen tätä miettinyt muuten pitkään. Kirjoittaako vaiko eikö. Ja samalla nämä syyt taustalla ovat vaikuttaneet omaan sisällöntuotantoon. Eli kivi kengässä ja jotta voin jatkaa, pitänee se saada pois.
Oletko huomannut muutosta somessa, somekansassa ja yleisfiiliskessä? Mä olen, ja en ehken parempaan suuntaan.
Kun vahingossa kirjoittaa väärän sanan, siis ihan sen enempää haluamatta loukata ketään.. se nähdään supernopeasti. Mutta se, mitä yritää saada aikaseksi, se hyvä, se jää varjoon. Tällä tarkoitan sitä, että kunpa se hyvä huomattaisiin yhtä herkästi ja nostettaisiin esille kuin ne inhimmilliset virheet.
Oma esimerkki. Kirjoitin oman ikäsistä ja siitä, että maailman menossa iän takia saatetaan jäädä jalkoihin..olen instassa tästä puhunut jo pitkään. Sitten käytin sanaa: ikärasismi. Ok, nyt ymmärrän, että sitä ei saisi käyttää, sitä rasismi- sanaa siinä, ja syy on ihan järkevä. Mutta, kun koko jutusta tämä oli se, mihin kiinitettiin huomiota… ja sain kyllä tästä valistavan DM:än… niin ehken sellainen fiilis pääälimmäisenä, että… sama mitä teet, mutta auta armias, jos sanot sanan väärin. Sitten reagoidaan.. kun siihen hyvään ja kannustavaankin sisältöön soisi samaa paloa. Saatkohan tästä kiinni? Ja en ole missään nimessä katkera ja vihainen kommentin antajalle; en. Mutta tämä raottaa sitä, mitä siellä somessa moni muu saa kuulla.
Itselläni ei ole toistaiseksi ollut probleelaa, mutta… mä myönnän, että oon nykyään ihan supervarovainen… ja ahdistaa sisällön tekeminen. Miksi sitten teen sitä? Koska se on ainakin ollut se, mitä rakastan. Nyt… kun avaan instan ja näen etusivulla ihmisten kinaavan siitä, mitä saa sanoa ja laittaa ja mitä pitää ottaa huomioon.. siis todella paljon, että kaikki menisi eettisesti oikein… sitä vaan ei voi tehdä. Joku loukkaantuu aina jossain.
Joskus olen miettinyt ihan leikilläni, että voisinko suuttua siitä, että joku sanoo: menin paniikkiin. Itse taistelin paniikkihäiriön kanssa helvetin esikartanossa ja sieltä pois, ja ei mitään lasten leikkiä.. sen takia yritin päättää paivänikin 3krtaa… niin loukkaannunko, jos joku käyttää sanaa paniikki muussa yhteydessä, varsinkin, jos se on random tilanne, jossa vaan on tapana sanoa näin, eikä oikeaa uhkaa ole? No en tietenkään loukkaannu. Se olisi super pilkun piip minun puoleltani. Ja toki, ihmisiä taistelee paniikkihäiriön kanssa päivittäin…paljon. Se määrä on muuten iso! Ja he ovat oikeasti paniikissa. 🤔
Tällä tarkoitan siis sitä, että jokainen loukkaantuu jostain, jos niin haluaa. Esim. Luin, että eräällä naisella oli/on pälvikaljua aiheuttava juttu, ja hänellä särähtää: huono hiuspäivä ja toivoo, että sitä ei käytettäisi…ymmärään, kun itsellä on oma juttunsa ja hiuksia tippuu. Todellakin, suuret sympatiat hänelle ja kaikkea hyvää! Mutta… voiko vaatia, että nyt ei saisi sanoa omista hiuksistaan positiivista?
Otsikot: somekansa kohahtaa, vaikuttajat ärähtävät… eli, onko somella jo liikaa valtaa meihin? Esim. minä, pieni somettaja, ei vaikutusvaltaa…uskallanko laittaa ajatuksiani ja fiiliksiäni? Ja jos, niin mikä on tarpeeksi hyvä, sopiva? Eli ikäänkuin kysyn lupaa ”isommilta”, mitä saa laittaa, jos haluaa menestyä? Ja onko se ookoo.
