Ladataan...
Isyyspakkaus

Hyvää pizzaa saa monesta paikasta, mutta Franny's (348 Flatbush Avenue, Brooklyn) oli poikkeuksellisen hyvä pizzeria. Tässä 7 + 1 syytä, miksi.

1. Pizzat. Sopivan sitkeä mutta rapsakka pohja ja hillitysti harkittuja täytteitä.

2. Sakset. Vihdoin joku muukin on ymmärtänyt, että pizzaa kannattaa leikata saksilla eikä hinkuttaa palasiksi tylsillä veitsillä!

3. Cocktailit. Kokeile vaikkapa Brooklyn: vermuttia, bourbonia ja sitruunaa. Mmmm...

4. Arancinit. Paistetut riisipallot ovat olleet suosikkejamme Italiassa, ja nämä olivat parhaat arancinit, joita olemme maistaneet Napolin ulkopuolella! Rouvan piti tilata vielä toinenkin annos.

5. Cannolit. En ole juurikaan nähnyt näitä sisilialaisia jälkiruokaherkkuja Italian ulkopuolella. Rapean taikinaputkilon sisällä on makea ricottajuustotäyte. Ihanaa!

6. Limoncello. Kuuluu Italialaiseen ravintolaan kuin mozzarella pizzaan!

7. Ilmapiiri. Konstailematon, ei hienostelua.

+1: Ravintolan raaka-aineet tulevat luomu- ja lähituottajilta, se käyttää vain uusiutuvia energiamuotoja ja ekologisuus on tärkeää kaikessa sen toiminnassa. (Katso lisää täältä.)

Hyvin lämpimät suositukset, kannattaa tulla Manhattaniltakin asti!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Olemme matkallamme muutamana päivänä joutuneet pohtimaan, mitä tehdä lasten kanssa, jos ulkona sataa tai on liian kylmä. Eräänä kylmänä, sateisena ja hyvin loskaisena päivänä käännyin Timeout.comin puoleen ja bongasin listan sisäleikkipuistoista, jonka kärjessä oli Williamsburgissa sijaitseva The Twinkle World (144 Frost Street, Brooklyn).

Twinkle Worldissa lapsilla on käytössään mm. kiipeilypaikkoja, liukumäki, hiekkalaatikko, trampoliini, kauppaleikkipaikka ja lohikäärmeet, jotka syöksevät ohuita huiveja, joita lapset voivat syöttää niille.

Tekemistä riitti hyvin niiksi muutamaksi tunniksi, jotka leikkipuistossa vietimme, ja tyttö ei olisi kyllä silloinkaan malttanut lähteä pois, mutta itse en ollut kovin vaikuttunut paikasta.

Kotimaiset Hoplopit ja vaikkapa täkäläinen Brooklyn Children's Museum tarjoavat pienemmällä rahalla enemmän tekemistä, ja tämän leikkipaikan hinnoittelu tuntui hurjalta: ensimmäinen kokeilukerta on 25 dollaria (yksi aikuinen ja yksi lapsi) sen jälkeen 35 dollaria kerralta. Lastenmuseoon pääsi kuitenkin 11 dollarilla per henkilö.

Pääasia oli tietysti että lapsilla - tai ainakin toisella heistä - oli hauskaa. Toinenhan on aika lailla yhtä tyytyväinen tai tyytymätön riippumatta siitä, mihin mennään. Yleensä tyytyväinen ja hymyilevä.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Eräänä iltana mietin ääneen, että enpä ole koskaan käynyt The Metropolitan Operassa, ja jo muutamaa hetkeä myöhemmin olin päättänyt ostaa itselleni oopperalipun.

Olen todella ravannut Broadwaylla New Yorkin -matkoillamme useita kertoja, mutta oopperaa en ole uskaltautunut kuuntelemaan. Olen kuitenkin päättänyt vihdoin tutustua tähän taidemuotoon ja käynyt muutaman kerran syksyn aikana Kansallisoopperassakin.

Ajattelin, että voisin käydä keväällä kuuntelemassa ja katsomassa Rossinin Sevillan Parturin, ja ilahduin kun se oli parhaillaan ohjelmistossa myös täällä. Nythän voisin katsoa sen ensin New Yorkissa ja sitten Helsingissä ja jopa vertailla toteutuksia!

