Ladataan...
Isyyspakkaus

Jos viikko sitten kesti hetkinen toipua firman juhlista, nyt yritän palautua entiselleni lauantaisen luokkakokouksen jäljiltä. Ei juhlinta niin kovin rankkaa muuten ollut, mutta aika tunteikas jälleennäkemisemme oli.

Kyseinen porukka oli se, jonka kanssa aloitimme musiikkiluokan tasan kolmenkymmentä vuotta sitten Cygnaeuksen ala-asteella Jyväskylässä ja jonka kanssa olimme hyvin tiiviisti yhdessä aina lukion loppuun saakka, siis kymmenen vuoden ajan. Vaikka useimpien kanssa emme ole nähneet juurikaan viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana, tai ehkä juuri sen vuoksi, tuntui kuin olisi pitkästä aikaa palannut yhteen perheensä kanssa.

Kun on kasvanut jonkun kanssa yhdessä yhdeksänvuotiaasta yhdeksäntoistavuotiaaksi, kuuluu yhteen lähtemättömällä tavalla. Se ei ole pelkästään sitä, että tietää kavereista paljon asioita, joita ehkä kukaan muu ei tiedä, vaan kaverit ovat myös osa sinua. Uskon, että se, että olen ollut juuri näiden kolmenkymmenen ihmisen kanssa juuri ne kymmenen vuotta elämästäni on tehnyt minusta hyvin pitkälti sen, kuka olen tänään.

Ettei mene ihan liian pateettiseksi, kerrotaan vielä, miksi tämä koululuokka muodostui niin kovin tärkeäksi. Olimme luokkamme kanssa poikkeuksellisen läheisiä ja tiiviisti tekemisissä myös koulun ulkopuolella isona ryhmänä. Kyse ei ollut pelkästään luokkabileistä vaan kaikista musiikkiluokkien kautta eteen tulleista esiintymisistä ja pienistä projekteista.

Lauloimme paljon ja joka paikassa ja olimme paljon esillä sekä koulussa että sen ulkopuolella. Osa porukasta oli mukana kuoroissa, osa soitti koulun orkestereissa, osan kanssa oli lauluyhtyetoimintaa ja hyperaktiivisimmat (itseni mukaan lukien) ehtivät mukaan kaikkeen. Kun itse lähdin luokkakaverini kanssa mukaan teatterihommiin yläasteen yhdeksännellä, harjoittelimme ja nauhoitimme kyseisen Se on elämää Misi -musikaalin esityksessä käytetyt lapsikuorotaustanauhat koko luokan kanssa. Niin myös luokkakaverit pääsivät mukaan kokemaan, millaista oli valmistella sitä silloin hyvin jännittävää teatteriproduktiota.

Kun tämä porukka hajaantui äkillisesti ylioppilasjuhlien jälkeen, elämään jäi jonkinlainen tyhjiö. Yksittäisten ihmisten tapaaminen ja näkeminenkään ei tuonut takaisin sitä tunnetta, kun olimme jossain isolla porukalla ja puhkesimme spontaanisti laulaamaan niitä lauluja, joita olimme harjoitelleet vuosien aikana. Oi Lorien, Elämän sain soimaan, The Boy from New York City, Kuu... ja tietysti kaikki maakunta- ja kotiseutulaulut, jotka oli opeteltava ulkoa.

Lauantain ensimmäiset laulut kajautettiin moniäänisesti vanhan ala-asteen koulumme pihassa, seuraavat illallispaikassa Lutakon Trattoria Aukiossa ja ilta huipentui vielä karaokeen. Luokkakaverini oli valmistellut myös hulvattoman nostalgiavisan, jossa kaiveltiin vanhoja ja muisteltiin sekä menneitä tapahtumia, luokkakavereita että vanhoja opettajia. Viimeiset juhlijat eivät malttaneet lähteä yöpaikkoihinsa vielä baarin sulkeuduttuakaan vaan notkuivat yli tunnin sateisella Hannikaisenkadulla baarin edessä.

Ilta oli niin poikkeuksellinen ja tunnelma sanoinkuvaamaton, että päätimme ottaa seuraavan tapaamisen jo ensi vuodelle. Niin paljon jäi vielä laulamatta ja muistelematta. Tavoitteena on vähintään juhlia yhteisiä nelikymppisiä.