Mitä itse ajattelen ihmisistä, mun arvot..ne on simppelit! Se, miten ihminen kohtelee toista…se on se, mitä mä katson. En ikää, kokoa, ihonväriä, varallisuutta, asemaa…. en mitään noista, vaan ihmistä.
Pyrin huomaamaan asian sen virheiden takanakin, en takerru vaan koitan katsoa kokonaisuuden. (rikolliset, pedofiilit yms yms tottakai eria asia) mutta se, että ymmärrän…on muitakin mielipiteitä kun vain minun.
Ja se, että en jaa toisen arvoja tahi toinen ei mun…ei tee toisesta huonompaa ihmistä. Hänellä on eri arvot ja tasa- arvoisuus mun mielestä tarkoittaa sitä; kaikilla on oikeus mielipiteeseen, olkoonkin se sitten täysin mun arvojen vastoista tai ei. Mä en ole the one, eikä kukaan meistä. Se, että puhutaan avoimuudesta ja ymmärtämisestä…sen pitäisi myös ylittää ne omat kipukynnykset ja oikeasti antaa myös muille tilaa. Se voi olla vaikeaa, sillä on tottakai asioita, joita yritetään muuttaa.
Mutta…jos lähtee sille tielle, että lyttää, haukkuu, moralisoi porukassa/yleisesti toisen hajatelmia (vaikka olisi totaalisen erilaisia…) niin onko silloin kuitenkaan suopea tasa- arvoisuudelle ja muiden arvostamiselle?
Ja toki, tästä varmaan joku voisi saada/ saa materiaalia…oh well, johonkin…negatiiviseen. Jos näin haluaa tämän lukea! Koska se, miksi tämän kirjoitin, on se..että mun ääni ja mun tunteet ovat yhtä arvokkaita kun muidenkin.
Ja jos joku luulee, että olen purjehtinut tämän elämäni pilvihattaroissa kohtaamatta pahaa, ja helppo huudella…niin tässäpä se, että ei tiedä toisen poluista mitään.
Itse olen käynyt raskaan tien, että olen tässä. Siihen on kuulunut 2x pedofiilin raiskaus, kuolleen lapsen synnyttäminen, 3x oman hengen yrittäminen..siis pois…asunnottomuus, rahattomuus ja nälkä, asuntolassa asuminen, paniikkihäiriöstä selviäminen, joka vei 10v ja olin sairaaloissa, sain sähköshokkeja yms yms… siis… eikä tämän ole tarkoitus olla lista, että kenellä kovin! Ei. Koska jokaisella on omat juttunsa, taistelunsa ja ihan yhtä raskaita on meidän kaikkien taistelut. Mutta jos joku sanoo, että olen kuulunut etuoikeutettujen ryhmään ja saanut kaiken helposti… mun elämä romahti, kun olin 6v ja trust me, kun sulla on jotain traumaa ja joku siitä tietää… sua kohdellaan ihan toisella tavalla.
En siis ole saanut mitään helposti, en apua, en tukea, en asuntoa, en ruokaa…en mitään. Ja kun papereissa luki paniikkihäiriö, niin tadaa: tippui jollekin ihmeelliselle tasoille ysärillä. Ei ollut niin yleinen eikä siitä tiedetty paljoa. Hyväksyttyä siitä tuli, kun Don Johnsonilla oli sama ja siitä kirjoitettiin. Sitten se jopa trendasi… 🫣
Mutta juuh, tässähän sitä, hajatelmaa perjantaille ja somelle. Jos luet tätä, niin olen vaan klikannut julkaise….kirjoittaessani en ole vielä ihan varma asiasta..aika heviä juttua vissiin….
Ajatuksia???
With love, Maarit
Ps. Ensi kerralla ihan eri asiaa jo😂Jotenkin vaan oli pakko saada nämä ulos…
