Luovuus kukkii kaaoksesta
Harva ravintola on aiheuttanut sellaista pöhinää kuin keväällä Pienelle Roobertinkadulle avattu Luovuus kukkii kaaoksesta. Se on paitsi kerännyt kehuja kaikilta, jotka ovat siellä käyneet, saanut myös Helsingin Sanomien ravintolakriitikolta harvinaiset viisi tähteä!
Kevät ja alkukesä menivät niin tiiviisti puutarhatöissä, ettei ravintolaillallisia ehtinyt edes ajatella. Kerran kesälomalla yritimme Rouvan kanssa saada tiski- tai ikkunalautapaikkoja, mutta nekin olivat jo varatut.
Vietimme viime viikolla hääpäivää (20 vuotta btw!), ja tein Rouvalle yllätykseksi pöytävarauksen LKK:hon. En samalle illalle, sillä ravintola on auki vain perjantaista maanantaihin, mutta sain kuitenkin pöydän samalle viikolle.
LKK:n konseptia on vaikea kuvailla. Ruoka ei edusta puhtaasti mitään tiettyä keittiötä, ja menussa voi olla niin sashimia kuin varhaisperunoitakin. Menu on puolestaan rakennettu hauskasti niin, että se koostuu pienistä annoksista, ja halutessaan on täysin mahdollista syödä kahdestaan koko lista läpi. Ja sen toki teimme.
Illallinen alkoi Japani-tunnelmissa. Lasissa oli tilkka sakea, ja lautasilla sashimiannokset: Raakakypsytettyä keltapyrstöpiikkimakrillia, hibiscusta ja retikkaa ja toisella lautasella raakaa kampasimpukkaa, umeboshia ja seesamia.
Sitten oltiinkin jo kotoisammassa makumaailmassa: Tomaatti, fenkolia ja mustapippuria.
Piipahdetaankos nyt Ranskassa? Kanaterriiniä, osterivinokkaita ja ruohosipulia sekä ”Pikkukalaa purkista” – Le Quiberonnaise -sardiineja ja sitruuna.
Nyt ainakin ollaan Suomessa: Siikaa, hernettä ja oliiviöljyä. Perunaa, hapankermaa, graavattua keltuaista ja hauenmätiä.
Pienten annosten puolesta viimeisenä pääruokana vielä hevosen ulkofilettä, mangoldia, pinaattia ja ponzua.
Ennen jälkiruokia palattiin vielä Japaniin: ”Mereneläviä ja riisiä ja levää” – Mätiä, kurkkua, tuoretta wasabia ja soijaa. Merilevärullat sai kääräistä itse.
Jättikatkarapujen, lohen ja keltapyrstöpiikkimakrillin keskellä on muuten yksi erittäin mielenkiintoinen elementti: aitoa raastettua wasabia! Sushiravintoloissa tarjottava vihreä tahna on yleensä värjättyä piparjuurta, mutta LKK:ssa pääsee maistamaan tätä aitoa harvinaisuutta.
Siitä vaan soijakupin kautta ääntä kohti!
Ennen jälkiruokaa vielä välijuustot: comtéa, pecorinoa ja brebiouta kirsikoiden kanssa, ja lasissa – ah – umeshu-likööriä.
Jälkiruokina maitojäätelöä, kirsikoita ja täysruokosokeria sekä suklaamoussea, marsalaa ja mannasuurimokeksejä.
Ah! Niin täydellistä kaikin puolin! Ja erityismaininnan ansaitsee myös palvelu ja paikan toinen omistajista, aiemmin Basbasissa työskennellyt Samu Räsänen, jonka kanssa jutustelimme pitkät pätkät ruoista, raaka-ainesta, viineistä ja ravintolan astioista, joita hän on hankkinut mm. huutokaupoista ja kuolinpesistä. Erityisen tyytyväinen hän oli täydellisestä Myrna-astiastostaan sekä suolasirottimien keräilijän kuolinpesästä, josta oli peräisin mm. pienen pieni wasabikuppi.
Eivät kehuneet LKK:ta turhaan, kokonaisuutena kokemus on aivan omaa luokkaansa personallista sisustusta myöten! Siispä isot kiitokset vielä täydellisestä illallisesta, ja nähdään pian uudelleen!
