Lily

With love, Maarit

With love, Maarit
maarit71

Pieniä arjenpalasia painonhallintaan keski- iässä

Moikka taasen kaikille❤️

Nonniih, taasen mennään asiaan, sitten viime kerran🙈😂 Eli; lupasin kirjoitella omasta kokemuksestani muutamia vinkkejä jatkoksi https://www.lily.fi/blogit/with-love-maarit/laihdutus-keski-iassa-ajatusmallien-sudenkuopat/ tuolle tekstille.

Tässä sitten olisi!!

*Kapteeninanne tänään toimii Maarit, jonka intohimo on tsempata ja kannustaa❤️Kuva webinaarita, jossa olin vieraana ja mä vaan tykkään tän kuvan fiiliksestä! Ryppyjä, so what 😁*

Olet mitä syöt

Kun sanonta: ollaan mitä syödään..kuulostaa siltä, miten sen itse nuorempana saatoin ottaa..oli niin, että jos söit munkin tai pullan; olit sellainen. Eli se otettiin jollain tapaa ehken kuvaamaan sitä ulkomuotoa, ja se ei ollut hyvä.

En tiedä, miten teillä tuo oli? Meillä siinä oli asteen verran arvosteleva sävy, jos joku söi ei niin terveellisesti ja oli ylipainoa.

Nyt ajattelin käyttää tuota samaa lausetta; olet mitä syöt ja kertoa, mitä se mulle merkkaa!

📰Eli, elimistön solut ja kudokset koostuvat atomeista ja molekyyleistä, jotka ovat peräisin syömästämme ravintoaineista.

Vedestä, kivennäisaineista, vitamiineista, hiilareista, prodesta ja rasvoista. Eli ruoasta. Ja nämä sitten päätyvät töihin elimistömme hyväksi, ja näin ollen siis olemme about mitä syömme. 

Eli siis, tällä tasolla se käy järkeen. Ja tämä on se pointti alunperin, ja oikeastaan hyvä asia miettiä! Kun lähdetään tekemään elämäntaparemppaa, diettiä tms. niin eka kysymys: miksi? Miksi haluaa, mikä motiivi ja mikä on se alkuperäinen sysäys? Ulkoa tuleva vai sisältä? Kropan koko vai hyvinvoinit vai molemmat? Ja ennen kaikkea: on tämä sitä, mitä SINÄ haluat, vai painostaako jokin tähän. Esim media, jonkin ihmisen sanat, itsetunto tms…

Nämä ovat sellaisia motiiveja, jotka eivät kanna pitkälle. Halu ja tarve pitäisi tulla itseltään. Haluan tätä, koska haluan olla virkeämpi, haluan mahtua johonkin x- kokoon (sekin on muuten sallittu halu, vaikka sitä motiivina moralisoidaan…saa haluta, minäkin haluan, koska muuten uuden vaatekaapin hommaaminen tulisi tavattoman kalliiksi 😁) Mutta ennenkaikkea, olin onnellisempi pienemmässä koossa, koska jaksoin paremmin, olo oli oma itseni. Ja tämä saa olla motiivi! Plus ne sukurasitteet, jotka ovat läsnä ja kirjaimellisesti tappavia, jollen tee jotain.

Eli mikä ajaa sinua eteenpäin, on se motiivi. Mutta yritä napata se niin, että teet itsesti vuoksi, itsellesi ja muille se ei kuulu (jollet tietty halua jakaa ystävien kanssa ja positiivista kannustusta vaikkapa!!)

Mutta varmaan sait pointin.

 

Mitä sitten syödä?

 

Eli, kun olemme mitä syömme solutasolla, niin siihen sitten tietty vaikuttaa se…niin…mitä syömme! 🤔 Ja tutkimukset osoittavat, ihan jo ravitsemus suosituksista lähtien, normaali kotiruoka täyttää pitkälti laatuvaatimukset. Lautasmalli, eli puolet kasviksia, 1/4 hiilareita, 1/4 prodea ja hyvä rasvanlähde.

 

Kuva ruokatieto.fi  

Ja koska meitä on monenlaista tallailijaa ja makuja on monia, niin tässä on hyvä miettiä, että mistä itse tykkää. Eli, ei ole olemassa vain yhtä ja oikeaa tapaa syödä/pudottaa painoa. Toiset vannovat ketoiluun ja se on avain onneen…. kun ei kaikille ole/sovi –> Iltalehden haastatteluni asiaan. Ja tässä kokeiltiin siis todella ammattilaisen ruokavaliolla ketoa, ja hyvä kun en sairaalaan joutunut. Eli, mun kropassa on ketogeenien kanssa probleemaa ja ei sovi.

