Ladataan...
Isyyspakkaus

Sanoista teoksi. Kun huomasin aiemmin tällä viikolla, että emme ole viettäneet koko syksynä yhtään pizzaperjantaita, päätin viedä lapset eilen tytön tanssitunnin jälkeen pizzalle Putte'siin (Kalevankatu 6).

Rouva oli omien kavereidensa kanssa BasBasissa, joten hän ei ollut tällä kertaa mukana.

Kerta oli ensimmäinen tällä porukalla, mutta aivan hyvin homma toimi kahden lapsenkin kanssa. Taaperolle löytyi syöttötuoli, ja hän vaikutti tyytyväiseltä ruokaansakin.

On kiva, että elämässä on jotain pysyvyyttä, joten syön Putte'sissa aina saman pizzan.

Silence of the Lambs oli tosi hivenen liian mausteinen pojalle, joten hän jakoi tytön kanssa Prosciutto-pizzan, joka on puolestaan tytön vakiovalinta.

Ilmakuivatun kinkun ja rucolan poika tosin syötti minulle, mutta muuten pizza maistui. Yhdessä he söivät kaksi kolmannesta pizzasta. Loput otimme mukaan laatikossa.

Putte's on aina yhtä suosittu, ja lähtiessämme pizzeriasta ulko-ovella oli jonoa. Ei ihmekään, sillä pizzat ovat kaupungin parhaimmistoa. Ja emmeköhän mekin tule tänne taas pian uudelleen.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kansallisbaletin talven suurteos Kalevalanmaa sai ensi-iltansa viime viikolla. Pian Kansallisbaletin jättävä johtaja Kenneth Greve on luonut oopperatalon lavalle sellaisen ylistystanssin Suomelle ja suomalaisille, että sen vertaista saa hakea.

Aino (Terhi Talo) / © Suomen Kansallisbaletti, Mirka Kleemola

Baletin päähenkilöt ovat kalevalaiset hahmot Aino, VäinämöinenIlmarinen ja Lemminkäinen sekä Pohjan akka, Louhi.

Lavalla ei kuitenkaan kerrata Kalevalan tapahtumia vaan hahmot johdattavat katsojat tutustumaan siihen kansaan, joka Kalevalanmaassa asuu. 

Väinämöinen (Michal Krčmář) ja Sisu (Arne Estlander) / © Suomen Kansallisbaletti, Mirka Kleemola

Esitys ei käsittele sen vähempää kuin koko Suomen historian aina jääkauden päättymisestä nykypäivään saakka ja onnistuu erinomaisesti kiteyttämään monia olennaisia tapahtumia maamme käännekohdista: suomalaisuuden nousun, sodat, maaltamuuton ja jopa viime vuosikymmenten menestystarinat urheilun, viihteen ja teknologian saralla.

Yksi päähenkilöistä on myös suomalainen sisu. Tarkemmin sanottuna pieni piikkitukkainen Sisu-poika, joka tsemppaa suomalaiset jaksamaan, kun muut jo luovuttaisivat.

Enpä olisi uskonut, että näkisin Kansallisbaletin lavalla yhtä aikaa Angry Birdsin Redin, Tom of Finlandin nahkahousuhomon, Katri Helenan ja Jorma Uotisen, mutta siellä he kaikki olivat hevareiden, jääkiekkoilijoiden ja vapun juhlijoiden seurassa hytkymässä Daruden Sandstormin tahtiin.

© Suomen Kansallisbaletti, Mirka Kleemola

Baletissa on kaksoismiehitys, ja näkemässämme esityksessä pääosissa nähtiin Terhi Talo (Aino), Michal Krčmář (Väinämöinen), Hanako Matsune (Pohjan akka), Sergei Popov (Ilmarinen) ja Thibault Monnier (Lemminkäinen). Väliajan jälkeen Sergei Popovin ilmoitettiin loukkaantuneen, ja Ilmarisen roolissa jatkoi toisen miehityksen tanssija Frans Valkama.

Erityisesti Hanako Matsune pääsi loistamaan Suomi-neitoa alati varjostavana Pohjan akkana Tuonelan joutsenparvineen.