Ja kun se lukee nyt täällä internetissä, se on totta ja sen on pakko tapahtua!

 

Musiikkiluokista olen aiemmin kirjoittanut ainakin täällä.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Punajuurikausi on täällä! Ja täytyypä kehaista, että olen tehnyt ensimmäisessä kuvassa esiintyvän risoton ihan ite. No, Rouva keitti punajuuret. Nyt pitääkin todella alkaa orientoitua siihen, että kun Rouva palaa lokakuussa töihin ja minä jään kotiin, olen todella päävastuussa arkiruoistamme. Ihan ite :-o

"Meillä on tänään todellinen lempiruokapäivä! Punajuuririsotto on ollut esikoisen lempiruoka, noh, aina, mutta tänään nähtiin, että myös ensimmäistä kertaa sitä maistellut taapero vetäisi kolme lautasellista. Meidän perhe tosiaan tykkää <3 #keittiössänyt #punajuuririsotto #lempiruoka #pikkunaatti #mininaatti #gastronaatti"

"Tänään (ja huomenna) meillä syödään moussakaa. Tämä yksilö on jauhelihasta, mutta kasvisversio suppiksista alkoi kummitella takaraivossa. Stay tuned, jos sellainen kiinnostaa! #keittiössänyt #moussaka"

"Täten #punajuurihulluus voi alkaa <3 (Nämä tosin eivät ole omasta puutarhasta, enkä voi olla miettimättä, miksi ihmeessä jätin kylvämättä ne keväällä. Noh, ensi vuonna sitten.) #keittiössänyt"

"Uunipotut kehotetaan aina tekemään jauhoisista perunoista, mutta minä olen toista mieltä. Kiinteät Nicolat ovat parhaita. Kuvassa tämän syksyn ekat, jotka olivat välitilassa: ei enää uusia, ei vielä vanhoja. Aivan ihania <3 #keittiössänyt #uunipottuja"

"Minulla on tapana keittää iso kattilallinen kuivattuja (ja liotettuja) kikherneitä aina silloin tällöin, koska mielestäni ne ovat paljon parempia kuin purkkiversiot, jotka nekin ovat usein oikein hyviä. Noita keitettyjä kikherneitä sitten heittelen sinne tänne, tänään kaalipataan. 

Kuumensin ison lorauksen öljyä kattilassa ja lisäsin teelusikalliset jeeraa ja garam masalaa. Hetken päästä lisäsin peukalonpään kokoisen palan raastettua tuoretta inkivääriä ja hienonnetun ison sipulin ja kuullotin sipulit raukeiksi. Seuraavaksi lisäsin yhden pienen keräkaalin ohuina suikaleina ja pienen tilkan vettä ja haudutin puolisen tuntia. Seuraavaksi lisäsin joukkoon keitettyjä kikherneitä runsaalla kädellä ja annoin vielä hautua vartin, kunnes kaali muuttui ihanan pehmeäksi. Ihan lopuksi maustoin padan suolalla ja mustapippurilla. Lautasella seuraksi pääsivät jasmiiniriisi ja iso lusikallinen turkkilaista jogurttia, jota meillä on aina ämpärillinen jääkaapissa. "Hyvää, vaikkei niin hyvää kuin risotto", arvioi viisivuotias ruokakriitikkomme. Kaikki meni.

#keittiössänyt #syysruokaa #vegetarian #kaalipata"

"Tyhjensin vihanneskaupan alelaarin ihanan pehmeistä luumuista ja leivoin niistä piirakan, pohjana taas se raparperipiirakasta tuttu mantelijauhotaikina. Nam <3 #keittiössänyt #viikonloppu #luumupiirakka"

"'Minä teen näistä metsän', sanoi viisivuotias, kun romanescokaalisalaatin näki. Pinaattikeon alla on piiiitkästä aikaa uunikalaa: kaksi sitruunamehulla ja suolalla maustettua kuhafileetä, päällään hienonnettu purjo ja purkillinen kermaa <3 #keittiössänyt #pikkunaatti"

"Meillä on ollut monta viikkoa varsinaiset omat #kesäkurpitsatalkoot, koska mökille säkkeihin istutetut kaksi tainta ovat antaneet satoa suorastaan yltäkylläisesti. Kesäkurpitsa on siitä mainio, että se solahtaa sujuvasti (=huomaamatta) vaikka mihin, niin kuin vaikka tähän luottotomaattikastikkeeseeni, jota teen usein, kun viisivuotiaalla on kavereita kylässä. Kaikki luulevat, että se on ihan tavallista tomaattikastiketta, mutta siinäpä onkin myös linssejä ja sipulia, jotka pelottavat lapsia.