Kaikille ei sove/halua olla vege- ruokavaliolla, elämäntavalla ja se on just fine. Niinkuin on olla myös vegellä! Niinkuin sanoin, jokaisella on omat juttunsa ja mulla on sekaruokavalio. Vegaanisessa pitäisi lisäillä about+10% prodea ruokavalioon, kun prode poikkeaa jonkin verran eläinkunnan prodesta, mutta tuo tuskin on ongelmana kenellekkään. Eli, mitä halajat, niin sen helpompi on toteuttaa ruokavalio, joka kestää elämää ja arkea.

 

Käytäntöön siis

 

Oma ruokavalio koostuu siis normi ruoasta ja syön samaa kuin mieheni. Kutakuinkin. Perusruoka siis 😂hänellä ei ole ongelmia kehonkoostumuksen kanssa ja voipi syödä mitä haluaa. Arvot ja paino priimaa (pieni kateus täällä heiiiii) Mutta se, mitä kokkaan, niin menee ihan kana/liha/kala ja siihen perunaa/bataattia/riisiä/makaronia ja kylkeen kasviksia.

Kaikessa on takana määrä. Ja ravinnon kaloripitoisuus. Eli, ”tyhjät” kalorit toki täyttävät, mutta ravintoarvot eivät mintissä. Mutta…toisaalta…ei aina tarvitse olla. Tässäkin on hyvä miettiä se niin, että ideana on muuttaa elintapoja niin, että ne kestävät elämää ja siihen kuuluvia ruokajuttuja; esim. kävimme viikonloppua pizzalla. Olen mitä syön=olen pizza?? No en tietenkään. Kun se ruokapuoli on kutakuinkin suurimman ajan kondiksessa, niin sinne mahtuu muutakin! Ja kun se on faktaa, että jos energiaa saa enemmän kuin kuluttaa…niin näinhän siinä käy kuin minulle. +20kg tuli.

 

Eli, vaikka nyt ollaan tietyllä kaloripitoisuudella, niin tällaisissa tilanteissa kuin viikonloppuna käytän IIFYC= If it fits your calories. Toinen on että sopii makroihin, mutta omalla kohdalla tämä sopii paremmin, sillä en saa millään pizzaa sopimaan hyviin rasvoihin 😂

 

 

Tämä kaikki tiivistettynä:

 

  • Pidä simppelinä, älä tee liian vaikeaa
  • Kotiruoka ja arki on hyvä ja riittävä
  • Jos koittaa liian tiukasti, eikä ole valmis siihen… ota rennommin! Ei ole pakko pistää pikamaratonia, vaan voi myös antaa armoa…. ei ole kilpailu!
  • Valmisruokia voi käyttää apuna, lisää vaan kasviksia
  • Jos tarkkailet kaloreita, niin esim pizzan kun syö niin voi muilta aterioilta katsella sitten enempi.
  • Lautasmalli on hyvä perusta
  • Paras motivaatio olet sinä ja se, mitä sisältäsi tulee
  • Älä anna muiden latistaa tahi kommentoida negatiivisesti tavoitteitasi, ne ovat sinun ja muut tekevät mitä haluavat.
  • Ei ole olemassa vain yhtä tapaa toteuttaa ruokavaliota, kandee miettiä mistä tykkää ja mistä ei
  • Jos rakastat haasteita, niinkuin minä, niin saa punnita ja saa olla tiukkana itselleen myös! Tämä siksi, että näistä nuristaan nykyään.. mutta jos haluaa siis haastaa itseään (I love it) niin go ahead, ja taas jollei sovi, niin älä tee niin!! Ei mikään pakko ja ainoa tie❤️

 

Ruokarytmi on myös hyvä keino pitää verensokeri tasaisena, mutta sekään ei ole ainoa tapa. Toisille sopii se, että kiskaisee kutakuinkin päivän kalorit kerralla ja se kroppa toimii niin hyvin. Esim. taas mieheni. (taas pieni kade)

 

Itse tarvitsen (olen aina tarvinnut ilman miettimistä, pienestä saakka) aamupalan, lounaan, välipalan, päivällisen ja iltapalan. Oma aineenvaihduntani ja kroppani toimii näin parhaiten. Niinkuin sanottu, tässäkin sen itsensä kuunteleminen on tärkeää. Valmentajani sanoi aikoinaan hyvin: ei väliä koska syöt, kunhan päivän aikana kaikki tulee syötyä. Niin. Se on juurikin näin.

 

Asioista voi tehdä hankalaa tahi sitten loogista! Voisin laittaa toki tähän enempi ruoka- aineita ja vinkkejä jatkossa ravintoaineista, joista yleensä kroppa tykkää ja ne hyödyt vaikkapa solutasolla ovat hyviä? Jos kiinnostelee, niin laita kommenttikenttään vinkki!

