Lego-isi
Olen Tommi ja olen legoaddikti.
Se alkoi yhdestä pienestä Eiffel-tornista, jota rakentelin samalla, kun tyttö leikki vieressä.
Pian huomasin parantelevani tornia sieltä täältä. Kiinnittelin takaisin osia, jotka olivat irronneet, ja parantelin tornin ulkoasua.
Kun torni oli eräänä päivänä hajonnut tytön käsittelyssä, näin sen mahdollisuutena rakentaa jotain uutta.
Pian havaitsin jo odottavani tytön päiväuniaikaa, jotta saisin rakentaa legoilla rauhassa.
Onneksi havaitsin ongelmani ennen kuin oli liian myöhäistä. Päätin, että legot saavat toistaiseksi jäädä.
Ehkä jonain päivänä voin taas suhtautua legoihin kuin mihin tahansa lasten leluihin.
Luitko jo nämä blogin jutut?
TYKKÄÄ JUTUSTA
Kommentit
Noi vaan on niin addiktoivia! Huomaan rakentelevani edelleen, vaikka lapsi on siirtynyt jo ajat sitten seuraaviin leluihin..
Heh!
Jos teille ois tullut poika niin edessä ois vielä pikkulegot ja kaikki muut rakennussarjat mitä pojille nykyään on olemassa... :)
Toki tytötkin voi niillä leikkiä mutta jos aiheena on autot ja hirviöt niin se vähän taitaa tyttöjä sulkea pois. Mutta suosittelisin Geomag leluja. Niistä tuollainen isä loihtii vaikka mitä hienoa. :)
Oh, kyllähän meille vielä pikkulegoja tulee! Isi ei ole onneksi itsekään kiinnostunut autoista :) Mun juttujani ovat (...olivat) robotit, junat ja avaruusalukset.
Nykyisin legot vaan näyttävät olevan erilaisia kuin silloin 80-luvulla. Palaset eivät ole lainkaan niin monikäyttöisiä eikä niistä voi oikein rakentaa muuta kuin sen lelun, mikä niistä on tarkoitettu rakennettavan. Hölmöä. Mulla on kyllä jossain tallessa mun vanhat pikkulegot.
Mutta juu, saas nähdä, mistä tyttö on kiinnostunut sitten vähän isompana. Ehkä näistä duploista jää jokin pieni innostus rakennella asioita. Nuo Geomagit eivät ole itselleni tuttuja.
Vau, toi omakuva on hieno!!!
Nykyäänhän on (se paljon parjattu) tytöille suunnattu Friends-lego-sarja. Mutta itse ainakin olen samaa mieltä siitä, että ne vanhat legot ovat parempia. Niitä onneksi vielä löytyy jemmoista milloin mistäkin, kannattaa kysellä tutuilta ja tuntemattomilta!
Kunhan tyttönne vähän kasvaa ja pääsee yli "kaikki-menee-suuhun"-vaiheesta, suosittelen lämpimästi noita Geomag-leluja. Konsepti on yksinkertainen: on magneettisia palloja ja tikkuja, sekä niiden väliin sopivia erivärisiä muovilevyjä. Niistä saa oikeasti rakennettua mitä ihmeellisimpiä luomuksia! Hintaa niillä on, kuten legoillakin, mutta kun on saanut perustarpeet kokoon on mahdollisuudet melkeinpä rajattomat. Kannattaa katsella varsinkin joulun jälkeen alennusmyyntejä. *wink, wink*
**** Magneettien vuoksi niitä ei missään tapauksessa saa laittaa suuhun, voivat nielaistuna aiheuttaa suoliston repeämiä!!! ****
Tyttäreni yllätti minut ja isänsä monena aamuna sillä, että olohuoneen lattialta löytyi mitä mielikuvituksellisimpia rakennelmia, esimerkiksi talo hänen Littlest Pet Shop-eläimille. Ja kerran aamulla tuli vastaan tämä:
Tyttö on kuvassa vajaan 6v.
Isänsä tykkäsi myös rakennella noista kaikenlaista, muun muassa noita "palloja". Hyvin osasi tyttö matkia yksikseen aamutuimaan pari kertaa moisen nähtyään. Tosin tytär oli tarkempi värien käytössä, isälle kelpasi väri kuin väri. :)
Mun lankomies on kasn melkoinen legoinsinööri. Rakentelee nyt 3-vuotiaan poikansa kansssa kahdestaan olleessaan vaikka mitä, yleensä joidenkin tuttujen paikkojen (kuten mummolan) pienoismalleja. Poikakin viihtyy, kun hahmottaa mikä paikka on kyseessä. Joskus tekivät myös toisen mummolan kerrostalon hisseineen kaikkineen.
Muutaman vuoden päästä kannattaa harkita Lego pelejä. Ovat jo askel eteenpäin verrattuna Monopoliin tai muihin aikamme surkeisiin lautapelikuvatuksiin
Haa, mutta Monopolihan on klassikko! Liki 80-vuotias peli pesee kyllä monet nykyiset lautapelit. Lego-peleihin en olekaan tutustunut.