Kuullotin kaksi hienonnettua sipulia oliiviöljyssä, lisäsin ison raastetun kesäkurpitsan ja paistoin hetken. Lisäsin purkillisen säilöttyjä tomaatteja, tomaattipurkillisen vettä, desin kuivattuja punaisia linssejä ja keitin kypsäksi. Lopuksi soseutin kastikkeen, maustoin suolalla ja mustapippurilla ja sekoitin keitetyn spagetin joukkoon. Lautasella raastoin päälle vähän parmesaania. Maistui, aikuisillekin <3 #keittiössänyt"

"Aamiaishommia. #keittiössänyt #kantarelleja"

"Kävin eilen Marttojen sieniretkellä Nuuksiossa, ja saalis oli vähän vaatimaton, vajaa litra minikokoisia suppilovahveroita. Niistä kuitenkin syntyi piirakka, koska täytettä sai jatkettua ovelasti parilla sipulilla ja keskikokoisella kesäkurpitsalla, mausteena timjamia ja rakuunaa mökiltä. #keittiössänyt #suppilovahverot #sienipiirakka"

"Voi kuinka iloiseksi olen tullut tällä viikolla, kun olen lukenut kukkakaalikokkauksistanne. Iso kiitos ihan jokaisesta kuvasta ja kommentista, niitä on ollut mahtava selailla! Jatkakaahan samaa rataa, lupaan järkkäillä pienen yllätyksen tähän liittyen <3

Kuvassa muuten syömme TAAS sitä nepalilaishenkistä kastiketta ja kukkakaalipullia, myös taaperolle maistuu. Jos innostuit, katso tarkemmat ohjeet alkuviikon postauksistani.

Ihanaa, rentoa viikonloppua! #keittiössänyt #kukkakaalitalkoot"

"Koska kesäkurpitsakasa kasvaa pöydällä (tosin ei vedä vertoja kurkkukasalle, taas löysin tänään kasvihuoneesta puolimetrisen hirviökurkun) ja lämmitin joka tapauksessa uunin ahvenfileiden takia, päätin tehdä nopean kesäkurpitsavuoan samaan syssyyn. Viipaloin kaksi kesäkurpitsaa ja kourallisen pikkutomaatteja ja ladoin vuokaan vuorotellen basilikatahnan kanssa. Pinnalle vielä pallo mozzarellaa ja 200-asteiseen uuniin vajaaksi puoleksi tunniksi. Aika herkkua. #keittiössänyt #sadonkorjuu #kesäruokaa"

"Ensin mietin, ettei näin riivitystä piirakasta voi ottaa kuvaa, mutta toisaalta tästä nyt toki näkyy, että tosiaan maistuu! Syksyn (?) ensimmäinen piirakka pakastemustikoista, olkaat hyvät. Pohja on raparperipiirakasta tuttu, se, johon tulee vähän mantelijauhoja. #keittiössänyt #mustikkapiirakka #liianhyvää #kaikkimeni"

 

Rouva Instagramissa: @satu_koivisto

Sarjan edelliset osat:
Gastronaatti: Arjen ruokavinkit #24
Gastronaatti: Arjen ruokavinkit #23

Gastronaatti: Arjen ruokavinkit #22

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Onko se.. onko se..? Kyllä! Se on viulu!

Entäpä ne viulutunnit, joiden suhteen olin sormi suussa vielä pari kuukautta sitten?

Nekin alkoivat eilen, ja tässä kerrataan kotona ensimmäisen viulutunnin oppeja: "Karhukieli, isäkieli, äitikieli, lintukieli..."

Sain edelliseen viulutuntipostaukseeni paljon kommentteja ja yksityisviestejä, ja vaikka parhaasta metodologiasta oltiin montaa mieltä, useissa kommenteissa korostettiin, että suurin merkitys on opettajalla. Opettajia ei tietenkään voi helposti kilpailuttaa, joten jonkinlaista arpapeliä se olisi joka tapauksessa.