En laita annoksia tahi mitään grammoja, sillä silloin pitäisi yksilöidä ja aloittaa kanssani valmennussuhde, ja (olen siis PT) nyt en vielä ole niitä hommia niin paljon tehnyt. Uskoisin, että tähän tulee muutos kesän korvilla mutta juuri nyt ei ajankohtainen. Ensin oma proggis reippaasti eteenpäin ja sitten katselemaan tuota hommelia! Ja halu opiskella lisää ennen sitä on kova, eli varmaa osaamista siis haluan tarjota.

 

Tällainen pläjäys tähän sunnintaihin, toivottavasti pystyin tarjoamaan jotain pientä tarttumispintaa tähän älyttömän vaikeaan asiaan. Tämä siksi, että netti ja useat kotikutoiset valmennuksetkin ovat täynnä erilaisia uskomuksia ja vain yhtä oikeaa juttua…siksi en ole paljon kirjoitellut tästä aiheesta, kun tuntuu että erilaisia guruja on netti pullollaan, ja kuitenkin…tämä on aika simppeliä siinä suhteessa, että kotiruoka on after all…. parasta. Ei niin mediaseksikästä siis tämä mun kirjoitus😁🥰

 

Hyvää sunnuntain jatkoa ja tulevaa viikkoa just sulle,

 

With love, Maarit

 

 

Avainsanat: , ,
Hyvinvointi Hyvä olo Terveys
maarit71

Somen pimeä puoli

Moikka taasen kaikille🥰

Nyt seuraa jonkin asteinen avautuminen, ja olen tätä miettinyt muuten pitkään. Kirjoittaako vaiko eikö. Ja samalla nämä syyt taustalla ovat vaikuttaneet omaan sisällöntuotantoon. Eli kivi kengässä ja jotta voin jatkaa, pitänee se saada pois.

Oletko huomannut muutosta somessa, somekansassa ja yleisfiiliskessä? Mä olen, ja en ehken parempaan suuntaan.

Kun vahingossa kirjoittaa väärän sanan, siis ihan sen enempää haluamatta loukata ketään.. se nähdään supernopeasti. Mutta se, mitä yritää saada aikaseksi, se hyvä, se jää varjoon. Tällä tarkoitan sitä, että kunpa se hyvä huomattaisiin yhtä herkästi ja nostettaisiin esille kuin ne inhimmilliset virheet.

Oma esimerkki. Kirjoitin oman ikäsistä ja siitä, että maailman menossa iän takia saatetaan jäädä jalkoihin..olen instassa tästä puhunut jo pitkään. Sitten käytin sanaa: ikärasismi. Ok, nyt ymmärrän, että sitä ei saisi käyttää, sitä rasismi- sanaa siinä, ja syy on ihan järkevä. Mutta, kun koko jutusta tämä oli se, mihin kiinitettiin huomiota… ja sain kyllä tästä valistavan DM:än… niin ehken sellainen fiilis pääälimmäisenä, että… sama mitä teet, mutta auta armias, jos sanot sanan väärin. Sitten reagoidaan.. kun siihen hyvään ja kannustavaankin sisältöön soisi samaa paloa. Saatkohan tästä kiinni? Ja en ole missään nimessä katkera ja vihainen kommentin antajalle; en. Mutta tämä raottaa sitä, mitä siellä somessa moni muu saa kuulla.

Itselläni ei ole toistaiseksi ollut probleelaa, mutta… mä myönnän, että oon nykyään ihan supervarovainen… ja ahdistaa sisällön tekeminen. Miksi sitten teen sitä? Koska se on ainakin ollut se, mitä rakastan. Nyt… kun avaan instan ja näen etusivulla ihmisten kinaavan siitä, mitä saa sanoa ja laittaa ja mitä pitää ottaa huomioon.. siis todella paljon, että kaikki menisi eettisesti oikein… sitä vaan ei voi tehdä. Joku loukkaantuu aina jossain.

Joskus olen miettinyt ihan leikilläni, että voisinko suuttua siitä, että joku sanoo: menin paniikkiin. Itse taistelin paniikkihäiriön kanssa helvetin esikartanossa ja sieltä pois, ja ei mitään lasten leikkiä.. sen takia yritin päättää paivänikin 3krtaa… niin loukkaannunko, jos joku käyttää sanaa paniikki muussa yhteydessä, varsinkin, jos se on random tilanne, jossa vaan on tapana sanoa näin, eikä oikeaa uhkaa ole? No en tietenkään loukkaannu. Se olisi super pilkun piip minun puoleltani. Ja toki, ihmisiä taistelee paniikkihäiriön kanssa päivittäin…paljon. Se määrä on muuten iso! Ja he ovat oikeasti paniikissa. 🤔

Tällä tarkoitan siis sitä, että jokainen loukkaantuu jostain, jos niin haluaa. Esim. Luin, että eräällä naisella oli/on pälvikaljua aiheuttava juttu, ja hänellä särähtää: huono hiuspäivä ja toivoo, että sitä ei käytettäisi…ymmärään, kun itsellä on oma juttunsa ja hiuksia tippuu. Todellakin, suuret sympatiat hänelle ja kaikkea hyvää! Mutta… voiko vaatia, että nyt ei saisi sanoa omista hiuksistaan positiivista?

