Parisuhde

Svaka pisma o dalmacijiPostane hit barem u dalmacijiI cili je split rascvala grana,Od tehno betona cvit mediterana Nosim te prozirne prikaze prema moruKuca u babinom polju odrat lica u lavoruSlike morskom solju poskropljeni cvrčciRitmove proizvode koji smanjuju najvece nitkoveI izrode u nešto

”Aamulehden selasin ihmetellen nimimerkkejä ilmoitusten. Joku on viaton, joku taas yksinäinen joku luottamuksen arvoinen. Oot kai vapaa, ja halukas laadukkaisiin hetkiin kanssa hoitajan? Tai etsit seuraa, fiksua ja tositarkoituksella niin soita numeroon…” lauloi Juliet Jonesin Sydän joskus

Mitä paremmin elämä rullaa, sitä vähemmän minulla on sanottavaa. Tässähän voisi koettaa pureutua siihen, miksi haasteet ja hankalat ajat inspiroivat kirjoittamaan enemmän kuin onnellisuus, mutta enpä viitsi. Toisin sanoen, vaikka blogissani on ollut viime viikkojen aikana hiljaista,

Kuuntelin eräänä aamuna Radio Suomi Popin Aamulypsyä. Kolmikko keskusteli mustasukkaisuudesta: millä tavoin mustasukkaisuus ilmenee, mistä se johtuu, mille ollaan erityisen mustasukkaisia, miltä mustasukkaisuus tuntuu? Mielenkiintoinen aihe, jota jäinkin uteliaana ihmisenä kuuntelemaan.

Näimme esikoisemme mustavalkoisella ruudulla jo viidettä kertaa. Täytyy sanoa, että tällaiselle valistumattomalle katsojalle näky muistutti eniten ihmislasta silloin ensimmäisessä ”normaalien ihmisten” ultrassa, viikolla 14. Minä olen pitkänhuiskea ja hoikka nainen, jonka kohtu on

Kesäkuun tapahtumat. Mökille saatiin vanhan mökkiin vedettyä vesiosuuskunnan kesävesi, päästiin kaisloista ja ”vietettiin” syntymäpäivää ja mahtui siihen juhannuskin. Jopa korjattiin ihan itse mökin saunan lauteet. Ilmoja ei oikein alkukuukausi pidellyt, mutta onneksi juhannus toi

Eräällä tuntemattomalla äidillä leikkasi totaalisesti kiinni tyttölapsensa kanssa eilen perhepuistossa. Hän yritti saada lasta käymään vessassa ennen bussimatkaa, mutta tämä alta 3-vuotias lapsi halusi jääräpäisesti viedä potkupyöränsä mukana sisälle. Lapsen huuto ja parku

Yhtenä yönä tällä viikolla kävelin Munkan puistotien puiden ali, vedin alepa-pyörän telineestä ja ajoin kaverin kanssa yhtä matkaa melkein kotiin asti. Pyöräiltiin ylämäkeen vastaantulijoiden kaistaa pitkin, mutta ketään ei tullut vastaan. Pysähdyttiin halaamaan mäen päälle.

Mitäpä elämä olisi ilman rakkautta ja intohimoa. Näissä tarinoissa heittäydytään hetkeen tunteella ja annetaan intohimon vaunujen kuljettaa meitä eteenpäin. Tervetuloa seuraamaan tarinoiden kehittymistä! FacebookCustomize buttons