Kun selailin eri musiikkiopistojen tarjontaa, ja ehkä ihan vähän myös kauhistelin yksityisten musiikkiopistojen ja yksityistuntien hintoja, keksin, että soitonopettajia kouluttavat laitokset ottavat opettajaopiskelijoille harjoitus- eli pedioppilaita.

Opettaja olisi pitkällä opinnoissaan oleva viulisti, ja hänen lisäkseen opetusta valvoo vastuuopettaja. Pediopetus sai kommenteissa jonkin verran kritiikkiä, mutta positiivisiakin kokemuksia oli useampia. 

Olimme monien musiikkopistojen oppilasvalintojen suhteen vähän liian myöhässä, mutta pedioppilashaku oli edelleen käynnissä. Laitoinkin lopulta pedioppilashakemukset sekä Sibelius-akatemiaan että Metropoliaan, joka toimii Helsingin konservatorion yhteydessä.

Viime viikolla Metropolian opettaja soitti ja ilmoitti, että tytöllä olisi nyt pedioppilaspaikka odottamassa ja tunnit voitaisiin aloittaa jo seuraavalla viikolla. Saisimme myös hänen kaverinsa 1/10-viulun lainaan, joten tarvetta viulun ostamiseen ei olisi näin alkuun. Opettaja kuulosti puhelimessa superkivalta, tuntien sopiminen joustavalta ja opetuspaikkakin hyvin helposti saavutettavalta. Odottelin vielä hetkisen Sibelius-akatemian oppilasvalintoja, mutta niiden viivästyttyä päätin lopettaa jahkailun, luottaa intuitiooni ja ottaa Metropolian paikan vastaan.

Ensimmäinen tunti oli siis eilen. Opettaja kävi jo aiemmin tällä viikolla tutustumassa meihin ja tuomassa viulun kotiimme. Eilen paikalla oli varsinaisen opettajan lisäksi myös vastuuopettaja, joka osallistuu joillekin viulutunneille ja siis vastaa opetuksen laadusta. Se onkin tärkeää juuri tässä alussa, kun lapsi opettelee oikeaa soittoasentoa.

Viulunsoiton opettelu alkaa viulun käsittelystä: sen nostamisesta laukusta, kädessä pitämisestä ja asettamisesta olkapäälle. Tyttö löysi oikean asennon hyvin helposti ja pääsi pian näppäilemään myös kieliä. Jousta ei käytetä vielä hetkeen.

Opettaja käyttää muuten Colourstrings-metodia, joka tällaiselle vanhalle pianistille on tietysti täyttä hepreaa, mutta monet tuntuivat pitävän sitä suosikkinaan.

Kun nyt katson, miten lapsi nostaa instrumentin hellästi olkapäälleen, jotain läikähtää rinnassani. En voi uskoa, että tämä pieni ihminen pitelee käsissään aivan oikeaa soitinta, jonka hän on itse valinnut, ja palaa halusta oppia soittamaan sitä.

Hän on odottanut soitinta ja soittotuntien aloittamista malttamattomana siitä asti, kun joskus lupasin "katsella asiaa". Itse jahkailin asian kanssa pidempään, mutta hän oli hyvin päättäväinen ja halusi soittaa ehdottomasti juuri viulua, "koska siinä on niin kaunis sointi".

Vaikka viulu ei ehkä olisi ollutkaan itselleni ensimmäinen vaihtoehto lapsen instrumentiksi - ja ollaan ihan rehellisiä: kyllähän se hirveältä tulee kuulostamaan vielä pitkään - ovat tämä miniatyyrisoitin ja sen miniatyyrisoittaja kyllä aika söpö yhdistelmä.

Siitä se sitten alkaa ja kestää toivottavasti pitkään. Ainakin niin pitkään kuin se tuottaa iloa soittajalleen. Tiedän kokemuksesta, että eteen tulee myös vaikeita hetkiä, joten ensimmäiseen motivaationpuutteeseen soittoa ei voi antaa lopettaa. Vanhemman tärkein tehtävä on kannustaa ja tsempata.

Alussa edetään pienen askelin: kerrataan kielten nimiä, harjoitellaan oikeaa tapaa nostaa soitin laukusta ja näppäillään soitinta muutaman minuutin verran päivässä. Ja tehdään myös muita läksyjä: harjoitellaan viulun ja g-avaimen piirtämistä, taputetaan rytmissä ja kuunnellaan YouTubesta jokin viuluteos.