Ihan näkönen. Hieno!
Siinä vaiheessa kun aikuinen lopettaa leikkimisen, on tauti kuolemaksi ;) Mahtavia, tykkään
Ai niin, hetki vielä ja hankit muovailuvahoja. Niihinkin voi jäädä koukkuun. Harmittaa vaan, että niitä ei saa korjattua jos ja kun lapsi särkee rakennelmat.
:D Esikoisen "kanssa" tuli leikittyä Dubloilla. Lapsi vaan meinasi aina sotkea hyvät suunnitelmani esim. väärän värisillä palikoilla.
Ja kyllä niitä perus pikku-legojakin vielä saa :)
Miten on, mahtuisikohan maapallolle toinen itsensä legorakentelulla elättävä taiteilija: http://brickartist.com. :-)
Olen eri mieltä noista nykyisten Legosarjojen käytettävyydestä ja soveltamisesta. Viime vuosien aikana Lego on nimittäin siirtynyt takaisin kohti pikkuosia, pois niistä täsmämuotoilluista osista. Meillä ainakin sovelletaan noita sarjoja ihan surutta. Joitain kirpparilta ostettuja, 5-10 vuotta vanhoja sarjoja ei voi soveltaa samaan tapaan kuin näitä nykyisiä, tosin soveltamista varten sarjoja pitää olla PALJON, ja päälle vielä pari peruspalikkaboksia. Rahastuksen Lego kyllä osaa, sillä meillä oman talon jälkeen Legot taitaa olla se osa, johon on sijoitettu eniten. Toivon, että pääoma ei menetä kummassakaan sijoituksessa arvoaan :)
Ei meillä ainakaan legojen suurkuluttaja juuri koskaan rakenna samaa ohjeenmukaista juttua uudestaan, vaan aina sovelletaan uutta. Osaksi kyllä myös siksi, että niiden tarvittavien palasten metsästys valtavista legosammioista on työn ja tuskan takana, ja kun tekee oman päänsä mukaan, voi soveltaa paremmin.
Ja legojen mieltäminen vain poikien leluiksi on todella ahdasmielistä! Ja Friends-legoilla leikkii muuten pojatkin. Sillä pojatkin tykkää uima-altaista, koirista ja jätskistä.
Täällä myös äiti on hurahtanut legoihin lasten kanssa,kuopus on juuri 1vuotias ja esikoinen 5v. voi sitä ihanuutta kun kaikki istutaan lasten huoneessa ja taistellaan legoista.
odota vain muutama vuosi kun kuvioon tulevat pikku legot,Niihin jää myös koukkuun...Sitä huomaakin että lapset ovat karaneet pahan tekoon ja itse tekee niitä keskittyneesti ja etsii juna-asemaan jotain pientä yksityis kohtaa vielä :)
Hienoja!
Sitten aiheeseen liittymätön, joskin aiheen otsikosta mieleen tullutta.. Olisi mielenkiintoista kuulla, miksi sinä (ja lukijat/lukijoiden puolisot) olet päätynyt nimittämään itseäsi juuri isiksi. Useinhan varmaan käytetään samaa nimitystä, kuin mitä omasta isästä on käytetty, mutta kun mielestäni isi on nykyään paljon yleisempi kuin isä. Täysin subjektiivinen näkemykseni on kuitenkin se, että "ennen vanhaan" miehiä kutsuttiin enemmän isÄksi. Ainakin omassa kaveripiirissäni kaikilla oli isÄt. Nyt näiden kavereiden puolisot on isIä. Heijastaako nimitys aikaa?
Kimmoike toiveeseen on omissa ärsyyntymiskokemuksissa! Oma puolisoni on valinnut, että häntä kutsutaan isäksi, koska kokee sen jotenkin jämäkämpänä ja luontevampana(omaa kutsumaisää hänellä ei ole koskaan ollut). Hänen mielestä isi on lässytyskieltä. Itselläni on isä, joten puolisoni valinta oli oikein hyvä. Mutta... neuvolassa, bussissa, kaupassa, muskarissa, kerhoissa ja ihan kaikkialla meitä tuntemattomat puhuvat lapsille "ootkin isIn kanssa tullut, isI on tuolla, isIn sylissä on hyvä olla, onko isI töissä.." Sitten kun oikaisee, että isÄ, niin katsotaan tyhjin katsein ja jatketaan isittelyä tai aletaan puhumaan iskästä. Eikö isÄ ole kuitenkin se virallinen suomenkielinen nimitys, kun puhutaan vieraasta henkilöstä?! Tämä kun on ainoa isän kirjoittama blogi, jota seuraan, niin siksi heitän pallon sinulle! Vai liittyykö muilla aiheeseen intohimoja..?
Heh, hauska kysymys. Voisinkin tehdä tuosta postauksen joku päivä. Oma isäni on "iskä", mutta itseäni en osaa kutsua iskäksi.
Haa, meillä mies rakensi myös pojan "kanssa" ihan samanlaisen Eiffel-tornin! Torninrakennus (millaisen vain) on pojan (2v) lempparipuuhaa!
Kommentoi