Lasten kanssa Tampereella
Kesäloma alkaa vedellä viimeisiään, ja paljon puhuttu Tampereen-matkakin on jo tehty alkuviikosta. Nyt kun pari päivää on hengähdetty kotona, lienee aika kertoa reissusta bloginkin puolella.
Tänä kesänä emme tehneet muita matkoja emmekä vuokranneet edes autoa kuten monena muuna kesänä. Poikanen oli kevään aikana niin mahdottoman äänekästä ja pahantuulista autoseuraa, että vannoimme jo aiemmin, että poistumme Helsingistä vain raiteita pitkin.
Siihen päätökseen yhdistyi hyvin toiveeni päästä pitkästä aikaa Tampereelle ja syömään Ravinteli Huberissa. Halusin myös viedä tytön käymään Särkänniemessä ja tutustua itse kesäkuussa avattuun uuteen Muumimuseoon. Rouvan silmissä pyörivät Pyynikin Munkkikahvilan munkit, joten häntäkään ei tarvinnut varsinaisesti suostutella retkelle.
Juna oli täydellinen valinta matkustusvälineeksi. Lapset saivat laskea liukumäkeä ja tepastella leikkivaunussa mennen tullen, ja heistä oli kivaa lukea leikkivaunun kirjahyllystä löytyneitä kirjoja. Matkalla tyttö sai junabingo-lappuset itselleen ja veljelleen, ja kun he olivat bonganneet ikkunasta sillan, pellon, toisen junan jne., he saivat hakea ravintolavaunusta vaniljaeskimot. Voi sitä tyytyväistä hymyä!
Ainoa haaste oli se, että koska meillä oli myös koira mukana, emme voineet matkustaa kaikki samassa vaunussa. Mennessä olin itse lasten kanssa leikkivaunussa ja paluumatkalla otin koiran kanssa unet lemmikkivaunun puolella.
Hotellihuoneen kanssa menimme helpoimman kautta ja valitsimme yösijamme Tampereen Tornista. 120 euron arkihinta per yö ei tuntunut pahalta, kun majoittujia on nykyisin neljä. Lisäksi maksoimme koirasta lemmikkimaksua 10 euroa vuorokaudelta.
Hotelli sijaitsee kätevästi aivan rautatieaseman vieressä, ja Tampere-talokin on aivan kulman takana. Tampere-talon bussipysäkiltä pääsee muuten myös Särkänniemeen Nyssen kesälinja 100:lla, johon saa VR:n Veturi-asiakkaana ilmaiset matkat kahdeksi päiväksi, kun junalipun matkan määränpää on Tampere.
Tyttö nukkui lisävuoteessa, joka piti vetää kiinni meidän sänkyymme, jotta hän ei putoa sängystä. Pojalle otimme mukaan kevyen ”Kupla”-matkasängyn.
Lähtöpäivänä pidimme hotellihuonetta lisämaksusta (10 € / h) viiteen asti, jotta koira sai lepäillä siellä rauhassa, kun me muut kävimme vielä kaupungilla. Onneksi se oli mahdollista, sillä muuten olisimme joutuneet lähtemään kotiin heti huoneen luovutuksen jälkeen.
Torni oli hotellina oikein jees. Kaikki on vielä uutta, eikä mikään paikka ole päässyt römpsähtämään. Aamupala oli runsas, sisälsi myös mustaamakkaraa, ja leikkihuone pomppulinnoineen lapsista hauska.
Ja näköalat 25. kerroksen Moro-baarista tietysti hienot. Hivenen hotelli oli näin kesäloma-aikaan kapasiteettinsa rajoissa, ja jonot sisäänkirjautumiseen ja hisseihin olivat ajoittain yllättävän pitkät.
Matkan pääkohde oli tietysti Särkänniemi, mutta siitä kerron toisessa postauksessa.
Lähes yhtä odotettu kohde oli Tampere-talossa sijaitseva maailman ainoa Muumimuseo (*), jossa on esillä Tove Janssonin alkuperäiset Muumi-kirjojen kuvitukset ja Tuulikki Pietilän ja Pentti Eistolan kanssa tehdyt Muumikuvaelmat. Museossa ei valitettavasti saanut kuvata (mitä jaksan aina ihmetellä), joten voit katsella kuvia samoista teoksista vaikkapa postauksestani Ateneumin Tove Jansson -näyttelystä kolmen vuoden takaa.
Museo on ehdoton kohde jokaiselle Muumi- ja Tove Jansson -fanille, mutta jos piirrokset ja kuvaelmat on nähnyt jo useaan kertaan aiemmin Tampereen pääkirjastossa, Tampereen taidemuseossa tai Ateneumin Tove Jansson -näyttelyssä, kovin paljoa uutta itse näyttely ei tarjoa. Tila on kyllä hauskasti ja tunnelmallisesti sisustettu, ja lapsesta oli hauska lukea kaksimetristä Kuinkas sitten kävikään -kirjaa, jossa tarinaan pystyi lähestulkoon hyppäämään itse mukaan.
Koska aikataulu sen salli, kävimme vielä tutustumassa Koskipuistossa sijaitsevaan Pikku Kakkosen leikkipuistoon, joka voitti 5-vuotiaan mielestä kaikki Helsingin leikkipuistot.
Ja olihan se hieno: kiipeilytelineitä, liukumäkiä ja keinuja oli monia, ja niistä löytyi tekemistä monen ikäisille.
Entäpä kaikki ruokaelämykset ja ne Pyynikin munkit?
Taitavat olla vähäksi aikaa menneet ne ajat, kun päivässä voi käydä syömässä kahdessa tai kolmessa mainitsemisen arvoisessa ravintolassa. Aamiaiset söimme siis käytännön syistä hotellilla, samoin Särkänniemen-retken jälkeisen illallisen. Huberista olimme varanneet pöydän heti ensimmäiselle illalle, mutta siitä lisää toisessa postauksessa.
Ennen kotiin lähtöä ehdimme sentään vielä myöhäiselle lounaalle Kauppahallin 4 vuodenaikaan, jonka bouillabaisse on klassikko.
Ja vain parin korttelin päästä saa niitä Rouvan himoitsemia munkkeja. Varsinainen munkkikahvila sijaitsee Pyynikin näkötornissa, mutta samoja munkkeja tarjotaan myös Keskustorin munkkikahvilassa. Nam!
Reissu oli hyvin onnistunut, ja oikeastaan samalla vaivalla olisi voinut hyvin olla vielä vaikka yhden yön pidempään. Mutta ainahan Tampereelle pääsee uudelleen, eivätkä ne junaliputkaan Helsingistä niin kalliit ole.
(*) Muumimuseon lippu saatu Visit Tampereelta