Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät

Ladataan...
Isyyspakkaus

Aloitin lukemaan Jussi Valtosen Finlandia-voittoteosta He eivät tiedä mitä tekevät jo yli vuosi sitten. Alku oli kiinnostava, mutta kirja jäi jostain syystä kesken, enkä palannut koskaan sen ääreen. Nyt löysin teoksen kuitenkin äänikirjana ja vaikka se tuntuikin vähän luovuttamiselta, päätin kuunnella kirjan kuunnelmana. Olin todella vaikuttunut.

Kirjassa suomalainen Alina ja amerikkalainen Joe päätyvät yhteen, saavat lapsen ja päättävät jäädä asumaan Suomeen. Joe aloittaa työt neuropsykologian tutkijana yliopistossa Helsingissä, mutta ensi-ihastuksen jälkeen kaikki on hänelle yhtä suurta pettymystä.

Erityisesti yliopiston sisäänpäin lämpiävä kulttuuri ja näennäinen kansainvälisyys, jossa ei kuitenkaan saada mitään aikaiseksi, saavat hänet kaipaamaan takaisin Yhdysvaltoihin, ja parin liitto päättyy eroon jo lapsen ollessa aivan pieni. Joe palaa takaisin Yhdysvaltoihin ja Alina jää Samuel-pojan kanssa Suomeen.

Parikymmentä vuotta myöhemmin Alinalla ja Joella on uudet perheet omilla tahoillaan, ja Samuel on kasvanut aikuiseksi. Hänellä ei ole kuitenkaan minkäänlaista yhteyttä isäänsä, joka on sittemmin jatkanut tutkimuksiaan Yhdysvalloissa.

Joe tekee tutkimuksissaan eläinkokeita, ja hänen laboratorionsa joutuu eläinaktivistien ilkivallan kohteeksi. Myös hänen perhettään uhataan.

Samalla hänen teini-ikäinen vanhempiaan uhmaava tyttärensä tutustuttaa hänet uuteen iAm-laitteeseen, joka on kuin puhelin olematta kuitenkaan puhelin, ja jokin laitteessa on mystisen koukuttavaa. Mutta mistä tyttö on saanut kalliin laitteen ja millä hinnalla?

Samuel on puolestaan hukassa elämänsä suunnan kanssa. Hän on älykäs ja valmistuu lukiosta koulun parhain arvosanoin, mutta jotain menee vikaan. Tyttöystävä jättää, äiti on keskittynyt pikkuveljiin ja omiin esiintymisiinsä asiantuntijana ja Samuel taas potee maailmantuskaa. Hän ei ole myöskään koskaan antanut anteeksi sitä, että hänen isänsä on hylännyt hänet pienenä.

Kirja on hyvin monitasoinen ja siinä katsellaan asioita vuorotellen Alinan, Joen ja Samuelin näkökulmista. Kirja käsittelee suomalaisuutta, amerikkalaisuutta, yliopistotutkimusta, eläinkokeita, teknologian kehitystä, rakastumista, eroamista, nuoruutta ja kasvamista. Se on yhtä aikaa viihdettä, satiiria, jännitystä, yhteiskuntakritiikkiä, realismia ja dystopiaa. Suurin kritiikki kohdistuu suomalaista muka-kansainvälistä yliopistotutkimusta kohtaan, ja amerikkalaisin lasein asioita katsovan Joen havainnot Suomesta ja suomalaisista ovat stereotyyppisyydessäänkin hauskoja.

Tämä oli kirja, jota halusi päästä jatkamaan heti, kun vaan mahdollista. Kieli oli elävää ja rikasta, hahmot moniulotteisia ja faktatiedot runsaita. Miten Valtosella voikin olla niin paljon ja tarkkaa tietoa akateemisesta maailmasta ja tieteen tekemisestä?

En ihmettele, miksi Valtonen voitti Finlandia-palkinnon tällä teoksella, sillä se on varmasti yksi parhaista kotimaisista kirjoista, joihin olen tutustunut.

Suosittelen kirjaa lämpimästi, ja olen hyvin iloinen, että päätin vihdoin tarttua siihen uudelleen.

Oletko sinä lukenut tämän kirjan, ja mitä pidit?

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Oo! Tästä laitan heti varauksen kirjastoon. Sain eilen luettua Riikka Pulkkisen uusimman ja olen tänäänkin koko päivän miettinyt kirjaa, olisi kova tarve jutella jonkun kirjan lukeneen kanssa. Pitäisikö perustaa lukupiiri...

Tommi K
Isyyspakkaus

Perusta blogi: täällä voi keskustella ihan mistä haluaa monen ihmisen kanssa ;) Pulkkinen on näemmä luettavana myös kanssani samalla sohvalla loikoilevalla leidillä.

MarjaH (Ei varmistettu)

Luin tämän ehkä kk sitten, ja tykkäsin niin paljon, että sain miehenkin lukemaan sen. Käsittääkseni kirjailija on yliopistoihmisiä, ainakin kritiikki tuntui hyvin aidolta minusta omiin kokemuksiini verraten. Välillä meni vähän paasaukseksi, mutta silti kirjan suurin vika oli se, että se oli fyysisesti kovin raskas ja täten hieman hankala lukea imettäessä :D

Tommi K
Isyyspakkaus

Mäkin olen viimeisen vuoden aikana totuttautunut sekä todella kevyeen e-lukulaitteeseen että nyt tähän puhelimessa mukana kulkevaan äänikirjasysteemiin, joten kynnys ottaa paperinen kirja käteen on kasvanut entisestään.

