Ladataan...
Isyyspakkaus

Minulta on taidettu kysyä jo useammankin kerran, mitä mininaatiksikin kutsuttu vauvamme syö. Siitä on pitänyt kirjoittaa myös useamminkin, mutta aina on ollut jotain akuutimpaa mielessä. Nyt siis asiaan!

"Vauvan matka kohti meidän perheen ruokia, osa xx: linssipata. Sipulia, valkosipulia (niin paljon että vauvan henki tuoksahtaa!), varsiselleriä, bataattia, porkkanaa, perunaa, punaisia linssejä ja vettä, mukana porisemassa myös laakerinlehti ja pari oksaa puutarhamökin oreganoa. Maistuu! #keittiössänyt #vauvanruokaa"

Poikamme on nyt kahdeksan kuukauden ikäinen. Aloimme maistattamaan hänellä pieniä määriä kiinteitä ruokia (hedelmä- ja vihannessoseita) heti neljän kuukauden iässä. Hän vaikutti syövän hyvin mielellään kaikkea: omenaa, päärynää, avokadoa, porkkanaa, kurpitsaa... Lisäsimme uusia makuja vähitellen. Kuuden kuukauden iässä hänen ruokavalioonsa lisättiin viljatuotteet, ja siitä lähtien hän on syönyt suurin piirtein sellaisia ruokia mitä tänäkin päivänä, ja nyt ruokarytmi on vakiintunut jo hyvin säännölliseksi.

Aamulla poika syö kaurapuuron herättyään kahdeksan - puoli yhdeksän aikoihin. Poika ei saa enää maitoa (eli sitä korviketta) öisin, mutta hänet nukutetaan maidon avulla aamulla uudelleen, jos ja kun hän herää puoli seitsemän - seitsemän aikoihin.

Kahdentoista aikaan on lounaan aika, ja silloin hänelle tarjotaan jotain soseutettua lämmintä ruokaa kuten tomaatti-jauhelihapastaa, munakoisopastaa, linssipataa tai vaikkapa vihannessoseeseen sekoitettua kypsennettyä ja hienonnettua kalaa, jota meillä on pakastimessa jääpalamuotissa pakastettuna. Lounaalla on aina jotain proteiinipitoista.

"Vauvan matka kohti meidän perheen ruokia jatkuu. Tällä kertaa tein kattilallisen munakoisopastaa, joka sekin maistuu hänelle mainiosti. Onko tosiaan olemassa näin hyvin syöviä vauvoja? #keittiössänyt #vauvanruokaa #mininaatti"

Kolmelta hän syö välipalan, joka on usein hedelmäsosetta tai hyvin vähäsokerista vispipuuroa, jos Rouva on keittänyt sitä. Poika rakastaa kaikkia vispipuuroja: puolukkaa, mustaherukkaa, valkoherukkaa, punaherukkaa... Me tytön kanssa saamme puistatuksia niiden happamuudesta, mutta vauva vain maiskuttelee menemään.

"Valkoherukkavispipuuropäivä. Ja kyllä, vauva SYÖ. Mielellään. Joko uskaltaa juhlia? #keittiössänyt #vispipuuro #mininaatti"

Kuudelta on päivällinen, ja silloin poika syö päivän toisen lämpimän ruoan, joka on samankaltainen kuin lounaalla, mutta lihaproteiinin sijaan ruoka sisältää useimmiten kasvisproteiinia: linssejä, kikherneitä, papuja... Toisinaan iltaruoassa ei ole varsinaisesti proteiineja vaan se voi olla vaikkapa kurpitsarisottoa. Vielä vähän aikaa sitten ruoka saattoi olla kevyempää kuten pelkkä avokado, mutta hän on nykyisin niin nälkäinen ja syö isoja annoksia, että annamme hänelle tuhdin annoksen ihan oikeaa ruokaa.