Hanako Matsune, Terhi Talo / © Suomen Kansallisbaletti, Mirka Kleemola

Baletin tarinaa on suomalaisena helppo seurata, vaikkei olisi etukäteen tutustunut siihen, mitä lavalla tapahtuu. Jääkauden väistyttyä Suomen asuttaa kalevalainen kansa, joka kulkee vähitellen kohti itsenäisyyttä. Mukana on sekä historiallisia tapahtumia ja merkkihenkilöitä kuten Elias Lönnrot, J. L. Runeberg, J. V. Snellman ja Minna Canth että kalevalaista mytologiaa.

Tansseissa viitataan myös tuttuihin maalauksiin. Lemminkäisen äiti näyttää juuri niin kärsivältä poikansa ruumiin vierellä kuin Gallen-Kallelan maalauksessa, ja sisällissodan taustalla kannetaan haavoittunutta Suomi-neitoa kuin enkeliä Hugo Simbergin taulussa.

Sisällissotakohtaus oli muutenkin yksi liikuttavimmista: punainen ja valkoinen sotilas taistelevat kuin pakotettuina olemaan eri puolilla vasten tahtoaan, ja kuoron laulama Suojelusenkeli ("Maan korvessa kulkevi lapsosen tie") nostaa väkisin pala kurkkuun.

Pidin hienona oivalluksena myös toista sota-aikaan liittyvää pientä asiaa, joka monilta saattoi jäädä huomaamatta. Sodan alkaessa orkesterimonttuun laskettiin tikkaat, ja rumpaleita kutsuttiin lavalle joukkoihin kuin muistutuksena siitä, miten sota kosketti kaikkia riippumatta asemasta tai ammatista.

Atte Kilpinen, Ilja Bolotov / © Suomen Kansallisbaletti, Mirka Kleemola

Baletin musiikki yhdistää säveltäjä Tuomas Kantelisen tuotantoa kalevalaisiin kansansävelmiin ja suomalaisille merkityksellisiin sävellyksiin. Kaikkein ilmeisimpiä kappaleita kuten Sibeliuksen Finlandiaa tai Paciuksen säveltämää Maamme-laulua ei lavalla kuulla, mutta Maamme-laulu on mukana mielenkiintoisella tavalla J. L. Runebergin säveltämänä ja vähemmän tunnettuna versiona. Se myös lauletaan alkuperäiskielellä, ruotsiksi. Kansallishenkeä nostattaa myös Paciuksen säveltämä Suomen laulu.

Kalevalanmaassa todella lauletaan paljon, joten aivan pelkkänä balettina teosta ei voi pitää. Se on myös tässä teoksessa erinomainen ratkaisu. Oopperan kuoron lisäksi lavalla esiintyy kansanmusiikkiyhtye Värttinä.

Eikä suomalaisuudesta voi kertoa ilman tangoa ja yhteislaulua ja jopa näitä molempia yhdessä. Koko yleisö saakin laulaa mukana, kun lavalla esitetään Unto Monosen Satumaa.

Susan Aho, Mari Kaasinen, Karoliina Kantelinen / © Suomen Kansallisbaletti, Mirka Kleemola

Mikki Kuntun mahtipontinen lavastus, valaistus ja projisoinnit viimeistelevät kokonaisuuden niin, että kaikki vaikuttaa viimeistä yksityiskohtaa myöten harkitulta. 

© Suomen Kansallisbaletti, Mirka Kleemola

Kalevalanmaa on hauska ja liikuttava, kepeä ja mahtipontinen. Verkkaisen alun jälkeen erityisesti toinen puoliaika on varsinaista tykitystä, ja aineksia olisi selvästi ollut pidempäänkin spektaakkeliin.

Kansallisbaletin Kalevalanmaa yhdistelee ennakkoluulottomasti klassista ja populaaria, kansantaidetta ja korkeakulttuuria, laulua ja tanssia. Se on helposti lähestyttävä teos kaikille meille, joille baletti on vieraampi taidemuoto, mutta uskon sen osuvan myös baletin suurkuluttajiin. Se saa katsojat nauramaan, kyynelehtimään ja viihtymään, ja uskon teoksen olevan suuri hitti Kansallisbaletille. Onnittelut tekijöille tästä täysosumasta!