The Metropolitan Opera sijaitsee Upper West Sidella, Broadwayn tuntumassa Lincoln Centerissä. Saman aukion reunoilla sijaitsevat myös New York City Ballet'n ja New York Philharmonic Orchestran esiintymislavat.

Ostin esitykseen huokeimman mahdollisen lipun, jolla pääsi viidennelle parvelle, joka on nimetty Family Circleksi. Lipulle tuli tähän esitykseen hintaa 35 dollaria palvelumaksuineen. Halvemmalla hinnalla piti tietysti tyytyä siihen, että laulajien kasvojen ilmeitä ei täältä piippuhyllyltä asti nähnyt, ja välillä huomasin että oli jopa vaikea erottaa, kuka hahmoista oli milloinkin äänessä. Olisi siis ollut tarvetta oopperakiikareille. Kyllä esitystä silti pystyi seuraamaan oikein hyvin, mutta jos haluaisi ottaa teoksesta kaiken irti, kannattaisi maksaa suosiolla enemmän lipustaan.

Sevillan parturi on aikansa romanttinen komedia, jossa neuvokas parturi Figaro auttaa Kreivi Almavivaa saamaan itselleen ihastuksensa, kauniin Rosinan. Rosina on tohtori Bartolon suojeluksessa, ja tohtori itse suunnittelee naivansa hänet jonain päivänä. Kreivi esiintyy salanimellä, eivätkä Rosina tai Bartolo tunnista häntä, ja Figaron avulla hän pääsee tapailemaan Rosinaa Bartolon selän takana - ja jopa silmien alla. 

Libretto on hauska, ja ThemMetin yleisö nauroi tapahtumille jopa ääneen. Kansallisoopperan tavoin esitys on tekstitetty, mutta tekstit eivät ole lavan yläpuolella vaan oman istuinpaikan edessä. Ainakin omasta mielestäni lavan yläpuolelle sijoitettuja tekstejä on helpompi seurata, mutta tällä tavalla ooppera pystyy tarjoamaan useampia kielivaihtoja tekstityksille.

Opperan sävellyksistä tutuimpia hittejä lienevät ooperan alkusoitto sekä Figaron aaria Largo al factotum. Laulajat olivat kaikki hienoja, mutta erityisesti eteläafrikkalainen sopraano Pretty Yende loisti Rosinan roolissaan. Lavalla nähtiin myös oikea aasi, mutta vain statistina.

Oli hauska käydä kokemassa kuuluisa oopperatalo sisäpuolelta, ja seuraavalla New Yorkin -matkalla uskallan varmasti tulla tänne toisenkin kerran. Sitä ennen jatkan kuitenkin tutkimusmatkaa oopperan maailmaan siellä, mihin pääsen kotoa raitiovaunulla.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

F-juna ei kulje tällä hetkellä viikonloppuisin Park Slopeen, vaan Manhattanille mennäkseen pitää ajaa G-junalla Hoyt-Schermerhornin asemalle ja vaihtaa siellä F:ään. Siinäpä oli hyvä tekosyy keksiä viime viikonlopulle tekemistä muualla kuin Manhattanilla, ja hurautimmekin G-junalla ensin brunssille Greenpointiin ja jatkoimme siitä Queensin puolelle museoon.

Rouvan brunssilöytö tälle päivälle oli Esme (999 Manhattan Avenue, Brooklyn) Brooklynin Greenpointissa.

Joku on joskus kysellytkin, mistä Rouva näitä paikkoja löytää, ja täytyy sanoa, että hän myös näkee niiden etsimiseen runsaasti vaivaa. Hän käyttää paljon Googlea, käy katselemassa ravintoloiden ja kahviloiden ruokalistoja ja saattaa etsiä sopivaa brunssipaikka parikin tuntia. Paikat, joiden internetsivut ovat huonot, putoavat automaattisesti pois.

Esme oli toinen vaihtoehto reilun kilometrin päässä sijaitsevalle Four Leaves -ravintolalle, johon olisi kuitenkin pitänyt odottaa tunnin verran. Siispä päätimme kokeilla, pääsisimmekö Esmeen nopeammin, ja onneksi jonoa ei ollut siellä juurikaan. Olimme myös hyvin tyytyväisiä ruokiimme.