Puoli kahdeksan aikaan hän alkaa olla jälleen niin nälkäinen ja väsynyt, että on iltapalan aika. Se on kaurapuuroa, johon sekoitetaan jotain soseutettua hedelmää tai marjaa: päärynää, omenaa, mansikkaa, luumua... Meillä on valmista omenasosetta pakastimessa, jonne Rouva on tehnyt sitä puutarhamökin omenoista ja pakastanut soseen sopivissa erissä.

Myös lounaalla ja päivällisellä tarjotut ruoat kiertävät usein pakastimen kautta: Rouva tekee kerralla ison kattilallisen ruokaa samalla, kun puuhailee muutenkin keittiössä, surauttaa sen Bamixilla hienoksi ja pakastaa ruoan pienissä Minigrip-pusseissa, joista vauva syö kerran tai kaksi.

Ja voi miten onkin mahtavaa, että ruoka maistuu pojalle niin hyvin. Hän syö valtavia annoksia: esimerkiki iltapuuro on monesti sen kokoinen, mitä söisin itse. Vain pari kertaa ruokaa on ollut liikaa, tai se ei ole maistunut muuten, ja käytännössä hän syö aina kaiken mitä annetaan. Hän on myös niin kärsimätön, että seuraavan lusikallisen pitää olla huulilla heti, kun edellinen on nielaistu. Usein hän vetäiseen sen ruokalautasellisen jälkeen vielä pullollisen maitoa.

Ei ihmekään, että hän kasvaa tätä tahtia ja on nyt jo viisi senttiä pidempi kuin siskonsa oli samassa iässä. Neuvolalääkärin mukaan hän on kuitenkin hoikka, joten syököön.

* * *

Näin! Nyt kun tämäkin aihepiiri on otettu tarkempaan käsittelyyn, voimme kauniisti pyytää Rouvaa raportoimaan kuvien kanssa useamminkin siitä, mitä hän milloinkin pojalle kokkailee!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kaupallinen yhteistyö: Pingviini

Pingviinin Puffet on yksi niistä jäätelöklassikoista, jotka muistan omasta lapsuudestani. Keksin ja jäätelön yhdistelmä on yksinkertaisuudessaan paitsi nerokas myös vastustamaton!

Tähän Pingviini-jäätelöpostaukseen tein puffetit itse ja käytin keksien sisällä Pingviini-puolukkajäätelöä. Keksien resepti on sovellettu Maku.fi:n puffet-reseptistä, mutta lisäsin siihen myös puolukkajauhetta ja valkosuklaarouhetta, kun muistin, miten ihania puolukka-valkosuklaakeksejä Rouva teki aiemmin. Käytin taikinassa myös ruskeaa sokeria, joka antaa taikinalle oman lakritsaisen arominsa.

Puolukkajäätelö on Pingviinin juhlamaku Suomen 100-vuotisjuhlan kunniaksi, ja se on tullut kauppoihin aivan hiljattain. Jäätelö on vaniljakermajäätelöä, ja siinä on puolukkakastikeraita.

Valkosuklaa-puolukkapuffetit (n. 8 kpl)

Ainekset

  • 125 g voita
  • 2 dl ruskeaa sokeria (tässä kookossokeri)
  • 1 kananmuna
  • 100 g valkosuklaata
  • 3 dl vehnäjauhoja
  • 1 dl kaakaojauhetta
  • 1/2 tl vaniljajauhetta
  • 1 tl leivinjauhetta
  • 4 rkl puolukkajauhetta
  • 1/4 tl suolaa
  • 1 pkt Pingviini-puolukkajäätelöä

