Oma elämä

Huh huh mikä päivä! Aika on nyt mennyt niin omien päänsisäisten asioiden kanssa painiessa, että jotenkin kirjoittaminenkin jäi. Tänään asetin taas niin rajojani, että luulin saavani sydärin. Ja tajusin kuinka paljon loppujen lopuksi myötäilen asioita, vaikka mun ei kuuluisi, mutta

Ostin kakun ja kuulutin toimiston aamukahvipöydässä, että nyt juhlitaan perheenlisäysuutisia. Oli korkea aika tehdä niin, sillä vakiouniformuni, eli housunkauluksesta puolittain sisään tungettu ylisuuri neule, toimi koko talven ja kevään todella hyvin vatsanseudun häivytyksenä, ja

– Tiiätkö, mitä mie ajattelen? – No? – Mie rakastan sinua.   Sami tuli työmatkalta suoraan luokseni hieman ennen yhtätoista eilen illalla. Nukkumaan oli mentävä pian, sillä Samilla oli aikainen herätys, mutta hän halusi silti tulla luokseni, koska hänellä oli ikävä minua. Olin

Tänään se toteutuu. Lähdemme matkalle. Matka New Yorkiin toteutuu. Tunnin päästä lentoon! Liki kolme vuotta on oltu ilman reissuja, joita sentään nomaaliaikoina vuositasolla kertyi jonkin verran. Lyhyitä ja pitkiä, lastenlasten kanssa ja ilman. Jännitystä riitti ihan viime metreille

Juhlistimme mieheni kanssa 22-vuotishääpäivää viime viikolla Kreikan auringon alla. Minut yllätettiin valkoisin ruusuin ja sellaisella lahjalupauksella, josta tulen nauttimaan pitkään – ainakin koko kesän. Saan terassikukkien päivityksen ja huollon. Ihan toivelahja. Olen aiemmin

Ota kuppi kuumaa ulottuville ja lähde mukaan keväiselle puutarhakierrokselle kanssani. Minä otan aamuisin kahvikupin ja kävelen aamukasteella nurmikolla avojaloin oman kierrokseni tarkastelemassa kukkapenkkeihin ja puihin ilmestyviä alkuja. Lopuksi istun vielä parvekkeen keinuun ja katselen

Olo on kuin selkäänsä saaneella… Tai siis voisin kuvitella, että se saattais tuntua tältä… Sen siitä saa kun ei ole tottunut fyysiseen työhön ja yhtäkkiä viikonloppu on mennyt kokonaisen orapihlaja-aidan kaatamisessa, oksien roudailuissa, sahailussa, niin sähkösahalla kuin

Omaa aikaa ei enää ole. Olin varannut tämän maanantain keskiviikkona (toivottavasti) alkavan matkamme valmisteluihin.  Allakassa ei lukenut muuta kuin ”Kauppa 12.45”. Käytännössä siis haen mummon ja vaarin heidän pihaltaan klo 12.45,  kippaan kaupan pihalle ja teen omiani (esim

Viime viikolla olin miesystäväni kanssa tiistaista lauantaihin matkalla Prahassa, joka siis on pääkaupunki Tsekissä. Emme olleet kumpikaan aiemmin käyneet siellä. Tarkoituksenamme oli siis tutustua tuohon kauniiseen sekä mystiseen kaupunkiin edes vähän. Olimme varanneet tämän matkan jo

Viime viikolla kirjoitin, miten uskomattomalta tuntui, kun vihdoin pääsimme kolmen vuoden odotuksen ja kaikenlaisten perumisten jälkeen lomamatkalle. Jos ette muista, miltä se minusta tuntui, voin sanoittaa tunteeni uudelleen: fantastiselta, onnelliselta, iloiselta ja kiitolliselta. Ehkä