Gastronaatti II - Kuinka Rouva rakastui ruoanlaittoon?

Isyyspakkaus

Kulunut viikko on ollut kovin jännittävä ja tapahtumarikas. Tärkein ja jännittävin asia oli tietysti se, että kirjamme, Gastronaatti II - Kuinka rakastua ruoanlaittoon, tuli vihdoin painosta alkuviikosta ja sen toimitukset kirjakauppoihin ja ennakkotilaajille alkoivat!

Vaikka olen kertonut kirjasta ja sen tekemisestä jo useamman kerran, kirjan varsinainen sisältö on pysynyt salaisuutena. Annetaanpa Rouvan siis kertoa siitä ihan omin sanoin. Mikä ihme ensinnäkin on Gastronaatti?

"Gastronaatti on mun kehittämä ruokafilosofia, jossa lähdetään raaka-aineista, ei resepteistä, ja syödään kaikki syötäväksi kelpaava. Ja kun keittiössä ollaan, tehdään kerralla useampia asioita ja ajatellaan myös pidemmälle kuin vain seuraavaan ruokailuun."

Mistä nimi Gastronaatti on tullut?

"Tommi keksi sen saunassa mökillä vuonna 2013, kun aloin haaveilla ensimmäisen kirjani kirjoittamisesta. Olen kotoisin Savosta, jossa ruoasta naatitaan. Nimi viittaa tietysti myös juuresten naatteihin, sillä ensimmäisessä kirjassa myös niitä käytettiin ruoanlaittoon."

Ensimmäinen kirjamme, Gastronaatti eli kuinka rakastua rippeisiin julkaistiin syksyllä 2014. Mikä siis on Gastronaatti kakkonen ja miten se eroaa ykkösestä?

"Ykkösessä korostettiin sitä, miten paljon kaikissa raaka-ainessa on syötävää, ja sitä, miten voi hyödyntää myös niitä osia, jotka menevät usein biojätteeseen - kuten porkkanan naatit, sitruunankuoret tai kalan ruodot.

Kakkosen kantava ajatus on kertoa, miten keittiössä voisi viihtyä. Itselleni on käynyt niin, että juuri tiettyjä raaka-aineita sisältäviin resepteihin on nykyisin vaikea tarttua. Ruokaa pitää laittaa arjessa niin paljon, että tämä pidemmälle ajattelu ja raaka-ainelähtöisyys auttaa mua enemmän arjessa.

Kirjassa on kaksitoista lukua ja kaksitoista raaka-ainetta, yksi jokaiselle kuukaudelle. Jokaisen luvun raaka-aine on siihen aikaan vuodesta parhaimmillaan, ja kyseistä raaka-ainetta käytetään viidessä - kuudessa reseptissä joko pääraaka-aineena tai muun ruoan lisukkeena. Jokainen näistä raaka-ainesta on myös opettanut mulle jotain syvempää ruoanlaitosta ja arjen hallinnasta ja kerron lukujen alussa näistä oivalluksista.

'Kuukausi' pitää kuitenkin ymmärtää laajasti, sillä monia raaka-aineita voi tietysti syödä pidempiäkin aikoja. Jokaiselle on kuitenkin optimihetkensä, jolloin itse tykkään syödä niitä."

Kirja lupaa kertoa, kuinka rakastua ruoanlaittoon. Kuinka sinä itse rakastuit ruoanlaittoon?

"Mua itseäni auttaa paljon se, ettei tarvitse lähteä joka kerta nollasta ja että pakastimessa ja jääkaapissa on valmiita asioita, joita voi jalostaa eteenpäin. Odotusajat voi myös käyttää hyödyksi, mikä säästää aikaa seuraavalta ruoanlaitolta: kun odotan, että perunat kiehuvat, voin vaikka samalla pilkkoa porkkanat seuraavalle päivälle tai tehdä piirakkataikinan odottamaan jääkaappiin.

Sekin auttaa, että keittiö on meillä huone, jossa on kiva hengailla. Siellä on sohva, ja radiosta kuuluu klassista musiikkia. Vieraammekin istuvat usein keittiössä, sillä huone on niin viihtyisä.

Tykkään kattaa kauniisti ja käyttää kauniita servettejä. Kun pysähtyy ruoan äärelle, tuntuu mukavalta."

Kirjassa puhut paljon armollisuudesta. Mitä tarkoitat sillä?

"On paljon kokkiohjelmia, joissa kaiken pitää olla täydellistä. Voi tulla paineita, että kotonakin ruoan pitäisi olla aina jotenkin ihmeellistä ja hyvin harkittua.

Meillä syödään paljon nimettömiä ruokia. Jääkaapissa olevia aineksia yhdistetään pastaan tai quinoaan, ja se on aivan hyvää kotiruokaa, vaikka sillä ei ole erityistä nimeä. Ruokaa voi tehdä rennostikin."

Miten pitkä kirjaprojekti oli?