Valmistaminen

  1. Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja sokeri sähkövatkaimella
  2. Lisää kananmuna edelleen vatkaten
  3. Hienonna valkosuklaa veitsellä ja sekoita suklaa ja kuivat aineet keskenään
  4. Yhdistä kuivat aineet vaahtoon
  5. Peitä taikina tuorekelmulla ja nosta se jähmettymään jääkaappin vähintään tunniksi, mielellään yön yli
  6. Leikkaa pahvista jäätelöpaketin päädyn kokoinen kaava
  7. Kauli taikinasta muutaman millin paksuinen levy ja leikkaa kaavan avulla suorakaiteen muotoisia keksejä. Painele keksien pintaan reikiä cocktail-tikulla
  8. Paista keksejä 5 - 6 minuuttia 200-asteisessa uunissa ja jäähdytä ne. Varo polttamasta keksejä, sillä se käy tummalla taikinalla helposti. Keksit saavat jäädä pehmeiksi
  9. Leikkaa jäätelöstä parin sentin paksuisia siivuja ja laita ne kahden keksin väliin
  10. Laita puffetit jähmettymään pakastimeen hetkeksi, sillä jäätelö sulaa nopeasti.

Taikina on erittäin helppoa leivottavaa eikä se tartu kiinni kaulimeen. Ja voi älytön, miten hyvältä se maistuu! Sitä olisi voinut syödä pelkiltään suklaatryffeleinä, ja niin ehkä vähän teimmekin. Puffeteja olisi saattanut tulla kahdeksankin, mutta jäljelle jäänyt taikinani riitti vain kuuteen.

Tyttö sai myös painella osasta taikinaa pieniä sydänkeksejä omalla muotillaan.

Keksit voi hyvin tehdä myös ilman puolukkajauhetta ja valkosuklaatakin, jolloin lopputulos muistuttaa enemmän klassista puffetia. Valkosuklaarouhe näyttää kuitenkin hauskalta tummassa keksissä.

Keksejä ei tällä kertaa riittänyt koko jäätelölle. Harmillista, jouduin siis syömään loput jätskit ihan näin raakana. Mmm.....

Hauskaa jäätelöpäivää kaikille ystäville!

(Psst, muista myös Veriappelsiinipirtelö! Ja katso lisää Pingviini-jäätelöreseptejä Pingviinin sivuilta.)

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Onkohan tässä maassa vielä joku, joka ei ole kuullut tässä kuussa ensi-iltansa saavasta Tom of Finland -elokuvasta? Sain kutsun elokuvan kutsuvierasensi-iltaan ja some-etkoille Tennispalatsissa, jossa oli mahdollista tavata myös elokuvan tekijöitä.

En ole kyllä oikeastaan lainkaan sitä tyyppiä, että haluan ottaa itsestäni kuvia julkkisten kanssa, mutta kun ne muutkin olivat siinä tyrkyllä Pekka Strangin ("Touko Laaksonen" eli Tom of Finland) ja Lauri Tilkasen ("Veli Mäkinen") kylkeen, niin...

Ensi-illan avajaisissa ohjaaja Dome Karukoski piti pienen puheen ja esitteli paikalla olleet elokuvan näyttelijät.

Ihastuttava Iisa lauloi uusia kappaleitaan.

Vaikka näissä kuvissa ihmisiä näyttää olevan hillitysti, vain hetkeä myöhemmin koko tila täyttyi ensi-iltavieraista, sillä elokuvaa esitettiin Tennispalatsissa lähes kaikissa saleissa, ja vieraita oli kaiken kaikkiaan 2 500! Joukosta bongasi monia lehdistä, tv:stä ja elokuvista tuttuja kasvoja.

Entäpä se leffa?

Pidin kovasti. Elokuva oli koskettava ja kaunis. Pääpaino oli Toukon ja Velin suhteessa, ja siinä, miten Toukon piirustukset päätyivät koko maailman nähtäväksi. Se kuvasi hienosti myös sitä ahdinkoa, jossa homot elivät suurimman osan Toukon elämästä. Homous oli rikollista, ja kiinni jääneitä uhkasi hoito mielisairaalassa. Se tuntuu nykyisin sairaalta.