Kiitos kaikille teille, jotka jaoitte neuvojanne aiemmin! Ne auttoivat selkeyttämään omia ajatuksiani ja pääsemään tähän pisteeseen. Tytöllä on nyt pedioppilaspaikka täksi lukuvuodeksi, ja ensi keväänä voidaan sitten katsoa uudelleen, miten ja missä tunnit jatkuvat.

Tästä eteenpäin asia on enimmäkseen pienen viulistimme ja hänen opettajansa hyppysissä. Alku ainakin vaikuttaa erittäin lupaavalta.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Nyt oli a cappella -fanipojalle tarjolla sellainen herkkupala, että kestää hetkisen aikaa leijailla takaisin maan pinnalle a cappella -taivaasta.

Lauluyhtyeet ForkClub for Five ja Rajaton esiintyivät Helsingin Juhlaviikkojen Huvila-teltassa kaikkien aikojen ensimmäisessä yhteiskonsertissaan yhteisnimellä AcaCartelli.

Olen käynyt katsomassa jokaista näistä yhtyeistä aiemmin useamman kerran, ja viimeisimpänä näin Forkin Revolution-show'n Aleksanterinteatterissa viime syksynä. Kyseinen show liittyikin tähän AcaCartelliin siten, että osana esitystä oli musiikkivideo, jossa kaikki kolme a cappella -yhtyettä esittivät Twisted Sistersin kappaleen We're Not Gonna Take It.

Kyseisen kappaleen nauhoittaminen oli ollut ilmeisen hauskaa, sillä siitä oli poikinut nyt myös tämä kolmen bändin yhteiskonsertti!

Huvila-teltta on jokakesäinen Helsingin juhlaviikkojen konserttipaikka Helsingin Tokoinrannassa, johon se ilmestyy loppukesästä. Ohjelmistossa on usein jotain artistien tavallisista keikoista poikkevaa.

Liput myydään yleensä nopeasti, ja AcaCartellikin esiintyi lopulta kahtena iltana, kun ensimmäinen konsertti myytiin pian loppuun. Jälkimmäinen esitys oli nyt maanantaina, vaikka Helsingin juhlaviikot päättyivät tavallaan jo sunnuntaina. Tämän konsertin myötä siis myös Huvila-teltta pakataan odottamaan ensi kesää.

Huvila-teltassa oli tänäkin vuonna mahdollisuus syödä konsertin yhteydessä hyvin. Valitsimme Ravintola Juuren eväistä kalaevään (Fish & Chips) ja kanaevään (broilerin koipea, luukastiketta ja kasviksia).

Olimme annoksiimme hyvin tyytyväisiä. Oma kanani oli hyvin mehevää, ja ilahduin siitä, miten koiven liha oli irrotettu valmiiksi luusta. Luukastike oli puolestaan erittäin maukasta. Rouva kehui myös omaa kala-annostaan.

Yhtyeet lauloivat parin tunnin verran, ja konsertti oli varsinaista vokaalitykitystä. Oli hauskaa, miten jokaisella yhtyeellä oli omat soolonumeronsa, ja illan aikana kuultiin lisäksi useita yhteiskappaleita eri kokoonpanoilla. Joissain kappaleissa olivat mukana kaikki viisitoista laulajaa kun taas toiset oli sovitettu esimerkiksi vain kaikkien yhtyeiden mieslaulajille. 

Aplodien määrästä päätellen yleisön suosikkeja olivat mieslaulajien liidaamat kappaleet: Europen Final Countdown, Extremen More than Words sekä Forkin Revolution-show'ssakin kuultu Rammsteinin Du Hast Mich, joka taisi tulla suurimmalle osalle yleisöstä suurena yllätyksenä. Taattua oli myös Club for Fiven Tuukka Haapaniemen jyrisevän basson herättämä ihastus Dire Straitsin Brothers in Armsissa sekä vieläkin matalammalle menevässä venäläisessä oopperanumerossa.

Klassisen äänenmuodostuksen taitojaan pääsivät esittelemään myös Forkin Anna Asunta ja Jonte Ramsten, jotka tulkitsivat vallan hienosti italialaisen oopperapop-kappaleen Con te partirò.

