Brunssi Gastronaatti 2:n merkeissä

Saimme sunnuntaina odotettuja vieraita, kun Hanna Gullichsen ja Joonas Laurila tulivat meille brunssille kaksospoikiensa kanssa!

Rouva pani taas parastaan, ja pöydässä oli mm. shakshukaa, päärynäsalaattia, broilerinmaksapateeta ja kvinoasalaattia. Ja tietysti ihania juurella leivottuja sämpylöitä, joita olemme saaneet nauttia viime aikoina viikoittain. Vieraat toivat vielä mukanaan kuplajuomaa.

Kun tällä porukalla kokoonnutaan, puhutaan tietysti yhteisestä kirjaprojektistamme. Olimme hyvin iloisia, että juuri Hanna ja Joonas innostuivat Gastronaatti-kirjamme jatko-osasta ja halusivat lähteä kustantamaan sitä. Mehän tiesimme jo ennen heitä, että kirjamme sopisi täydellisesti No Tofu Publishingille, ja esiteltyämme konseptimme heille, hekin olivat siitä samaa mieltä!

Kirjaprojekti käynnistyi meidän osaltamme jo reilu vuosi sitten. Rouva oli pohtinut pitkään, että olisi kiinnostunut jatko-osan tekemisestä ensimmäiselle kirjallemme, mutta hän epäili, olisiko siihen kuitenkaan aikaa. Rohkaisin häntä tapani mukaan toteamalla, että aikaa on aina juuri siihen, mihin sitä haluaa käyttää, ja lupasin kyllä ottaa kuvat.

Siitä se ajatus sitten lähti. Rouva alkoi laittaa paperille konseptia, jota hän oli pyöritellyt päässään. Idea alkoi kirkastua melko nopeasti, ja vuosi sitten helmikuussa aloimme ottaa ensimmäisiä ruokakuvia. Ostin sitä varten uuden kamerankin, jolla kuvien ottaminen on paitsi helpompaa, kuvat ovat myös paljon parempia kuin ensimmäisessä kirjassa. (Joku voisi väittää, että kuvaaja on kehittynyt, mutta itse uskon enemmän siihen, että välineet ovat vain paremmat.)

Kuvauksia jatkettiin pitkin kevättä, kesää ja syksyä, ja kuvasimme tuoreita kasviksia, marjoja ja hedelmiä silloin, kun ne olivat kaudessa.

Hannaan otimme yhteyttä toukokuussa. Rouva kertoi, että olemme alkaneet kuvata toista kirjaa sunnuntaitöinä ja haluaisimme esitellä ideaamme hänelle. Suureksi iloksemme (ja pienoiseksi yllätykseksemme) Hanna vastasi hyvin pian, että kirjaideamme kuulostaa mahtavalta, ja kutsui meidät luokseen keskustelemaan siitä. Esittelimme ottamiamme kuvia ja Rouva kertoi ideastaan tarkemmin, ja Hanna ja Joonas jäivät harkitsemaan asiaa.

Pian se oli kuitenkin selvää: Gastronaatti 2 löytäisi paikkansa No Tofun tallista! Kirjan julkaisuajankohdaksi kaavailimme kevättä 2017.

Sitten tapahtui tämä.

Ja vielä nämä.

Kirjan kuvauksiin tuli ymmärrettävästi pieni tauko, ja ne jatkuivat taas juhannuksen jälkeen. Saimme kuitenkin kuvattua kesän ja syksyn aikana lähes kaikki kirjaan tarvittavat kuvat, mutta kirjan tekstit puuttuivat edelleen. Rouva ei jaksanut iltaisin enää kirjoittaa, eikä hänellä ollut siihen aikaa päivisinkään.

Koska Hanna ja Joonaskin olivat ymmärrettävän kiireisiä sekä omien pikku-ukkeleidensa että muiden käynnissä olevien kirjaprojektiensa kanssa, päädyimme yksimielisesti siihen, että kirjan olisi parasta tulla ulos vasta syksyllä kevään sijaan. Rouva sai näin muutaman kuukauden lisäaikaa kirjoittaa kirjan tekstejä, ja sovimme, että käsikirjoitus palautettaisiin maaliskuun alussa.

New Yorkin -matka teki hyvää kirjalle. Rouva piti lomallamme useampia kirjoituspäiviä ja pääsi hienosti vauhtiin McNally Jackson -kirjakaupan kahvilassa. Loput tekstit hän kirjoitti pojan nukkuessa päiväuniansa kotioloissa ja poistui muutamana lauantaina ja arki-iltanakin kirjastoon kirjoittamaan. Viimeiset tekstit valmistuivat ajallaan kaksi viikkoa sitten, ja nyt alkoi sitten tekstin viimeistely. Kirjan kustannustoimittaa Anna Storm, joka tulee pallottelemaan tekstejä ja reseptejä Rouvan kanssa lähiviikkoina.

Vaikka lähes kaikki kuvat onkin jo otettu, ottanemme vielä joitain kuvia, kun siihen kerran on aikaa. Ensinnäkin Rouva saattaa vielä lisätä pari reseptiä, joiden annoksia ei ole vielä kuvattu. Emme ole myöskään päättäneet, mitä kirjan kanteen tulee. Ehkäpä jotain fiilis- ja ruoanlaittokuvia voisi olla vielä lisää, ja kuvaajankin olisi kuulemma suotavaa näkyä joissain kuvista. Minun seuraava tehtäväni olisi joka tapauksessa käydä läpi kaikki 2500 kuvaa, jotka olen ottanut, valita parhaat ja käsitellä kuvat painokelpoisiksi.

Tämä päärynäpiirakka on muuten aivan taivaallista, ja sen pohjan salaisuus on mantelijauho. Piirakka löytyy kirjasta omenaisena versiona.

Taisi maistua muillekin. Hannakin kiitteli jälkeenpäin, että brunssipöytä oli hänen elämänsä maukkain. Hän myös pohdiskeli ääneen, että tyttömme on varmasti Suomen parhaiten syövä 4-vuotias.

Kiitos vielä Hanna G ja pojat käynnistä, ja palataan asiaan taas piakkoin!

Ja onpa hauska voida vihdoin kertoa teille muillekin tarkemmin tästä projektista! Palataan teidänkin kanssa asiaan viimeistään huhtikuun puolella!