Touko piti kuvansa piilossa Suomessa ja sanoi elokuvassa, että niitä olisi helpompi saada julkaistua Vatikaanissa kuin kotimaassa. Arvostusta löytyi lopulta vapaamielisessä Kaliforniassa, jossa homot saivat näyttää rakkauttaan myös julkisesti. Kuvat löysivät julkaisijan, ja niistä tuli maailmankuuluja.

Touko ja Veli elivät yhdessä 28 vuotta Velin kuolemaan saakka. Hän kuitenkin salasi suuntautumisensa ja henkilöllisyytensä Tom of Finlandina suvultaan siskoaan Kaijaa lukuun ottamatta.

Hänen piirroksensa ovat nykyisin kaikkien tuntemia ja arvostettuja myös homopiirien ulkopuolella. Kuvilla on ollut valtava vaikutus homoille, ja nyt ne ovat jo osa valtavirran populaarikulttuuria.

Hieno elokuva, suosittelen! Elokuvan ensi-ilta on 24.2.2017.

Rohkeuden, rakkauden ja vapauden puolesta: tof.fi/iam/.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Pienellä tytöllä oli superviikonloppu. Hän kuuli torstaina pääsevänsä katsomaan Disney on Ice - Frozen -näytöstä Hartwall-Areenalle sunnuntaina. Sitä piti fiilistellä jo perjantaina ja lauantaina ja vaihtaa vuosi sitten samasta paikasta ostettuun taikasauvaan tuoreet paristot. Hän sai ottaa sen mukaan näytökseen.

Lauantaina oli kuitenkin luvassa myös toinen superyllätys, jota oli toivottu ja josta oli puhuttu ainakin vuosi: tyttö pääsi ensimmäistä kertaa ikinä yökylään päiväkotikavereidensa luo. Vaikka retki oli odotettu, se oli myös kovin jännittävä. Entä jos tulisikin ikävä isiä ja äitiä?

Olin varma, että kun hän on kavereidensa kanssa, isi ja äiti unohtuvat heti. Hän halusi kuitenkin äidin villapaidan mukaan turvarievuksi, ja ottikin sen nuuhkittavaksi heti, kun olimme perillä kavereiden luona.

Kotiin palasi ikionnellinen tyttö. Yökylässä oli leikitty, katsottu elokuvaa ja syöty jäätelöä, ja kaikki oli mennyt hienosti. Ja kuten arvata saattaa, tytöt olivat käyneet nukkumaan vähän liian myöhään ja heränneet aikaisin, joten aivan ensimmäisenä kotiin palattuaan tyttö kaatui sänkyyn ja otti pienet päiväunet.

Isi ei tänä vuonna päässyt mukaan Disney on Ice -näytökseen vaan jäi viettämään laatuaikaa toisen poikasen kanssa. Näytös oli ollut kuulemma hieno. Poikanen leikki lattialla, ja isi katsoi telkkaria.

Alkavasta viikosta tuleekin sitten varsinainen superviikko itselleni, sillä menoja on useammalle illalle. Palataan asiaan!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Blogini täytti tällä viikolla viisi vuotta. Juhlapäivää vietettiin kaikessa hiljaisuudessa, sillä unohdin koko asian. Viisi vuotta on kuitenkin pitkä aika blogille, joten juhlapäivä olisi ansainnut tulla vähintään mainituksi. Onneksi vieläkään ei ole myöhäistä.

Tästä se alkoi vuonna 2012

Yllä oleva postaus on tämän blogin ensimmäinen. Tämä postaus on puolestaan numero 1 414. Lukijoita blogilla on ollut Google Analyticsin tietojen mukaan viiden vuoden aikana yli miljoona ja sivulatauksia kuusi miljoonaa. Kuukausitasolla lukijoita on n. 30 000.

Hurjilta tuntuvat nämä luvut, kun ottaa huomioon, että koko blogin pitäminen alkoi vain hetken mielijohteesta ja tarkoitus oli kirjoittaa silloin tällöin, ehkä pari - kolme kertaa viikossa.