La M (Ei varmistettu)

Luin kirjan muutama kuukausi sitten ja kuten sinäkin olin vaikuttunut kirjailijan tiedemaailman tuntemuksesta mutta myös tulevaisuuden visioista. Kirja oli uskottava, hieman pelottavakin.

Samoihin aikoihin luin myös Emmi Itärannan Teemestarin kirjan ja myös se jäi pyörimään päähän. Tunnen suurta syyllisyyttä, jos haaskaan vettä ja hana jää auki. :)

Tommi K
Isyyspakkaus

Oli se. iAm-laite oli utopistinen mutta silti tavallaan uskottava. Itäranta ei ole tuttu, mutta pitääpä tutustua.

Mallaspulla (Ei varmistettu) http://mallaspulla.blogspot.fi

Minulla kävi samoin eli aloitin kirjan, mutta sitten se alkutylsyyden vuoksi jäi pöydälle lojumaan. Kunnes päätin yksinkertaisesti alkaa sitä systemaattisesti lukemaan, jolloin humpsahdin siihen täysin koukkuun. Loppuosa oli jo niin jännittävä, että luin kirjaa yötä myöten ja myönnettävä, että sydän pamppaili kunnolla muutamassa kohdin. :) Yliopistomaailma liippaa minua ja miestäni läheltä, ja oli kiva huomata, miten aidosti ja asiantuntevasti hän käsitteli tätä aluetta, mikä harvemmin romaanipuolella on esillä. Todella monitasoinen ja hyvällä tavalla scifin puolelle ulottuva nykymaailman kritiikkiteos.

Tommi K
Isyyspakkaus

Alussa oli kieltämättä vähän pitkää mustasukkaisuuskuvausta, mutta sen jälkeen kirjassa tapahtui todella paljon.

Aaino (Ei varmistettu)

Kirjailijan taustasta sen verran, että Jussi Valtonen valmistelee itse väitöskirjaa neuropsykologiasta ja on ilmeisesti ollut tutkijana sekä Helsingin yliopistossa että Yhdysvalloissa, eli tuntee molempien maiden akateemisen kulttuurin omakohtaisesti. Itsekin akateemisessa maailmassa työskentelevänä voin todeta, että stereotypiat ja kritiikki suomalaista yliopistomaailmaa kohtaan ovat valitettavan totta...

Kirja on todella hyvä ja hienosti monitasoinen. Ehkä itse olisin toivonut vielä vähän enemmän yhteiskunnallista puolta ja vähemmän ihmissuhdedraamaa.

Tommi K
Isyyspakkaus

Se selittää kyllä. Tässä kirjassa kritiikki on laitettu ovelasti ulkomaalaisen hahmon suuhun, joten on helppoa unohtaa, että kritiikkihän on oikeasti suomalaisen kirjailijan keksimä :) Mulle kyllä toimi se ihmissuhdedraamakin hyvin, ja kokonaisuus oli kivasti tasapainossa.

Saaramikki (Ei varmistettu)

Luin kolmessa päivässä kesällä ja mietin koko ajan, että tämän kirjan kirjoittaja on älykäs...!!! Ihana kirja!
Ihana on myös kirjoittajan Siipienkantamat, jonka luin yhdessä illassa ja pillitin niin...

Tommi K
Isyyspakkaus

Pitääpä lukea sekin joskus!

Markkula (Ei varmistettu)

Hauskaa, tää oli mulla lomakirjana heinäkuussa.

Samat sanat, aluksi kirja jäi kesken. Ja samat sanat, siinä oli paljon kaikkea mistä pidin.

Pieni miinus kirjan pituudesta: Valtonen halusi sanoa niin paljon (liikaa?) asioita kerralla, että vähänhän se meni ylipitkäksi ja lukijaa puuduttavaksi.

Kirjailijan kiitospuhe F-palkinnon julkaisutilaisuudessa oli kiva, tsekkaa linkki:

http://www.hs.fi/m/kulttuuri/a1417058325328

Riikka-Maria Evans (Ei varmistettu)

Tämä kirja tuli jännästi omalle iholle, kun olen naimisissa amerikkalaisen molekyylibiologin kanssa, joka työskentelee Helsingin yliopistossa ja kirjoittaa väikkäriään. Siihen ne yhtymäkohdat sitten jääkin.

Teoksena loistava ja olen samaa mieltä siitä, että Valtonen on punonut taitavasti ihmissuhdedraaman ja tieteenmaailman yhteen. Itse itkin lopussa, niin intensiivisesti teosta ahmin, kun sen luin.

Jos nyt jotain olisi voinut toivoa, niin räikeitä stereotypiota suomalaisuudesta ja amerikkalaisuudesta olisi voinut hioa, mutta meni se noinkin!

Kommentoi

Ladataan...