© Suomen Kansallisbaletti, Mirka Kleemola

 

Lippu esitykseen saatu Suomen Kansallisbaletilta.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kun julkaisin jokin aika sitten postauksen New Yorkin 42:sta parhaasta ravintolasta, minulta pyydettiin vastaavaa postausta myös Helsingistä.

Naureskelin, että minun on helpompi tehdä sellainen postaus juurikin New Yorkista kuin Helsingistä, sillä omassa kotikaupungissa tulee ensinnäkin käytyä vähemmän ulkona syömässä ja toisaalta helpommin mentyä niihin samoihin paikkoihin kuin aiemminkin.

Sitten Helsinki Marketing pyysi minua kokeilemaan uutta My Helsinki -palvelua ja tekemään sinne jonkin listan, joka kokoaa yhteen mitä tahansa Helsingin palveluita. Päätin listata palveluun omat lempiravintolani.

Listalla voisi olla paljon enemmänkin paikkoja, mutta jostain syystä toiset ravintolat vetävät puoleensa useamminkin ja joissain sinänsä erittäin kivoissa ravintoloissa ei vastaavasti ole tullut käytyä kuin kerran. Siispä ajattelin laajentaa listaa nyt tähän postaukseen ja otin mukaan myös kolmisenkymmentä muuta paikkaa, joita suosittelen tai joissa haluaisin itse käydä seuraavaksi. Tässä siis (noin) 40 lempiravintolaani Helsingistä!

* * * 

Listalla ensimmäisenä on kahdeksan loistavaa illallispaikkaa, yksi lounasravintola sekä omat lempparini, jos menisin nyt sushille, pizzalle tai hampurilaiselle. Mukaan pääsi myös kaksi drinkkibaaria.

Kolmen kärki on toki edelleen sama, joista kirjoitin myös taannoisessa 20 x Syö Suomessa -postauksessani.

1. BasBas

Tehtaankatu 27 - 29
basbas.fi

Baskeri ja Basso Bistro - eli tuttavallisemmin BasBas - on ravintola, jossa mielestäni jokaisen tulisi käydä. Ravintolassa on kohdallaan kaikki: tunnelma, miljöö, ruoka, palvelu. Ravintola on ollut toiminnassa nyt kaksi vuotta, ja siitä tuli kertaheitolla lempparimme.

Viimeksi nautimme BasBasissa illallisen elokuussa, kun juhlimme 15-vuotishääpäiväämme, ja ilta oli kaikin puolin täydellinen. Lue lisää...

2. Kuurna

Meritullinkatu 6
kuurna.fi

Kuurna on puolestaan kestosuosikkini Helsingin Kruununhaassa, hieman syrjäisessä paikassa, johon kukaan ei koskaan vahingossa eksyisi. Kuten BasBasissa, myös Kuurnassa lista vaihtuu usein ja sisältää sitä, mikä on milloinkin parasta. En ole kertaakaan pettynyt ruokiin, ja paikan intiimi tunnelma on ainutlaatuinen.

Kuurnassa olen käynyt hiljattain kahdestikin, kerran Rouvan ja kerran bisneskumppanien kanssa. Lue lisää...

3. Farang

Ainonkatu 3
farang.fi

Gastronomisen supertähden, Tomi Björckin, ensimmäinen ravintola on edelleen suosikkini BW-ravintoloiden ketjussa. Farangin kaakkoisaasialaiset maut maistuvat omaan suuhuni ihanan mausteisen raikkailta. Lue lisää...

4. Gaijin

Bulevardi 6
gaijin.fi/

Jos Farang on oma BW-suosikkini, vaimoni valitsisi Björckilta Gaijinin. Maut tulevat Japanin ja Korean suunnalta, mutta ruoissa on paljon samaa henkeä kuin Farangissa. Viimeksi kävin tosin ravintolassa kaverini kanssa, lue lisää...

