Leffat ja sarjat

Minä siis oikeasti katsoin elokuvan, jonka pääosassa oli Ashton Kutcher. En ole uskoa tätä vieläkään. En ole koskaan erityisemmin Kutcherista näyttelijänä tykännyt, eikä hän suurta vaikutusta tehnyt tässäkään, mutta suoriutui kuitenkin roolistaan ihan kelvollisesti. The Butterfly

Yksi asia on varmaa: minä en ikinä halua lentää kuumailmapallolla. Hankin vuosia sitten sisarusteni kanssa yksityisen kuumailmapallolennon syntymäpäivälahjaksi äidilleni ja hänen miehelleen. Oli upea näky ja kuulema vielä upeampi kokemus, mutta tämän The Aeronauts -elokuvan jälkeen

Elokuva kertoo Ethan Hawken näyttelemästä etsivästä, Bruce Kenneristä, joka saa selvitettäväkseen 17-vuotiaan Angelan (Emma Watson) tapauksen tämän väitettyä, että on joutunut isänsä hyväksikäyttämäksi. Lopulta hyväksikäyttöepäily johtaa Kennerin julman saatananpalvontakultin

Tämä erikoinen rakkaustarina ja nurinkurinen elinkaari on jäänyt minulta katsomatta yhdestä ainoasta syystä: en ole koskaan erityisemmin pitänyt Benjaminia esittävästä Brad Pittistä. Daisya esittävää Cate Blanchettia sen sijaan olen ihaillut siitä asti, kun hän lumosi Taru sormusten

Onkohan psykologinen draama virallinen luonnehdinta elokuvalle. Jos on, niin tämä Amazon Primestä löytyvä tositapahtumiin perustuva Jimmy P. on juurikin sellainen. Tarina kertoo Mustajalkojen alkuperäiskansaan kuuluvasta Jimmystä (Benicio del Toro), joka päätyy selittämättömien oireiden

Entinen tanssinopettaja Judith (Barbara Hershey) on tullut elämässään siihen pisteeseen, ettei pärjää enää kotona. Hän hankkii paikan hoitokodista, joka ei kuitenkaan ole niin idyllinen kuin ulkoa päin näyttää. Henkilökunta on epäilyttävän innokas leimaamaan Judithin dementikoksi

Sean Connery, Michael Caine, Gene Hackman, Anthony Hopkins... siinä syy, miksi katsoin tämän elokuvan. Synnyinvuotenani julkaistu Richard Attenboroughin ohjaama Yksi silta liikaa oli omaan makuuni aivan liian pitkä (noin 3h), mutta jopa minä – joka ei tajua hevon huttua sotaleffojen päälle

Olin rohkea ja katsoin kotimaisen leffan. Aihe oli ihan mielenkiintoinen. Dome Karukosken ohjaama Leijonasydän kertoo uusnatsista, joka rakastuu tummaihoisen pojan yksinhuoltajaäitiin. En olisi arvannut, että tässä on huumoriakin, mutta yllättäen sitä oli. Tepon (Peter Franzen) ja

Vapaapäivän kunniaksi avasin Prime Videon ja valitsin päiväelokuvaksi pari vuotta vanhan scifijännärin. Doors kestää vain 1,5 tuntia eli sopi loistavasti kotoisaan kahvihetkeen. Kovin hyviä arvosteluja tämä ei ollut saanut, mitä niitä nyt netistä lueskelin, mutta minua tämä kiehtoi.

Olihan se pakko vilkaista Disney+ palvelusta tämä paljon vouhkattu Pieni merenneito, jossa tummaihoinen Halle Bailey esitää Arielia. En ymmärrä, kuinka tämä voi häiritä ketään. En olisi kiinnittänyt vähääkään huomiota Arielin ihonväriin, ellen olisi kuullut etukäteen niin paljon