CircOpera 2.0 on Opera curiosin unelmateos

Kansallisooppera tuotti ensimmäisen CircOpera-esityksensä kuusi vuotta sitten. Oopperan lavalla ei ollut aiemmin nähty sirkusta, ja klassista musiikkia ja sirkustaiteilijoita yhdistävä esitys oli hitti ja arvostelumenestys. Kaikki kahdeksan näytöstä myytiin nopeasti loppuun, ja esitys palasi uudelleen ohjelmistoon kolme vuotta myöhemmin. Nyt CircOperasta on tehty täysin uusi versio, CircOpera 2.0, Jere Erkkilän ohjauksessa.

Konsepti on sama: klassisia hittikappaleita ja henkeä salpaavaa nykysirkusta, mutta kaikki ohjelmanumerot ovat uusia. Esitys on hyvin helposti lähestyttävä myös heille, joille ooppera on taidemuotona vieraampi, ja monet kappaleet kuulostavat todennäköisesti tutuilta, vaikka niitä ei osaisi nimetäkään: Lakmé-oopperan kukkaisduetto, Papagenon aaria Mozartin oopperasta Taikahuilu, Puccinin Madama Butterflyn hyräilykuoro, Camille Saint-Saënsin Dans Macabre, Donizettin Una furtiva lagrima opperasta Lemmenjuoma, Vivaldin neljän vuodenajan Kesä, Verdin Dies irae, Prokofjevin Montaguet ja Capuletit baletista Romea ja Julia

Sirkusesitykset ovat ihastuttavia, hämmästyttäviä ja jopa henkeäsalpaavia. Kun Alexandra Royer heittää voltin aisalla, tekisi mieli sulkea silmät, mutta ei voi olla katsomattakaan.

Ray Navasin ja Israel Cartes Soton kuolemanpyörä näyttää oikeasti hurjalta, ja kun toinen miehistä kerran horjahtaa, yleisöstä kuuluu kohahdus.

Myös ensimmäisessä CircOperassa esiintyneet Kati Pikkarainen ja Victor Cathala ovat hurmaava pari. Järkälemäinen mies kanniskelee pikkuruista naista kuin posliininukkea.

Eric Batesin sikarilaatikot uhmaavat painovoimaa.

Esitykseen yhdistyy hienoja interaktiivisia projijsointeja, joiden takana on Vitamin Studio. Kun esimerkiksi Korri Aulakh keinuu traptetsilla, efektit reagoivat trapetsin liikkeisiin ja lennähtävät tieltä kuin tuulen mukana.

Oopperalaulajat vaihtelevat esityksittäin. Näkemässämme esityksessä lauloivat sopraano Iris Candelaria, mezzosopraanot Elli Vallinoja ja Anna Erokhina, tenori Heikki Hattunen, baritoni Aarne Pelkonen sekä basso Visa Kohva. Mukana on myös oopperan kuoro, joka pääsee pääosaan Verdin Dies Iraessa, jota lauletaan pyroefektien loisteessa.

Myös muusikot pääsevät irrottelemaan: Lakmén kukkaisduetossa laulajat lentävät, toisessa kappaleessa ilmaan nousee kapellimestari. Zerlinan ja Don Giovannin duetossa Là ci darem la mano laulajat suljetaan laatikoihin ja pilkotaan palasiin. Orkesteri on tuotu montusta lavalle. Lyömäsoittajat soittavat liikkuvaa marimbaa samalla kun akrobaatit tekevät heidän ylitseen voltteja.

CircOpera 2.0 on esitys, joka jokaisen Opera Curiousin pitäisi nähdä. Jo pelkästään lavalla esiintyvien taiteiljoiden määrä on vaikuttava, kun mukana on sekä orkesteri, kuoro, solisteja, tanssijoita että sirkusesiintyjiä. Tällainen matalan kynnyksen esitys tutustuttaa hienosti oopperan maailmaan ja saattaa sytyttää oopperakipinän isompaankin roihuun. Näin kävi myös itselleni kuusi vuotta sitten. Silloin olin nähnyt oopperoista vain Taikahuilun, mutta nyt käyn oopperassa jo aivan säännöllisesti, ja haluan nähdä kaikki mielenkiintoiset uutuudet.

Tähän esitykseen sain lipun Kansallisoopperalta, mutta pidin siitä niin kovasti, että ostin liput jo toiseen näytökseen itselleni ja tyttärelle joululahjaksi. Valitettavasti kaikki 26 (!) näytöstä myytiin jo loppuun, mutta peruutuspaikkoja kannattaa seurata. Ja oopperalle terveiset: lisää tällaista!

Lippu saatu Kansallisoopperalta.

Kuvat: Emma Suominen.

Lisää oopperoita:

kulttuuri teatteri musiikki
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *