Ooppera-arvio: Valkyyria palasi onnistuneella tulkinnalla Kansallisoopperaan
Richard Wagnerin Ring-tetralogian toinen osa, Valkyyria, on nyt vihdoin nähtävissä ja kuultavissa Kansallisoopperassa. Kansallisooppera tuottaa koko neljän oopperan sarjan uusina versioina, ja sen edellistä osaa, Reininkultaa, esitettiin Oopperassa kolme vuotta sitten. Valkyyrian piti saada ensi-iltansa jo keväällä 2020, mutta produktion ensi-ilta viivästyi yli kahdella vuodella. Seuraava osa, Siegfried on kuitenkin luvassa jo ensi keväänä.
Kuva: Ralph Larmann
Reininkullan tavoin myös Valkyyria on Anna Kelon ohjaama ja Mikki Kuntun lavastama ja valaisema. Musiikin johdosta vastaa Hannu Lintu.
Valkyyria jatkaa Reininkullan tarinaa, joka päättyi siihen, että ylijumala Wotan sai haltuunsa mahtisormuksen, jolla voi hallita maailmaa, mutta menetti sen Fafner-jättiläiselle, ja rakensi Valhalla-linnan ja muutti sinne asumaan vaimonsa Frickan kanssa.
Kuva: Stefan Bremer
Wotanilla on tämän jälkeen pitänyt kiirettä, sillä hän on ehtinyt siittää maailmaan lapsia siellä täällä. Valhallassa hänen luonaan asuvat heistä yhdeksän. He ovat valkyyrioita, soturinaisia, joiden tehtävä on tuoda taistelukentillä kaatuneita parhaita miehiä Valhallaan.
Kuva: Stefan Bremer
Wotan on kuitenkin piilotellut kahta kuolevaista lastaan, Siegmundia ja Sieglindeä, jotka ovat asuneet metsässä äitinsä kanssa. Kaksosten äiti on tapettu ja lapset ovat joutuneet eroon toisistaan, mutta he löytävät toisensa aikuisena uudelleen ja – kas – rakastuvat toisiinsa niin, että menevät naimisiin.
Wotanin puoliso Fricka on raivoissaan tästä sukurutsasta, ja miellyttääkseen vaimoaan Wotan määrää lempilapsensa, valkyyria Brünnhilden (jonka äiti on puolestaan jumalatar Erda) tappamaan kaksoset.
Kuva: Stefan Bremer
Brünnhilde uhmaa isänsä käskyä ja haluaa pelasta sisarpuolensa. Siegmund saa kuitenkin surmansa, mutta raskaana oleva Sieglinde pääsee Brünnhilden avulla turvaan. Wotan rankaisee Brünnhildea vaivuttamalla hänet syvään uneen ja ympäröi Brünnhilden tulirenkaalla. Sen läpi pääsee vain rohkea pelastaja, joka saa myös Brünnhilden puolisokseen.
Jotta tarina ei olisi riittävän erikoinen, oopperasarjan seuraavassa osassa, Siegfried, Brünnhilden pelastaa ja nai Siegmundin ja Sieglinden poika Siegfried, jonka täti Brünnhilde siis on sekä isän että äidin puolelta. Tämä lienee osa sormuksen kirousta, josta Wotania varoitettiin jo Reininkullassa.
Siinä missä sisarusrakkauden seuraaminen tuntuu paikoin kiusalliselta, Wotanin ja Brünnhilden suhde on jopa koskettava. Wotan suree sitä, että hänen on rangaistava tytärtään mutta hänellä ei ole puolisonsa vuoksi muuta vaihtoehtoa. Brünnhilde alistuu kohtaloonsa, ja isä ja tytär heittävät toisilleen pitkät jäähyväiset.
Kuva: Stefan Bremer
Wotania esittää Valkyyriassa Reininkullan tavoin Tommi Hakala, rakastavaisia sisaruksia, Siegmundia ja Sieglindeä Joachim Bäckström ja Miina-Liisa Värelä, ja heidän siskopuoltaan Brünnhildeä Johanna Rusanen-Kartano. Wotanin puolisona, Frickana kuullaan Niina Keiteliä. Kaikki solistit esittävät osansa kunnialla, eläytyvät rooleihinsa ja laulavat juuri niin mahtipontisesti kuin Wagneria kuuluukin. Helpolla he eivät pääse. Teoksessa on kolme näytöstä, ja esitys kestää väliaikoinen liki viisi tuntia.
Kelon ja Kuntun tulkinta Valkyyriasta sijoittuu toisen maailmansodan aikoihin. Ylijumala Wotan on saanut nyt ylleen saksalaisen sotajohtajan univormun, ja Valhalla on sodan komentokeskus.
Kuva: Ralph Larmann
Siivekkäiden kypärien, haarniskojen ja keihäiden sijaan valkyyriat on puettu metsästysasuihin ja he kantavat kivääreitä. Oopperasarjan kenties tunnetuin teema, kolmannen näytöksen alkusoitto Valkyyrioiden ratsastus päättyy siihen, kun uhkeat valkyyriat paljastavat rintansa. Kappale on taattu korvamato, joka kaikuu korvissa vielä useita päiviä esityksen jälkeen.
Kuva: Ralph Larmann
Valaistus ja videoprojisoinnit ovat näyttävät, ja aivan lopussa katosta laskeutuva palava rengas saa pohtimaan, onko näin suuren palavan esineen tuominen sisään varmasti turvallista.
Kuva: Ralph Larmann
Esitys on ehdottomasti katsomisen arvoinen ja Wagnerin musiikki soi upeasti. Liki viiden tunnin esitys ei tuntunut laisinkaan liian pitkältä, ja jään jo odottaman sarjan seuraavaa osaa, Siegfriediä.
Lippu saatu Kansallisoopperalta.
Lisää oopperoita:
- Aida kutsui Savonlinnan Oopperajuhlille
- Syyssonaatti on jännitteinen kuvaus padotuista tunteista
- Reininkulta johdattaa sormuksen tarinaan ja jättää odottamaan jatkoa
- Jää on alkuvuoden oopperatapaus
- Parsifal on näyttävä ja mahtipontinen vaan ei helpoimmasta päästä
- Tosca on yksi hienoimmista oopperoista
- La Traviata pian 30 vuotta Kansallisoopperassa
- Traagisen kaunis Madama Butterfly
- Taikahuilu vie mykkäelokuvan kultakaudelle
- Aida sijoittuu sekä nykyaikaan että menneisyyteen
- Oopperasta ja Jevgeni Oneginista