Otsikot: somekansa kohahtaa, vaikuttajat ärähtävät… eli, onko somella jo liikaa valtaa meihin? Esim. minä, pieni somettaja, ei vaikutusvaltaa…uskallanko laittaa ajatuksiani ja fiiliksiäni? Ja jos, niin mikä on tarpeeksi hyvä, sopiva? Eli ikäänkuin kysyn lupaa ”isommilta”, mitä saa laittaa, jos haluaa menestyä? Ja onko se ookoo.

Mitä itse ajattelen ihmisistä, mun arvot..ne on simppelit! Se, miten ihminen kohtelee toista…se on se, mitä mä katson. En ikää, kokoa, ihonväriä, varallisuutta, asemaa…. en mitään noista, vaan ihmistä.

Pyrin huomaamaan asian sen virheiden takanakin, en takerru vaan koitan katsoa kokonaisuuden. (rikolliset, pedofiilit yms yms tottakai eria asia) mutta se, että ymmärrän…on muitakin mielipiteitä kun vain minun.

Ja se, että en jaa toisen arvoja tahi toinen ei mun…ei tee toisesta huonompaa ihmistä. Hänellä on eri arvot ja tasa- arvoisuus mun mielestä tarkoittaa sitä; kaikilla on oikeus mielipiteeseen, olkoonkin se sitten täysin mun arvojen vastoista tai ei. Mä en ole the one, eikä kukaan meistä. Se, että puhutaan avoimuudesta ja ymmärtämisestä…sen pitäisi myös ylittää ne omat kipukynnykset ja oikeasti antaa myös muille tilaa. Se voi olla vaikeaa, sillä on tottakai asioita, joita yritetään muuttaa.

Mutta…jos lähtee sille tielle, että lyttää, haukkuu, moralisoi porukassa/yleisesti toisen hajatelmia (vaikka olisi totaalisen erilaisia…) niin onko silloin kuitenkaan suopea tasa- arvoisuudelle ja muiden arvostamiselle?

Ja toki, tästä varmaan joku voisi saada/ saa materiaalia…oh well, johonkin…negatiiviseen. Jos näin haluaa tämän lukea! Koska se, miksi tämän kirjoitin, on se..että mun ääni ja mun tunteet ovat yhtä arvokkaita kun muidenkin.

Ja jos joku luulee, että olen purjehtinut tämän elämäni pilvihattaroissa kohtaamatta pahaa, ja helppo huudella…niin tässäpä se, että ei tiedä toisen poluista mitään.

Itse olen käynyt raskaan tien, että olen tässä. Siihen on kuulunut 2x pedofiilin raiskaus, kuolleen lapsen synnyttäminen, 3x oman hengen yrittäminen..siis pois…asunnottomuus, rahattomuus ja nälkä, asuntolassa asuminen, paniikkihäiriöstä selviäminen, joka vei 10v ja olin sairaaloissa, sain sähköshokkeja yms yms… siis… eikä tämän ole tarkoitus olla lista, että kenellä kovin! Ei. Koska jokaisella on omat juttunsa, taistelunsa ja ihan yhtä raskaita on meidän kaikkien taistelut. Mutta jos joku sanoo, että olen kuulunut etuoikeutettujen ryhmään ja saanut kaiken helposti… mun elämä romahti, kun olin 6v ja trust me, kun sulla on jotain traumaa ja joku siitä tietää… sua kohdellaan ihan toisella tavalla.

En siis ole saanut mitään helposti, en apua, en tukea, en asuntoa, en ruokaa…en mitään. Ja kun papereissa luki paniikkihäiriö, niin tadaa: tippui jollekin ihmeelliselle tasoille ysärillä. Ei ollut niin yleinen eikä siitä tiedetty paljoa. Hyväksyttyä siitä tuli, kun Don Johnsonilla oli sama ja siitä kirjoitettiin. Sitten se jopa trendasi… 🫣

Mutta juuh, tässähän sitä, hajatelmaa perjantaille ja somelle. Jos luet tätä, niin olen vaan klikannut julkaise….kirjoittaessani en ole vielä ihan varma asiasta..aika heviä juttua vissiin….

 

Ajatuksia???

 

With love, Maarit

Ps. Ensi kerralla ihan eri asiaa jo😂Jotenkin vaan oli pakko saada nämä ulos…

Avainsanat:
Puheenaiheet Ajattelin tänään Tasa-arvo