BookBeat luo äänikirjamuistoja
Ääni- ja e-kirjoja kuukausimaksulla tarjoava BookBeat-palvelu julkaistiin Suomessa kolme vuotta sitten, ja olen ollut sen asiakas aivan alusta saakka. Kuten minkä tahansa uuden palvelun kohdalla, olin luonnollisesti alussa epäileväinen: tuleekohan sitä käytettyä, onkohan siellä sitten oikeasti riittävästi mielenkiintoista sisältöä, onko 16,90 €:n kuukausihinta vähän liian kallis..?
Nyt kolmen vuoden ja hyvin aktiivisen käytön jälkeen voin vastata täysin liioittelematta: kyllä, kyllä ja ei. Olen käyttänyt palvelua paljon, kuunneltavaa on riittänyt ja hinta-laatusuhde on erinomainen.
Olen kuunnellut palvelusta jo kymmeniä kirjoja ja saanut myös vaimoni koukutettua BookBeatiin. Vuosi sitten otimme ilolla vastaan palvelun uuden ominaisuuden, joka on perhetili. Sain liitettyä vaimoni vain 4,90 €:n lisämaksulla kuukaudessa omaan käyttäjätiliini, ja molemmat saivat omat profiilit, kuuntelulistat ja kirjanmerkit. Nyt kuuntelemme BookBeatia yhdessä – tai siis erikseen – 21,80 €:n kuukausimaksulla.
Äänikirjat ovat näiden kolmen vuoden aikana lyöneet itsensä todella läpi, ja tänä päivänä hyvin monet kirjat julkaistaan samalla sekä paperi- että äänikirjoina. Nykyisin oletan jopa, että kun jokin uusi kirja ilmestyy, se ilmestyy totta kai myös BookBeatiin, joko heti tai pienellä viiveellä.
Minulle parasta äänikirja-aikaa on kevään ja syksyn välinen jakso, jolloin voi ainakin toisinaan kulkea töihin pyörällä ja jolloin mökillä on paljon puuhaa. Esimerkiksi viime kesänä, kun vietin paljon aikaa yksinäni mökillä ja maalasin, tapetoin ja keräsin omenia, käytännössä korvissani soi aina jokin kirja. Kun käyttää vielä langattomia kuulokkeita, puhelimen voi jättää johonkin sivuun, eikä korvista roikkuva johto jää mihinkään kiinni.
Siitä seuraa myös se, että monista kirjoista on jäänyt jännästi mieleen, missä tilanteessa olen kuunnellut sitä, ja kun palautan mieleeni kirjan, näen lähes valokuvantarkasti sen tilanteen, jossa olen kuunnellut sitä.
Elena Ferranten Napoli-sarjan kuuntelin, kun maalasin ja tapetoin mökin tupaa. Homma kesti useamman viikon, joten muistan kuunnelleeni myös Paula Hawkinsin kirjan Nainen Junassa sekä Jarkko Sipilän Helsingin pimeän puolen.
Jojo Moyesin Ole niin kiltti, älä rakasta häntä yhdistyy siihen, kun maalasin mökin vinttiä vaaleanpunaiseksi. Tommi Kinnusen Neljän tien risteys ja Lopotti soivat korvissa, kun teippasin ja maalasin mökin ruutulattiaa.
Miika Nousiaisen Vadelmavenepakolainen soi, kun ajelin pakettiautolla noutamaan mökin keittiöön sijoitettavaa allaskaappia Lohjalta, ja Stephen Kingin Kirjoittamisesta oli luureissa, kun palautin lainapakettiautoa parkkipaikalle Herttoniemessä.
Yuval Noah Hararin Sapiens liittyy kasvihuonepuuhiin ja saman kirjailijan Homo Deus sekä Viveca Stenin Syvissä vesissä siihen, kun maalasin kotona listoja ja keittiön ovia.
