Osuipa taas silmiini uutinen, jossa päiviteltiin liian matalaa syntyvyyttä (tällä kertaa Virossa). Sama ihmettely vain jatkuu täällä Suomessakin, vaikka syntyvyyden lasku on täysin looginen seuraus siitä, että ihmiset saavat itse päättää lapsilukunsa. Siis saavat aidosti itse päättää – ilman sitä sosiaalista ja moraalista painostusta, joka vielä ehkäisyn yleistymisen jälkeenkin piti lapsilukua muutaman vuosikymmenen ajan korkeammalla […]

Elämässä ja on helppoja ja vaikeita asioita. Mikä on yhdelle helppoa, on toiselle vaikeaa. Itselleni täysin mahdollista on esim. spagaatin tai päälläseisonnan tekeminen, 30 sivun tutkielman kirjoittaminen kahdessa vuorokaudessa tai puheen pitäminen monikymmenpäiselle yleisölle. Esimerkiksi kaikki nämä olen tehnyt useasti ja jopa nauttinut niistä. Sen sijaan tänä kesänä koitti todellinen tulikoe, jota olen aktiivisesti vältellyt […]

Univelasta huolimatta olen alkanut pikkuhiljaa heräillä kesään ja työntänyt nokkani ulos lähiöstä. Ja yllätys yllätys: Helsinki, kuten kaikki Suomen kaupungit, on aivan ihana kesäkaupunki! Tänä kesänä tulee 20 vuotta siitä, kun muutin Helsinkiin. Kesällä kuitenkin omassakin kaupungissa tuntuu kuin olisi ulkomailla. Varsinkin, jos tekee pitkästä aikaa excursion oman kylän, tai siis oman kaupunginosan, ulkopuolelle. Tänä […]

Olen viime aikoina katsellut elämääni rehellisesti ja huomannut, että olen väsynyt kertomaan itsestäni itselleni tarinaa, jossa kaikki menee hienosti: kiva lapsuus, hyvä koulumenestys, yliopisto-opinnot, kiinnostavia reppureissuja, sitten puoliso, perhe, töitä, liikunta- ja taideharrastus, mukavia ystäviä ja mielenrauhaa henkisistä harjoitteista. Tottahan se on, mutta tarinalla on toinenkin puoli. Tässä siis itselleni jonkinlaisena välitilinpäätöksenä kirjoitettu anti-inspiroiva, rehellinen […]

Huhtikuu, kuukausista julmin, kuuluu tunnettu lainaus. Ja toukokuu ilmeisesti sitten toiseksi julmin, ainakin mikäli minun mielialani kelpaa mittariksi. Pääsiäisen jälkeen nimittäin surullisia, väsyneitä, itkuisia, lohduttomia päiviä on ollut yhä useammin. Ehkäpä parin tunnin pätkissä nukutut unet vaativat nyt veronsa, tai ehkä hormonaaliset muutokset lapsivuodeajan jälkeen heiluttavat aivokemioita. Ehkä kevään valo on liikaa, tai sitten tsemppihenki […]

Missä on taivas, kysyt minulta, lapseni – viisaat sanovat meille, että se on syntymän ja kuoleman rajojen tuolla puolen eikä siellä ole päivää eikä yötä; se ei ole tästä maailmasta. Mutta runoilijasi tietää, että taivas kaipaa ikuisesti aikaa ja paikkaa, että se jatkuvasti pyrkii syntymään maan hedelmälliseen tomuun. Sen toive on täyttynyt sinun suloisessa olemuksessasi, […]

Haha, juuri kun uskaltauduin iloitsemaan avoimesti onnellisista ajoista, iski tietenkin seuraava pikku koettelemus. Olikin liian hyvää ollakseen totta, että kaikki perheenjäsenet olivat pysyneet terveenä monta viikkoa putkeen! Olin hiukan ihmetellyt, kun synnytyksen jälkivuoto ei ollut vielä puolentoista kuukauden jälkeenkään kokonaan loppunut: välillä se jo tuntui ehtyneen lähes kokonaan, mutta sitten alkoi taas. Kun vuoto viikonloppuna […]

Elämä äitiyslomalla on ihanaa, kun puolisokin on (pakko)vapaalla. Elämme ikuista sunnuntaita – paitsi parempaa, koska siinä missä lapsiperheen sunnuntait ovat jäätävää härdelliä, ovat meidän arkipäivämme ihanan seesteisiä! Pian neljä vuotta täyttävä keskimmäinen nimittäin käy osa-aikaisesti päiväkodissa leikkimässä kavereiden kanssa, ja esikoisen koulupäivät ovat jo kuusituntisia. Meillä on siis ollut kodin- ja lastenhoidon lomassa aikaa kahvitella […]

Olen vasta pikkuhiljaa alkanut tajuta, että kolmas lapsi on tosiaan täällä jäädäkseen. Ensimmäisiä viikkoja hallitsi vauvantuoksuinen, euforinen uutuudenviehätys sekä yhtäkkinen sosiaalinen ryöpsähdys, kun uuden elämän ihmettä saavuttiin ihmettelemään suvun, ystävien ja naapurien voimin. Toivuin synnytyksestä harvinaisen hyvin, ja parin ihanan viikon ajan elämä oli kukkia ja kakkuja, söpöjä vauvanhaalareita ja täydellisen idyllistä omistautumista perheelle yötä […]

Se, että minulla on kolme lasta tuntuu nyt maailman luonnollisimmalta ja oikealta, vaikka vielä vuosi sitten en olisi voinut moista kuvitellakaan. Juuri nyt on vaikea enää kuvitella, millainen elämämme olisi ollut, jos olisimme päättäneet keskeyttää raskauden; varmaankin toisella tavalla hyvä. Silti ajatus siitä, että tätä vauvaa ei olisi olemassa, tuntuu nyt aivan absurdilta ja kipeältä. […]