Lukijamäärän lisääntyessä kahden postauksen viikkotahtini muuttui kuitenkin tiheämmäksi, ja pian huomasin päivittäväni blogia jopa kuudesti viikossa.

Blogin aihepiirit ovat pysyneet yllättävän muuttumattomina alusta asti. Lapset, perhe, ruoka ja matkat ovat olleet läsnä jo aivan ensimmäisissä postauksissakin, mutta kausivaihtelua tietty on. Blogin nimestä huolimatta suurin osa postauksista koskee aivan muita asioita kuin isyyttä tai lapsia. Lapsi ei muuten aivan alussa esiintynyt blogissa kasvoillaan, mutta myöhemmin luovuin tästä rajauksesta. Lasten nimet olen kuitenkin pitänyt poissa blogiteksteistä. Alussa kirjoitin räväkämmin ja kantaaottavammin, mutta koettuani muutamat paskamyrskyt päätin pitää jatkossa kieleni keskellä suuta ja keskittyä positiivisiin aiheisiin.

Kaupallisuus ja blogilla ansaitseminen eivät olleet koskaan syy perustaa blogia, vaikka ajattelinkin, että olisihan se kivaa, jos harrastuksesta saisi vielä jotain pientä sivutuloa. Lukijamäärien kasvu sai minut kuitenkin ymmärtämään, että blogilla olisi myös kaupallista potentiaalia. Kokopäiväisestä bloggaajan urasta en ole kuitenkaan koskaan haaveillut.

Vuoden 2013 alussa siirryin pyynnöstä Lilyn sopimusbloggaajaksi. Sovimme pienestä kuukausikorvauksesta ja mahdollisuudesta saada lisätuloja kaupallisilla sisältöyhteistöillä. Käytännössä näitä yhteistöitä oli alussa hyvin vähän, minkä luulen johtuvan ainakin osittain siitä, että blogini oli - ja on edelleen - aikamoinen outolintu muuten naisvaltaisessa ja itseäni keskimäärin nuoremmassa skenessä.

Sittemmin sopivia yhteistöitä on löytynyt kivasti, mutta mainosten määrä on pysynyt silti maltillisena. Minun ei ole pakko lähteä mukaan yhteenkään kampanjaan, ja jokaisesta maksetaan erikseen sovittu kertakorvaus. Joissain toisissa blogeissa paljon puhuttanutta ilmaista tavaraa en saa blogin kautta juurikaan, ja kehotan aidoista kaupallisista yhteistöistä kiinnostuneita tahoja olemaan yhteydessä A-lehtiin ja sopimaan kaupalliset ehdot heidän kanssaan. En ole nähnyt tarpeelliseksi perustaa omaa yritystä blogin palkkioiden laskutusta varten vaan teen hommat A-lehdille verokortilla. Blogissa on nykyisin kaupallisia yhteistöitä keskimäärin muutaman kerran kuukaudessa, mutta vaihtelua kuukausien välillä on paljon. 

Täytyy sanoa, että vaikka tulojen saaminen bloggaamisesta ei ollut syy perustaa blogia, jossain vaiheessa siitä tuli syy jatkaa harrastusta. On myönnettävä, että viiteen vuoteen on mahtunut myös niitä hetkiä, kun kirjoittaminen on tuntunut vaikealta ja liikaa aikaa vievältä ja olen harkinnut koko homman lopettamista. Sitten olen kuitenkin ajatellut, miten paljon aikaa ja vaivaa olen jo nähnyt blogin eteen, ja päättänyt, että ei sitä kaikkea kannata vielä heittää hukkaan. Ja sitten jostain on löytynytkin uutta intoa ja uusia aiheita, joista kirjoittaa.

