Raskaus ja synnytys

Halusin kirjoittaa tämän hetkisistä fiiliksistä, erityisesti nyt, kun hoidot lykkääntyvät. Heti Enkelipojan kuoleman jälkeen päätimme miehen kanssa, että alamme yrittämään uudelleen heti, kun vaan mahdollista. Pahimpina hetkinä minua on auttanut ajatus siitä, että kohta taas

Niin vain se päivä koitti kun astelimme koko perheen voimin hautausmaan porteista sisään sytyttämään kynttilän esikoisellemme, poikamme isosiskolle. Se oli lauantai, kuten tyttäremme kuolinpäiväkin. Aurinko paistoi kauniisti siniseltä taivaalta ja sora rapisi kenkiemme alla. Poika

Tavallaan en jaksaisi muistella syksyn synkkiä aikoja tässä ahdistavassa koronatilanteessa enää yhtään, mutta yritän skarpata raskausviikkopostauksissa, koska pelkään että muuten koko prokkis jää unholaan… Viime kerralla jäätiin siihen, että muutama viikko ennen nt-ultraa sain

Raskauden aikana voin pääasiassa todella hyvin. Ellei alun pahoinvointia ja oksentelua lasketa. Loppua kohden voimat tuntuivat hiipuvan ja olin aina valmis nukkumaan. Ajattelin sen kuuluvan raskauteen, että vähän väsyttää. Hemoglobiiniani kuitenkin seurattiin ja se oli aina todella

Kuten edellisessä postauksessa mainitsin – ja onhan se muutenkin aika itsestäänselvää – on positiivisten juttujen keksiminen ollut vähän työn alla viime aikoina. Ei nykytilanne varsinaisesti ihan vastaa niitä kuvitelmia, joita mulla tästä keväästä oli. Mutta sain teidän

Ihan ensiksi haluan kiittää kaikkia ihanista kommenteista, joita olen Enkelipojan kuoleman jälkeen saanut täällä bnlogissa. Ne ovat lämmittäneet mieltä todella paljon! <3 Toisena, kun varmasti kaikilla muillakin lapsettomuushoidoissa olevilla, meidänkin hoidot lykkääntyvät. Täältä

Vuonna 2015 olen kirjoittanut näin: Toissayönä näin painajaista, jossa raskauteni jouduttiin keskeyttämään, koska (tyttö)vauva oli vakavasti sairas. Herättyäni unesta päättelin painajaisten olevan olemassa siksi, että osaa arvostaa todellisuutta. Valtavan helpotuksen tunteen lomassa

Alla meidän positiivinen synnytyskertomus, jonka uskaltaa jokainen synnytyspelosta kärsiväkin lukea.  Alkuun kerrottakoon että kärsin itse ihan hirvittävästä synnytyspelosta, joka varjosti loppuraskauttani. Pelkäsin ihan mielettömästi lapsen kuolemaa ja molemmat synnytystavat tuntuivat

Viimeisin viikko ja risat on mennyt todella ahdistavissa tunnelmissa, kuten varmasti monella meistä. Tanska siirtyi poikkeustilaan noin viikko sitten, koulut ja päiväkodit suljettiin, suurin osa työpaikoista laittoi ovet säppiin ja porukka siirtyi etätöihin. Muutama päivä sitten

Moikka! Tätä päivää oon odottanu kun kuuta nousevaa! Me nähtiin meijän vauva!<3 Tässä postauksessa kerron kyseisestä kokemuksesta ja palaan raskauden alkujuurille ja muistelen oireita plus muita tunteita ja tuntemuksiani. Tänään oli siis niskaturvotus-ultra, jossa laskettiin riskit