Ilmastokeskustelu ihmetyttää

Viime aikoina mulla on tullut seurattua paljon Suomen tapahtumia ja uutisia, jotta voisin mahdollisimman viisaasti käyttää äänestysoikeuttani eduskuntavaaleissa.

En itse asu Suomessa ja aikomukseni ei ole muuttaa pysyvästi takaisin, joten olen kokenut vielä suurempaa painetta ääneni käyttämisestä. Siksi en vielä käynyt äänestämässä ennakkoäänestyksen aikaan, sillä halusin käyttää tämän ajan vielä ääneni pohtimiseen. Haluan, että Suomessa asuvilla ihmisillä on mahdollisimman hyvä olla nyt ja tulevaisuudessa, joten paljon on tullut pohdittua millaisilla asioilla tähän voidaan vaikuttaa.

Omalla kohdalla tärkeimmiksi asioiksi nousi, tasa-arvoisuus, pienyrittäjyyden tukeminen, vähäosaisten huomioiminen ja ympäristö.

Ympäristökeskustelu pisti silmään kaikkein eniten. En ole täälläpäin törmännyt niin provosoivaan keskusteluun ilmastosta, kuin mitä Suomen päässä näytetään tällä hetkellä käyvän. Eniten jäi harmittamaan sellainen syyttävä sävy näistä asioista puhuessa, vaikka tällainen aihe vaatisi positiivisuutta, vinkkejä, kannustusta ja yhteen hiileen puhaltamista. Vertaisin ilmastonmuutoksen pysäyttämistä laihdutuskuuriin. Jos yrittää kerralla liikaa, palaa helposti vanhoihin tapoihin. Pienillä muutoksilla saadaan aikaan pysyvämpi ja parempi lopputulos, mutta se vaatii työtä ja vertaistukea.

On niin monia eri keinoja vaikuttaa meidän maapallon hyvinvointiin. Tiedän itse syyllistyväni ilmaston kuormitukseen lentämällä, mutta mahdollisuuksien mukaan valitsen nykyään mieluummin junan tai bussin, jos sellainen on tarjolla lennon sijaan. Koen myös kompensoivani muilla elämän osa-alueilla tätä pahetta. Lopetin lihan syönnin kokonaan noin kuukausi sitten, kun tajusin, että söin sitä muutenkin enintään kerran kuussa. Tuo muutos oli itselleni hyvin helppo ratkaisu ja askel kohti parempia tekoja. Tajusin myös käyttäneeni roskille muovipusseja aivan turhaan. Roskat on niin helppo vain kaataa roskiksesta niille kuuluviin jätesäiliöihin ja sen jälkeen pestä roskis taas uutta käyttöä varten. Tuossa on vain muutama oma keino pienentää hiilijalanjälkeä, mutta juuri ne pienet muutokset on innostanut selvittämään ilmastoon vaikuttavia asioita vielä enemmän.

Luen aina mielenkiinnolla muiden vinkkejä ja tapoja vaikuttaa osaltaan ilmastonmuutokseen. Toivottavasti keskustelut kääntyisi enemmänkin tällaiseen toisia kannustavaan suuntaan, jotta me kaikki voisimme alkaa tehdä osaltamme muutoksia. Uskon, että moni kohtaakin juuri sen vaikeuden, että ei tiedä mistä aloittaa. Jos keskustelut menee siihen suuntaan, että toisia syyllistetään ja kaikki muutoksen on tehtävä nyt heti eikä virheille ei ole varaa, moni alkaa varmasti piilottelemaan omia valintojaan ja avoimelle keskustelulle ei ole silloin sijaa.

Millaisia ajatuksia teillä on herännyt ilmastokeskustelusta?

Ps. Ne jotka eivät ole vielä äänestäneet laittakaa kalenteriin 14.4, sillä silloin on vaalipäivä ja viimeinen tilaisuus saada oma ääni kuuluviin!

Kulttuuri Ajattelin tänään Uutiset ja yhteiskunta Vastuullisuus

Kaksi viikkoa ilman sokeria

Kokeiluni toinen viikko pyörähti käyntiin rutiinilla. Sokerittomia tuotteita tuntui löytyvän yhä helpommin ja kyseinen lakko ei estänyt edes leffakarkkien ostoa, sillä lähikaupasta löytyi myös sokeritonta valikoimaa herkutteluun.

Muutaman kerran kiireessä tuli syötyä sokeria sisältäviä tuotteita, mutta näissäkin sitä oli vain <1% verran koko pakkauksessa, joten vähäisellä määrällä mentiin yhä. Huomasin omassa olossa muutoksia tämän kokeilun aikana niin vireystilassa kuin fyysisessäkin hyvinvoinnissa. Poden yleensä kevätväsymystä, mutta viimeaikoina olen herännyt aamuisin virkeänä jo 6-7 aikaan ja uskon, että juuri tuo sokerittomuus on vaikuttanut suurimmaksi osaksi tähän.Varsinkin näin jakson lopussa raportteja kirjoitellessa ja tentteihin lukiessa mulla on ennen ollut tapana syödä karkkia samalla, joten tuo tapa on varmasti vaikuttanut vain negatiivisesti aivojen vireystilaan ja saanut olon entistä väsyneemmäksi.

Kokeilun päätyttyä söin palan omenapiirakkaa, jota normaalisti olisin voinut vetää vaikka kuinka monta palaa putkeen, mutta sokerittomana olon jälkeen tuo yksi pala sai minut voimaan niin huonosti, että luulin jo hetken saaneeni ruokamyrkytyksen. Kyseessä oli kuitenkin niin sanottu ”sokerikrapula”, joka kaikkine oireineen muistutti samanlaista krapulaa kuin jonka alkoholi saa aikaan. Ei ole sen jälkeen tehnyt mieli kokeilla toista palaa uudelleen.

Nyt kun olen herännyt siihen tietoisuuteen millaista myrkkyä sokeri on elimistölle, olen tarkoituksella jättäytynyt vähäsokeriseen ruokavalioon. Edelleen tulee luettua jokaisen tuotteen sokerimäärät kaupassa käydessä ja valittua aina se kaikista vähäsokerisin vaihtoehto. Näin 30 ikävuoden lähestyessä olen nimittäin enemmän alkanut miettimään omaan hyvinvointiin panostamista kuin koskaan aikaisemmin ja tehnyt muutamia hienosäätöjä ravinnon suhteen. Omalla kohdalla täysi sokerittomuus kuitenkin tuntuisi liian vaivalloiselta, kun niin monessa tuotteessa sitä näyttää olevan, joten eiköhän tässäkin asiassa se kultainen keskitie ole paras.

Täältä löytyy postaus ensimmäisestä viikosta ilman sokeria.

Hyvinvointi Ruoka ja juoma Hyvä olo Terveys