Raskaus ja synnytys

Vauva nukkuu. On nukkunut jo niin pitkään, että olen ehtinyt syödä, jumpata kevyesti, pestä pyykkiä, käydä suihkussa ja sovitella potentiaalisia vaatteita lähestyviin ristiäisiin. Ja vieläkin tuo nukkuu. Tämä on harvinaista. Niin harvinaista, etten tiedä, mitä seuraavaksi tekisin.

Pikkasen täpärällehän se meni, mutta koti ehti kuin ehtikin kokea muodonmuutoksen ennen vauvan syntymää! Hienosäätöä on tosin vielä tehtävänä. Keittiömme jaettiin kahtia seinällä, joten asunnon pohja on nyt alkuperäisen 50-luvun pohjapiirustuksen mukainen. Uusi lastenhuone viime

Juttelin raskauteen liittyvistä huolistani ja peloistani neuvolassa, jossa ymmärtäväinen ja ystävällinen kätilö kuunteli ja kertoi kaiken sen olevan ihan normaalia. Kaikilla liittyy odotukseen enemmän tai vähemmän ahdistuksen aiheita. Loppuun hän kuitenkin sanoi, että nyt minun

Mietin blogin tai podcastin aloittamista jo samalla viikolla, kun tein positiivisen raskaustestin heinäkuussa 2022. Ensimmäinen ajatukseni oli, että tarvitsen vertaistukea muista nuorista naisista, jotka ovat yrittäjiä ja kipuilevat muuttuvan elämäntilanteen kynnyksellä. Yllätyksekseni

Bebejä bébén kunniaksi! Mikäs sen herkullisempi tapa julkistaa vauvauutiset töissä? Meillä oli ihana kahvihetki leivosten kanssa, sain vastaanottaa niin paljon hymyjä, iloa ja onnentoivotuksia. Jos joku ei meidän puolestamme ilahtunutkaan, ainakaan sitä ei näytetty minulle, mistä olen

Jos olisimme kuin muut nisäkkäät, synnytykseen ei tarvitsisi valmistautua. Lähtökohtainen tila kehossamme olisi rento kuin kissalla auringonläikällä, ja jokaisen supistuksen jälkeen palaisimme taas tuohon tilaan murehtimatta seuraavaa. Synnyttäessä emme ajattelisi, vaan tekisimme, niin

”Äitiyslomalla en aio tehdä mitään”, kirjoitin aiemmin. HAHAHA! Näköjään pääsi unohtumaan, että kotoamme puuttuu edelleen yksi seinä lastenhuoneen ja keittiön välistä (joka piti rakentaa syksyllä) ja pesukone (jonka tieltä pitäisi vielä purkaa kylpyamme), minkä lisäksi

Äidiksi tuleminen tapahtui periaatteessa silmänräpäyksessä tunnin ponnistusvaiheen päätteeksi. Käytännössä, en vielä kuukausienkaan jälkeen miellä itseäni äidiksi. Siis joo, tietenkin minulla on nykyään elämäni keskiössä mielettömän ihana vauva, mutta minäkö äiti…

Olen ennen jokaista ultraa miettinyt valmiiksi, millaisen suruviestin lähetän, jos pahin on tapahtunut. Vieläkään ei onneksi ole, mutta olen silti kovin varovainen kertomaan raskaudesta. Jonkun verran pelot raskauden onnettomasta päättymisestä ovat kuitenkin helpottaneet, kun tosiaan

Täytin 42 vuotta. Hetken lumen kuorruttama maailma on kaunis. Kävelin metsikössä ja katselin syntymähetkeni vuodenaikaa, sen valkoista valoa. Tällainen on talvilapsen ensikokemus ulkomaailmasta: superkaunis, mutta kylmä ja haastava elää. Vaalea ja kokonaan kimaltavan valkoinen, mutta pian