Kolme lauluyhtyettä ovat hauskasti erilaiset. Siinä missä Rajaton ja Club for Five loistavat teknisellä puhtaudella, Forkin vahvuus on ehdottomasti show'ssa. Överisti mennään ylpeydellä, ääniefektilaite kuumana ja paljetit kimaltaen. Jokainen ryhmä osoitti jälleen, miten monipuolisia laulajia heidän riveissään on, ja miten laulajat voivat vetäistä käytännössä mitä tahansa mistä tahansa genrestä.

Tunnelma Huvila-teltassa oli huikea ja yleisö ei olisi malttanut päästää taiteilijoita pois lavalta. Sanokaa minun sanoneeni, mutta en usko, että tämä jäi AcaCartellin viimeiseksi konsertiksi. Minä ainakin lähtisin kuuntelemaan uutta konserttia vaikka heti.

We want more! We want more!

Psst, jos joku tarvitsee omaan a cappella -yhtyeeseensä baritonia, olisin ehkä vähän kiinnostunut... :)

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kurkut ja tomaatit eivät ole ainoita vihanneksia, joista olemme päässeet nauttimaan viime aikoina.

Saimme viikonloppuna kerättyä puutarhamökiltä myös porkkanoita ja herneitä. 

Keltaiset porkkanat eivät kuitenkaan olleet aivan niin makeita kuin toivoimme, joten ensi vuonna vaihdamme toiseen ja oranssiin lajikkeeseen.

Herneenversot söi kerran jo pupu, ja ajattelimme, että ne eivät ehtisi enää kypsyä. Ehtivät kuitenkin, ja voi miten supermarkeita ne ovat!

Ensi vuonna ymmärrän sitten suojata ne verkolla heti alkukesästä.

Sen sijaan munakoiso... voi sitä. Tämä kananmunan kokoinen kasvain on ainoa, jonka olemme puolen vuoden kasvatuksella saaneet aikaiseksi.

Ei jatkoon.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Tänä viikonloppuna ei ole paljoa muuta ollut mielessä kuin firman bileet ja niistä toipuminen. Kyseessä eivät olleet mitkä tahansa bileet vaan niin käsittämätön spektaakkeli, että näitä juhlia muistellaan vielä pitkään.

Kyseiset juhlat olivat Rovion Back to Shcool party (kirjoitusvirhe tarkoituksellinen), joka kulki myös nimellä Burning Nest.

Henkilöstölle ei kerrottu tapahtumasta etukäteen yhtään mitään. Paitsi, että paikalle mennään bussilla ja että mukaan on otettava yö- ja saunakamat. Paikka paljastui Porvoon Merisavuksi, johon tapahtuman järjestäjä Tapaus Oy oli loihtinut festarialueen meren rannalle.

Porukka majoittui puolijoukkuetelttoihin ja suuntasi saman tien päätapahtumapaikalle, johon oli pystytetty suurempi teltta.

Esiinnyimme alkuillasta firman bändin kanssa, ja tunnelma oli aktiviteettien, ruoan ja juoman ansiosta jo jyrkässä nousussa, mutta kukaan ei osannut arvata, miten ilta jatkuisi.

Viimeisen kappaleen jälkeen valot sammuivat ja teltan takaosaan avautui oviaukko.

Se johdatti juhlijat värivaloin valaistulle metsäpolulle, jossa soi eeppinen musiikki.

Muutaman sadan metrin metsävaelluksen jälkeen saavuimme toiselle teltalle, jossa käynnistyivät kunnon metsäreivit.

DJ Orkidea.

Pandora.

Mikael Gabriel.

Puolelta öin, kun melulupa päättyi, juhlat jatkuivat ensimmäisellä teltalla Michael Monroen akustisella keikalla.

Michael soitti lähes kaksi tuntia.

Aivan liian vähäisten unien jälkeen aamulla oli vielä mahdollisuus saunoa ja lojua paljussa. Ja joogata, mutta se jäi todellakin väliin.

Huh huh. Kiitos vielä kerran Tapaukselle, Brightille ja tietysti firman puolesta järjestelyistä vastanneelle Annelle! Aika meni taas liian nopeasti ja tunnelmasta ja seurasta olisi voinut nauttia vielä pidempäänkin.

Nyt on vaan rima asetettu aika korkealle tulevia bileitä ajatellen!

 

Kaikki postauksen kuvat: Aki Rask / Akifoto.

Psst, haluatko päästä mukaan seuraaviin juhliin? rovio.com/careers :)

Share

Pages