Suolaiset köyhät ritarit ja uppomunat olivat erinomaiset.

Pork Belly Eggs Benedictin possu oli erittäin mureaa.

Ja lapsi halusi kaikkein eniten burgerin. Hyvä, sillä olin jo huolissani, että täällä ei ole ollut tarpeeksi kuvia burgereista viime päivinä. (Tämän hampurilaisen jälkeen lapsi tosin päätti, että hän on syönyt jo tarpeeksi monta hampurilaista ja on ottanut sittemmin ravintoloissa jotain muuta.)

Listalla olleet mustikkapannukakut kuulostivat myös niin herkullisilta, että päätimme tilata yhden "pienen" annoksen jaettavaksi. Onneksi otimme sen pienen, sillä tämäkin annos koostui kolmesta valtavasta letusta, ja osa piti ottaa jo doggy bagissa mukaan kämpille.

Vain yhden metroaseman päässä Greenpointista, Queensin Long Island Cityssä, sijaitsee MoMA PS1, joka on MoMA:an kuuluva mutta itsenäinen nykytaiteen museo.

Nämä kuvat ovat maaliskuuhun asti avoinna olevasta näyttelystä Mark Leckey: Containers and Their Drivers. Museossa on esillä myös muiden taiteilijoiden näyttelyitä.

Lasta viihdytti kaikkein eniten tämä voimakkain keltaisin valoin valaistu huone, joka sai kaiken näyttämään musta-keltaiselta.

Suoraan sanottuna PS1:n tämän kertaiset näyttelyt eivät juuri puhutelleet minua, mutta niin saattaa toisinaan käydä. Siitäkin huolimatta suositukset museolle!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Harkitsin pitkään, minkä Broadway-show'n haluaisin nähdä seuraavaksi. Lopulta päädyin In Transit -musikaaliin, johon hain lipun jälleen Downtown Brooklynin TKTS-lippuluukulta puoleen hintaan.

Brooklynin TKTS on muuten Times Squarea huomattavasti kätevämpi: jonoa on vähemmän ja liput saa ostettua myös aiemmin. Times Squaren TKTS:llä myydään aamupäivisin lippuja saman päivän matinee-esityksiin ja iltapäivisin saman illan esityksiin. Brooklynissä taas myydään lippuja aamusta alkaen saman illan ja myös seuraavan päivän matinee-esityksiin.

Alennukset ovat yleensä 40 - 50 %, ja liput saa useimmiten parhaille paikoille. Käytännössä lipuista maksaa silloin n. 80 - 90 dollaria.

In Transit on ensimmäinen a cappella -musikaali Broadwaylla. Siinä ei siis käytetä yhtään soitinta, vaan kaikki äänet tuotetaan ihmiskeholla. Show'ta on esitetty joitain vuosia sitten off-Broadwaylla (pienemmässä teatterissa), ja nyt useamman vuoden tauon jälkeen se on tuotu isommalle lavalle.

Musikaalin pääteema on New Yorkin metro. Alussa kerrotaan, miten newyorkilainen viettää keskimäärin kaksi tuntia päivässä metrossa. Se tekee vuodessa yhteensä kuukauden verran aikaa, jolloin hän ei ole siellä eikä täällä vaan vain matkalla johonkin. Metrossa ihmiset myös kohtaavat toisia matkustajia, tuttuja ja tuntemattomia.

In transit kertoo yhdestätoista ihmisestä, joita kaikkia yhdistää metro. On mm. Broadway-tähteydestä haaveileva toimistotyöntekijä-näyttelijä, työnsä menettänyt Wall Street -meklari, homopari, erosta huonosti toipuva nainen ja tämän exä. Jokaisen tarina liittyy jotenkin johonkin toiseen hahmoon, ja välillä metrosta poistutaan hahmojen koteihin tai työpaikoille. Näyttelijät ovat esillä tasaisesti eikä yksikään hahmoista ole erityisemmin päähenkilö.

New Yorkin metro on myös yksi keskeinen hahmo, ja sen kuulutuksista, viivästyksistä ja poikkeusreiteistä väännetään vitsejä, jotka aukenevat vain, jos metrolla on kulkenut enemmänkin kuin kerran tai kaksi.

