Raskaus ja synnytys

Raskausviikko 14, ensimmäinen kolmannes takana, keskenmenon riski pienentynyt yli 60%. Kävimme kaksi päivää sitte nt-ultrassa, jonka jälkeen huomasin ensimmäisen kerran hengittäväni hieman vapaammin ja uskovani edes hetkittäin siihen, että tämä raskaus voi oikeasti sujua hyvin. Odotan

Huh, edellisestä postauksesta onkin vierähtänyt jo hyvä tovi. Elämässä tuli eteen monenlaisia käänteitä, jotka johti siihen, ettei aikaa ja energiaa riittänyt bloggaamiseen. Nyt kaikki alkaa olla kuitenkin entisellään, joten jaksan taas päivittää blogia uusien voimien kera. Viime

Voi että miten turhauttaa! Marraskuussa muskarissa sanottiin, että palataan sitten joululomalta takaisin viikolla kolme. Myhäilin mielessäni, että juu, me ei taideta silloin vielä tulla. Että katsotaan sitä sitten, koska me vauvan ja taaperon kanssa ensimmäistä kertaa mennään kaikki

Tarkoituksella pitkäksi venähtänyt joulutauko blogista on tullut päätökseensä. Lähes koko viime vuoden kirjoittelin tuntemuksia esikoisen menetyksen jälkeen ja loppuvuodesta alkoi tuntumaan että tarvitsen hengähdystauon. Kun asioita käsittelee jatkuvasti niin kotona, hoitohenkilökunnan

Ei liikunta, terveellinen ruokavalio, kehonhuolto tai ulkoilma ole tähän vaivaan nyt auttanut. Raskausviikolla 22 alkoi ja sitten oli taukoa rv. 26-29 ja nyt taas. Jouluaatosta lähtien oikeastaan. Menen nukkumaan, mutta tuntuu,että nukun todella kevyttä unta. Käyn viisi kertaa melkein

Sanovat, että toista lasta odottaessa raskaus soljuu omalla painollaan eikä siitä ehdi nauttia samalla tavalla mitä ensimmäisen kohdalla. Allekirjoitan, tässähän on mennyt yhtäkkiä kuukausi ihan huomaamatta. Tässä välissä ollaan ehditty juhlia joulu ja uusi vuosi, käyty kolmesti

Ne, ketkä mut tuntee tietää, että oon potenut 15-vuotiaasta lähtien vauvakuumetta. Rakastan lapsia. Rakastan niiden pieniä pulleita poskia, ihanaa naurua, vilpitöntä kiinnostusta kaikkea ja kaikkia kohtaan ja aitoutta. Rakastan kaikkea niissä. Enkä välttämättä voi saada ikinä

Otsikkoa miettiessä, mietin onko ”Toinen lapsi” hyvä, onko siinä jotenkin negatiivinen viba. Aivan kuin ”toinen nainen”, mikä syrjäyttää esikoisen. Tulin kuitenkin tulokseen, että ei kuulosta, vaan toinen ihana lapsi perheeseemme. Ihanaa ja odotettua, mutta samalla jännittävää.

En ole varmaan ainoa bloggaaja tai äiti, joka on aihetta käsitellyt. Ajatus prismamutsiudesta lähti siitä, kun kävin maanantaina läpi lyhyen, mutta tulisen identiteettikriisin. Ennen kuin pääsen sinne prismamutsiuden syvimpään ja pimeämpään ytimeen, on pohjustettava taas ensin