"Hirveän pitkä! Pari vuotta sitten aloin pyöritellä ajatusta toisesta kirjasta. Oli kulunut tarpeeksi aikaa ykkösen tekemisestä, ja olin unohtanut, miten työlästä se oli, ja mieheni kannusti, että siitä vaan! Ruokia alettiin kuvata puolitoista vuotta sitten, kun odotin poikaamme, mutta ne kuvattiin suurimmaksi osaksi vasta hänen syntymänsä jälkeen.

Reseptit on toki kehitetty ja kirjoitettu kuvauksien aikana, mutta varsinaisia tekstiosuuksia aloin kirjoittaa NYC:in matkalla vuoden vaihteessa. Kun tulimme kotiin, kirjoitin kirjan melko pian loppuun.

Miksi kirjan tekemisessä kesti niin pitkään?

"Kirjan tekeminen ja ruoka ovat mulle oma harrastus ja intohimon kohde. Tykkään tehdä hommia perhepiirissä niin, että mies kuvaa ruoat. Se ei kuitenkaan saa viedä liikaa aikaa perheeltä, joten mulle sopii hyvin hidas kehitteleminen.

Ja onhan ruokakirjassa konkreettisesti paljon tekemistä: ideat, reseptit, raaka-aineet, astiat ja muu rekvisiitta, ruokien valmistaminen, stailaaminen, kuvaaminen..."

Missä kuvat on otettu?

"Pääosin meidän olohuoneessa ikkunan alla. Ruokapöytä työnnettiin sivuun ja kuvattiin. Joitain viime vuonna otettuja kuvia halusin kuvata uudestaan tänä keväänä, sillä olin muuttanut kirjaan tulevaa reseptiä. Kun poika osasi jo liikkua, olikin oma lukunsa, miten hänet saatiin pysymään pois."

Jäikö kirjasta pois jotain, jota olisit halunnut mahduttaa siihen?

"Ei todellakaan mahtunut kaikki! Ihanat kustantajani Hanna Gullichsen ja Joonas Laurila antoivat kyllä kasvattaa sivumäärää 128:sta 160:een, mutta silti tilaa ei ollut aivan kaikelle. Pois jäivät esimerkiksi parsarisotto ja mansikkafruitie.

Pitkään mietittin myös juurileivonta-asioita, sillä ne ovat olleet tänä vuonna pinnalla, mutta niille ei valitettavasti ollut tilaa."

Oletko kehittänyt reseptit vain tätä kirjaa varten?

"Ei, kyllä nämä ovat ruokia, joita olemme ihan oikeasti syöneet perheen kanssa aiemminkin.

Kirjan ruoista teemme usein esimerkiksi kaalilaatikkoa, kaalikääryleitä, omena-muikkutahnaa, cashewpähkinävoita, omenapiirakkaa ja samaan pohjaan muitakin piirkoita, omenahilloa, croque monsieur -leipiä, quinoa-salaattia, munakoisosalaattia, vispipuuroa... Gluteeniton suklaakakku on ollut juhlissamme mukana kymmenen vuotta, mehujäitä syödään saunassa joka viikko, britakakkua teen joka kesä, hiivatonta ihmetaikinaakin usein... Listaa voisi vielä jatkaakin, eli ruoat ovat ihan omasta arjestamme."

Kuinka paljon kirjassa on kasvisruokia?

"Suurin osa on kasvisruokia. Meillä käytetään ruoanlaitossa maitoa ja munia, mutta reseptien joukossa on myös vegaanisia ruokia kuten cashew-basilikatahna, linssi-kaalilaatikko tai papupata."

Kerro jokin salaisuus tai fun fact kuvauksista.

"Jossain kuvassa taitaa olla valkoviiniä, joka on oikeasti tehty liottamalla teepussia vedessä. Ruoat ovat kyllä oikeita.

Kun kuvasimme voileipäkakkua, olin viimeisilläni raskaana. Olisin halunnut lähteä pyöräilemään keskuspuistoon hakemaan ketunleipiä, mutta mieheni ei päästänyt lähtemään vaan kävi poimimassa ketunleivät itse."

Kirja on siis nyt saatavilla, ja ensimmäiset ennakkotilauksen tehneetkin ovat saaneet sen jo kotiinsa!

Jos oma lähikirjakauppasi ei ole vielä saanut kirjaa hyllyyn, voit tilata sen No Tofu Publishingin verkkokaupasta ilman toimituskuluja, linkki verkkokauppaan on tässä. Jos haluat Rouvalta omistuskirjoituksen, lisää pyyntö tilauksen lisätietoihin.

Lähiaikoina luvassa tunnelmia kirjan julkkareista!