A cappella -laulu toimii esityksessä erittäin hyvin, ja välillä jopa unohtaa seuraavansa pelkkää laulua ilman yhtään instrumenttia. Esitys on myös hyvin intiimi, sillä teatterissa ei ole perinteistä teatterilavaa. Näyttelijät esiintyvät tavallaan yleisön keskellä katsomoon työntyvällä metrolaiturilla ja ovat aivan kosketusetäisyydellä ensimmäisistä penkkiriveistä.

Laulujen takana on Kristen Anderson-Lopez, joka on säveltänyt muun muassa Frozen-elokuvan musiikit mukaan lukien Let It Go:n. Onpa sama nainen muuten tekemässä myös sekä Frozenin Broadway-versiota että Frozen-elokuvan jatko-osaakin.

Esitys oli virkistävän erilainen ja taitavasti laulettu. Tarina ei ollut järin yllättävä mutta hahmot olivat sympaattisia. Kappaleista yksikään ei jäänyt korvamadoksi, mutta hyvin ne toimivat lavalla. Oli hienoa kuunnella kymmentä laulajaa ja yhtä beatboxaajaa ja heidän muodostamiaan puhtaita harmonioita ja rytmejä. Esitys kesti vain puolitoista tuntia, eikä siinä ollut väliaikaa. Olisin suonut show'n kestävän pidempäänkin, jolloin hahmoihin olisi saanut lisää syvyyttä.

Ei tämä show aivan oman suosituslistani kärjessä ole, varsinkaan jos Broadwaylla pyörivät klassikot ovat vielä näkemättä, mutta itse olin iloinen, että kävin katsomassa esityksen.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Onko tässä maailman hulppein kirpputorilokaatio?

Ainakin lähellä sitä tämä Brooklyn Flean talvisijainti (One Hanson Place, Brooklyn) on. Rakennus on vanha Williamsburgh Savings Bankin talo, jonka ylemmistä kerroksista on tehty asuntoja ja vanha pankkisali toimii tapahtuma- ja kuvauspaikkana.

Brooklyn Flealla on useita toimipaikkoja: kesällä ulkoilmassa ja talvisin täällä sisätiloissa. Talvikirppari on auki lauantaisin ja sunnuntaisin klo 10 - 18 aina maaliskuun loppuun saakka, jonka jälkeen toiminta siirtyy jälleen ulkotoreille.

Myyjät ovat antiikki- ja keräilytavaroita myyviä liikeitä, mutta mukana on myös joitain paikallisia designereita.

Yksi suosikkiliikkeistä on Dan's Parents' House, joka on saanut alkunsa siitä, kun Dan on alkanut oikeasti myydä vanhempiensa vanhan talon kätköistä löytyneitä vanhoja lelujaan ja muuta keräilytavaraa. Sittemmin business on laajentunut osto- ja myyntitoiminnaksi.

Kirpparilla on kyllä kiva käydä ihan vaan katselemassa ja ihastelemassa hienoa pankkisalia.

Rakennuksen pohjakerroksessa, vanhassa pankkiholvissa, on ruokatori Smorgasburg. Saimme sinne seuraksi myös Annen ja Raijan ennen kuin heidän oli suunnattava lumimyrskyn läpi kohti JFK:tä ja paluulentoaan.

Smorgasburgissa oli tietysti haukattava jälleen aitoa ja alkuperäistä ramenburgeria. Se oli niin herkkua, että tyttö haukkasi koko burgerin, ja jouduimme ottamaan Rouvan kanssa vielä toisenkin.

Vielä erikoisempaa herkkua oli hummerisämpylä, joka oli todella täytetty hurjan kokoisilla hummerinpalasilla.

Anne haki jotain niin tulista rullaa, että haukoimme kaikki vuorotellen henkeämme sen parissa, kunnes uhrauduin syömään itse loput.

Tikkuun pistellyt ja juustogratinoidut viiriäisenmunat olivat herkkua.

Loppuun haimme vielä frozen cheesecake -jäätelötikun.

Luulen, että saatamme palata tänne vielä seuraavanakin viikonloppuna!

Share

Pages