Riikka Pulkkisen Lastenplaneetan tahdissa keräsin syksyn viimeiset omenat ja vein ne mehustamoon. Matt Haigin Kuinka aika pysäytetään tahditti pyörämatkojani työpaikan ja kodin välillä.
Maria Veitolan Veitolaa kuunnellessani työntelin ruohonleikkuria, ja Jani Toivolan teosta Kirja tytölleni ajatellessa näen itseni metrossa matkalla töihin ja takaisin kotiin.
Olen kuullut hajumuistoista, mutta en ole koskaan ajatellut, että äänikirjamuistot voisivat olla näin eläviä. Tämän viikonlopun äänikirjamuistojen piti liittyä mökin maalaamiseen, mutta koska ilma oli kylmä ja sateinen, istutimmekin Rouvan kanssa 18 tomaatintaimea kasvihuoneeseen.
Olen pitänyt BookBeatissa myös siitä, että sisältö on kivasti kuratoitua. Sen lisäksi, että olen löytänyt palvelusta etsimiäni kirjoja, olen päätynyt kuuntelemaan myös itselleni aiemmin tuntemattomia kirjoja tai kirjailijoita ihan vain siksi, että ne ovat sattuneet tulemaan vastaan palvelun suosittelemina.
Esimerkiksi Jojo Moyesin kirja Ole niin kiltti, älä rakasta häntä oli tällainen. Olen lukenut joskus vuosia sitten Moyesin Kerro minulle jotain hyvää, josta tehtiin muutama vuosi sitten myös elokuva. Tarina neliraajahalvaantunen miehen ja hänen avustajansa rakastumisesta oli hyvin koskettava, ja kuuntelin kirjan jatko-osan Jos olisit tässä, kun se ilmestyi palveluun viime vuonna.
Sitten aivan hetken mielijohteesta ja palvelun suosittelemana aloin kuunnella tätä Moyesin vanhempaa kirjaa, ja olin hetkessä aivan koukussa. Nainen herää muistinsa menettäneenä ja käy ilmi, että hänelle on tapahtunut onnettomuus, eikä hän muista mitään aiemmasta elämästään eikä tunnista myöskään aviomiestään. Hän löytää rakkauskirjeen, jonka on allekirjoittanut ”B”, mutta kirje ei ole selvästi hänen aviomieheltään. Tarinaa viedään eteenpäin kahdella eri vuosikymmenellä, ja vähitellen alkaa paljastua, mitä on tapahtunut ja miksi.
Yhteen postaukseen on vaikea saada mahtumaan kaikkia niitä kirjasuosituksia, joita minulla olisi. Suosittelen tietysti kaikkia teoksia, jotka mainitsin jo yllä. Jokaisessa on ollut jotain erityistä, ja varmaan juuri siksi niistä onkin jäänyt niin tarkka äänikirjamuisto.
Parhaillaan olen kuuntelemassa Katja Lahden ja Ina Westmanin Arkisatuja aikuisille, joka on hauska, koskettava ja realistisen satumainen novellikokoelma pieniä tarinoita, joissa on kuulemma mukana myös tapahtumia, jotka ovat sattuneet oikeasti joko kirjailijoille tai heidän ystävilleen. Katja Lahdelta ilmestyi aiemmin myös Lasitehdas-romaani, joka oli lama-aikana nuoruutensa eläneelle koskettava tarina työttömyydestä ja yllättävästä lottovoitosta.
Olen ylipäänsä ollut viime aikoina hyvin mieltynyt kirjoihin, joissa liikutaan lähimenneisyydessä tai kerrotaan saman henkilön tai perheen tarinaa kuljettaen kertomusta vuorotellen eri vuosikymmenillä. Peter Franzénin omaelämäkerralliset Tumman veden päällä ja Samoilla silmillä vievät 1970- ja 1980-lukujen Pohjois-Suomeen. Satu Vasantolan En palaa takaisin koskaan, luulen kertoo eteläpohjalaisen suvun vaiheista menneiden vuosikymmenten Pohjanmaalla ja myös nykyajan Helsingissä.