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Suuret onnittelut erinomaisen onnistuneesta kirjasta! Tämä kirja huokuu tunnelmaa ja jonkinlaista naisellista tyyliä. Ensimmäistä kertaa sitä selatessani veriappelsiinin ja mustaherukan kuvat vain löivät minut ällikällä. Eilen illalla meillä tehtiin savumuikku-omena-tahnaa ja veriappelsiini gin toniceja. Herkullista. Tänään söimme punahomejuustoa, kalaa, retiisisalaattia ja perunoita. Leijailin mielikuvituksessa ranskalaiselle maalaisaterialle. Otin juuri uunista omenapiirakan ja kohta käymme sen kimppuun. Jokaiseen reseptiin on helppo tarttua. Tulee ajatus, että tämähän on hetkessä valmis. Ruokien maut ovat selkeitä, eivät liiallista sekamelskaa. Kirja on ihan täysi kymppi. :)

Tommi K
Isyyspakkaus

Kiitos! Hienoa että pidät kirjasta, ja upeaa, että olet ehinyt testata jo noinkin montaa reseptiä! Ja veriappelsiinin ja mustaherukan kuvat ovat itsestänkin hyvin onnistuneet :) Mahtavaa, että kirja huokuu naisellista tyyliä, sillä sekä kuvat että taitto ovat miesten tekemiä :D Mistä ihmeestä olet saanut veriappelsiineja tähän aikaa vuodesta? :-o

Vierailija (Ei varmistettu)

Ehkäpä olette osanneet tuoda kuvien kautta hyvin esiin vaimosi reseptien ja tarinoiden tunnelman. Käytin erästä kaupasta löytyvää veriappelsiinimehua tähän aikaan vuodesta. :)

Rouva
Isyyspakkaus

Voi miten ihana kuulla, lämmin kiitos kommentistasi! Ja mahtavan monta reseptiä olet jo ehtinyt tekemään, tykkään hirmuisesti :)

TheVillis (Ei varmistettu)

Niin ihana tarina, juurikin teidän oloinen! Tätä postausta lukiessa herahti vesi kielelle ja ooodotan postia kovasti, ehkä jo ensi viikolla pääsen maistelemaan ja tunnelmoimaan:) Gastronaatti 1 on keittiöni käsikirja, kun otan sen käteeni, tiedän että saan heti idean seuraavalle aterialle. Eilen söimme sitruunarisottoa, tänään paahdan reilusti juureksia ja päiväkahville teen omenapiirakan, nam!
Teillä koittaa nyt uudenlaiset ajat perheessä. Rouvan paluu töihin ja koti- isän haasteet ovat mielenkiintoisia ja mukavia hetkiä. Kirjan tekemiseen mennyt aika täyttyy uudenlaisista haasteista, mukavia aikoja siis.
En jaksa / halua uskoa että ruokakirjojen teko loppuisi tähän:) Luulen, että leipomiskirja on jo salaa muhinut Rouvan päässä:) No, kaikella on aikansa ja onneksi saamme täältä sinun blogisi kautta vinkkejä tuosta hapanjuuri leipomisesta, kun tarvetta on. Niin, jokin menee nyt koko ajan pieleen täällä mummulassa, leipä lässähtää liian tiiviksi, ärgh! Ehkä aloitan juuren tekemisen ihan alusta jonakin päivänä, haluan onnistua ja tehdä leipäni itse!
Kiitos teille ahkerille, kun jaatte tietämyksenne kaikkien ulottuville ja oikein mukavaa alkanutta syksyä!

Rouva
Isyyspakkaus

Kovin kauniisti sanottu, iso kiitos! Ja uskon, että kakkonen on perillä ihan pian. Kerrothan sitten heti mitä pidät.

Ja suurin kysymys uudessa arjessa taitaa nyt olla, koska minä pääsen taas kokkaamaan :)

Onpa harmi kuulla leipäongelmista, mutta kyllä me vielä nekin saadaan selätettyä. Mukavaa syksyä sinnekin!

Tommi K
Isyyspakkaus

Kiitos sinulle ja kiva, että seuraat meitä! Eikä lainkaan hassumpi ajatus tuo leipomiskirja ;)

KM (Ei varmistettu)

Oon monesti miettinyt että miten teillä toimii se, että keittiössä ei ole pöytää vaan sohva? Eikö ole hirveän työlästä kantaa astiat ja ruuat joka kerta toiseen huoneeseen? Eikö siinä tule etenkin arkiaamuisin kiire? Ja miten sohva pysyy puhtaana, eikö ruuanlaitossa mukana pyörivät lapset tahraa päällystä jatkuvasti?

Meillä on nimittäin todella pieni keittiö, jonne on nyt tungettu pieni ruokapöytä. Haaveilen pienestä sohvasta keittiössä pöydän sijaan (syödä voi viereisessä ruokailuhuoneessa) mutta nuo kysymäni asiat arveluttaa.

Tommi K
Isyyspakkaus

Hyvin toimii, kiitos! Ruokapöytä on heti siinä keittiön oviaukon vieressä, eli matkaa on noin kaksi metriä enemmän. Eipä mulle ole kyllä kertaakaan tullut mieleen, että lautasen kantaminen kynnyksen yli olisi jotenkin työläämpää tai veisi enemmän aikaa kuin se, että ruoan söisi keittiön puolella :D Sohva pysyy myös hyvin puhtaana. Jos lapsi auttaa ruoanlaitossa, hän pesee kädet sen jälkeen. Eivät keittiön lattialla leikkivät lapset sen likaisempia ole kuin olohuoneen puolellakaan :) Sanoisin, että kokeilkaa vaan sohvaa. En ole kaivannut kertaakaan pientä aamupalapöytää keittiöön.

Kommentoi