Postausten määrät ovat vaihdelleet kausittain. Kun siirryin sopimusbloggaajaksi, minulla oli alkuun sovittu postausten vähimmäismääräksi 23 postausta kuukaudessa eli 5 - 6 postausta viikossa. Se alkoi tuntua liian raskaalta, joten jossain vaiheessa sovimme, että postausten määrää vähennetään 18:aan eli 4 - 5 postaukseen viikossa. Joskus syksyllä 2015 sekin alkoi tuntua liialliselta, ja pohdin jälleen vakavasti, mitä tekisin blogin kanssa. Olin jopa aikeissa lopettaa, mutta sittenpä saimmekin tietää toisen lapsemme tulosta, ja sain erittäin hyvän syyn jatkaa blogin pitämistä.

Postausten määrä oli kuitenkin suuri kysymysmerkki, sillä sen neljäkin postauksen aikaansaaminen tuntui monesti vaivalloiselta, ja tein sitä usein jopa yöunien piikkiin. Keskustelin aiheesta mm. WTD-Natan kanssa, ja hänellä oli minulle hyvin silmiä avaava neuvo: on parempi tehdä pieniä postauksia useammin kuin isoja postauksia harvoin. Esimerkiksi joltain matkalta ravintolavinkkejä voi postata aivan hyvin matkan jälkeenkin ravintola kerrallaan ja sitten vasta myöhemmin tehdä iso koostepostaus, johon kerää parhaat palat ja lempparit.

Mitä siis tein? Sen sijaan, että olisin vähentänyt kirjoitusten määrää, ratkaisin motivaatio-ongelmani alkamalla kirjoittaa vuonna 2016 joka päivä. Aivan paria poikkeusta lukuunottamatta postasin viime vuonna uuden jutun päivittäin, ja vuoden postausten kokonaismäärä oli 361. Havaitsin, että kun kirjoittaa useammin, tekstiä syntyy helpommin. Ja kun postaa joka päivä, antaa itselleen myös luvan postata aivan jostain pienestäkin asiasta. Jokaisen postauksen ei tarvitse olla spektaakkeli.

Sovimme vuosi sitten myös uudesta palkkiomallista Lilyn kanssa. Sen sijaan, että saisin kiinteää kuukausikorvausta, palkkioni on nyt sivulatausperusteinen, ja voin itse päättää, minkä verran postaan tai olen postaamatta.

Postaaminen joka päivä oli tavallaan helppoa, mutta silti niin aikaa vievää, että tänä vuonna olen päättänyt harventaa tahtia. Olen luvannut itselleni, että en aio enää tehdä postauksia yöunien piikkiin ja jos jonain iltana en ehdi kirjoittaa, seuraavana päivänä ei tule postausta. Enkä tunne siitä minkäänlaista huonoa omaatuntoa.

Blogin pitäminen siis jatkuu edelleen, ja blogin painotuksissa ei ole nähtävissä muutoksia tällä kuudennella tuotantokaudella. Kevään tullen nähdään enenevässä määrin postauksia puutarhamökiltä, ja lähiaikoina paljastan lisää uudesta kirjaprojektistamme, joka tulee näkymään blogissakin runsaasti vuoden mittaan.

Kiitos, että olet mukana!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Mistä oli pienen tytön New Yorkin -matka tehty?

Kävelyistä isin, äidin ja pikkuveljen kanssa.

Verkkaisista aamuista Park Slopessa.

Metromatkoista Manhattanille.

"Linnoista". ("Wau! Isi anna kamera!")

Joulukoristeista.

Isoista ruseteista.

Koristeellisista näyteikkunoista.

Perhosista.

Museoista.

Kirpputorilöydöistä.

Aladdin-musikaalista.

Pretzeleistä.

Houkutuksista kadun varrella.

Vaikuttavista kylteistä.

Pienistä linnuista.

Kenkähaaveista.

Kauniista kukkasista.

Kivoista retkistä.

Pilvenpiirtäjistä.

Vapaudenpatsaasta.

Pitkistä ja runsaista brunsseista.

Hampurilaisista.

Herkuista.

Niistä oli pienen tytön New Yorkin -matka tehty!

Kaikki kuvat ovat hänen itse ottamiaan. Paitsi tämä.

Share

Pages