Tommi Kinnusen Neljän tien risteyksen ja Lopotin mainitsin jo yllä, mutta ne ansaitsevat tulla mainituiksi uudelleen. Näiden kirjojen suvun juuret ovat Kuusamossa, mutta niissäkin nuoremman polven tie käy pääkaupunkiin. Minna Rytisalon Lempi on puolestaan Lapin sodan aikaan tapahtuva kiehtova kertomus Lempi-nimisestä naisesta. Lempiä ei kirjassa tavata, mutta kolme muuta henkilöä kertovat suhteestaan Lempiin. Lämpimät suositukset.
Juha Itkosen Ihmettä kaikki oli hyvin koskettava ja omakohtainen tarina lapsen menettämisestä raskauden puolivälissä, ja vaikka itse en ole kokenut samaa, pystyin tuntemaan ja tunnistamaan monet niistä huolen ja epävarmuuden tunteista, kun alkoi käydä ilmi, että lapsella ei ollutkaan kaikki hyvin.
André Acimanin Kutsu minua nimelläsi puolestaan kertoo teinipojan ja kaksikymppisen miehen rakkaustarinan, joka onnistuu olemaan yhtä aikaa sekä suorapuheisen rietas että kauniisti ja herkästi kirjoitettu.
Tietokirjallisuuden puolella Yuval Noah Hararin 21 Lessons for the 21st Century (nyt myös suomeksi) on äärettömän mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä kokoelma politiikkaa, yhteiskunnallisia kysymyksiä, tekniikkaa ja globaaleja uhkia. Samaa henkeä on myös Aleksi Neuvosen, Jaakko Lindgrenin ja Roope Mokan Digitalisaatio, jonka kuuntelin aivan hiljattain ja jota suosittelen varauksetta kaikille, jotka haluavat ymmärtää, miten ison muutoksen keskellä elämme juuri nyt. Risto Siilasmaan Paranoidi optimisti taas oli kiehtova kuvaus siitä, mitä Nokialle tapahtui ja miksi, varsinkin kun itse tein hommia Nokialle juuri ennen sitä, kun Apple toi ensimmäiset iPhonet markkinoille ja kuulin miten Nokialla ei otettu uutta kilpailijaa aivan tosissaan.
Voisin jatkaa luetteloa pidemmällekin, mutta jotta postauksesta ei tulisi romaanin mittainen, kerron, että seuraavaksi kiinnostaisi kuunnella näitä: Astrid Swanin Viimeinen kirjani, Walter Isaacsonin Steve Jobs, Lisa Brennan-Jobsin Pikkusintti, Stephen Hawkingin Lyhyet vastaukset suuriin kysymyksiin, Ville Similän ja Mervi Vuorelan Ultra Bra ja Maija-Riitta Ollilan Tekoälyn etiikkaa. Ja huomasinpa juuri, että Jojo Moyesin Lou Clarke -sarjaan olisi saatavilla myös kolmas osa, Still Me, ja sen voisin kuunnella englanniksi, ellei sitä ehditä suomentaa sillä välin, kun kuuntelen muita edellä mainitsemiani teoksia.
Olisin hyvin, hyvin kiinnostunut myös kuunteluvinkeistä. Saitte yllä varmasti kuvaa, millaisista kirjoista olen kiinnostunut, ja näiden lisäksi kuuntelen ajoittain myös dekkareita. Sain niihin kuitenkin yliannostuksen reilu vuosi sitten, ja nyt olen kuunnellut jotain aivan muuta.
Sinäkin voit tutustua BookBeatiin maksutta kuukauden ajan koodilla isyyspakkaus19, tai suoraan tämän linkin kautta, joten käypä kuuntelemassa jotain mielenkiintoista ja palaa kertomaan, olisiko se kuuntelemisen arvoinen myös omissa luureissani! Kuukauden ilmainen tutustuminen on tarjolla BookBeatin uusille asiakkaille.