5. Vinkkeli

Pieni Roobertinkatu 8
ravintolavinkkeli.fi

Omaan top-listaani ei olekaan tullut pitkään aikaan uusia paikkoja, mutta viime vuonna avattu Vinkkeli tuntui heti kiinnostavalta ja myös osoittautui erinomaiseksi. Ulkoisesti ravintola vaikuttaa muodollisemmalta edellisiin verrattuna, mutta valkoiset liinat vain hämäävät: tunnelma on aivan yhtä välitön ja rento kuin muissakin lemppareissani. Lue lisää...

6. Kolmon3n

Kolmas Linja 11
kolmon3n.com

Kolmannella linjalla sijaitseva Kolmon3n on suositukseni kaikille niille, jotka luulevat, että Kalliossa on vain olutkuppiloita. Pieni ja viihtyisä ravintola tarjoaa hyvistä raaka-aineista valmistettua ensiluokkaista ruokaa ja ystävällisen palvelun. Viimeisen parin vuoden aikana kävimme useamman kerran samojen omistajien Loung3:ssa, mutta sen suljettua ovensa voimme kulkea Kolmatta Linjaa takaisin Kolmos33n. Lue lisää...

7. Gastro Cafe Kallio

Fleminginkatu 11
gastrocafe.fi/

Gastro Cafe Kallio (ent. Galleria Keidas) on itselleni toistaiseksi tuttu "vain" yhtenä kaupungin parhaista brunssipaikoista ja lounasravintoloista, mutta Gastro Cafe tarjoaa nykyisin myös illallisia. Nyt kun olen jo pari kertaa lyhyen ajan sisällä maininnut nämä illalliset, lienee aika varata pöytä sellaiselle. Lue lisää...

8. Putte's Bar & Pizza

Kalevankatu 6
puttes.fi/

Vakiopizzeriamme on Kalevankadun Putte's, ja vakioaikamme perjantaisin tytön tanssitunnin jälkeen. Ei toki joka viikko, ja nyt emme olekaan tainneet käydä pizzalla koko syksynä. Tilanne pitää korjata. Lue lisää...

9. Sushibar + Wine (Freda)

Fredrikinkatu 42
sushibar.fi/

Todennäköisin paikkamme sushi-illalliselle tai take away -aterialle on Fredan Sushibar + Wine. Sushit ovat aina olleet todella hyvät, ja ravintola on myös helposti saavutettavissa raitiovaunulla. Huomasin, että blogiin asti Fredan Sushibarin sushit eivät ole päätyneet, ja ylläoleva kuva on Korjaamon Sushibar + Winesta, lue lisää...

10. Roslund Teurastamon portti

Työpajankatu 2
roslund.fi/teurastamon-portti/

Hampurilaista havittelevan ohjaisin Teurastamon portin Roslundille, josta saa aidolla hiiligrillillä paistettuja purilaisia. Jos on valinnanvaraa, ottaisin hampurilaisen, jossa sisällä ei ole kaalisalaattia. Se tekee hampurilaisesta hivenen liian märän, vaikka maukashan hampurilainen on senkin kanssa. Lue lisää...

11. Himshikhar

Siltasaarenkatu 3
himshikhar.fi

Luottonepalilaisemme Hakaniemessä toimii hyvin sekä take awayna että paikan päällä. Herkulliset lammascurryt, kasvispyörykät ja varsinkin nepalilaiset momo-nyytit, eli liha-, kasvis,- tofu- tai juustotäytteiset mykyt. Suosittelen! Ehkäpä seuraavan kerran muistan myös ottaa ruoista pari kuvaa blogiin! :)

12. Korea House

Mariankatu 9
koreahouse.fi/

Viimeisenä tällä listalla vielä korealaisia herkkuja. Korealaisia ravintoloita ei taida Suomessa kovin montaa olla, mikä on sääli, sillä korealainen ruoka on erittäin hyvää. Kokeile esim. sushi-tyyppistä merilevärullaa (kimbap), lihatäytteisiä taikinanyyttejä (mandutygim), kimchi-omelettia (kimchi jeon), keittomaisia hot pot -patoja (chigae) tai kasvis-riisi-liharuukkua, jonka päällä on paistettu kananmuna (bibimbap). Kaikki pääruoat tarjotaan tulisen kiinankaalin (kimchi) kanssa, joka kuuluu korealaiseen ruokaan kuin munavoi karjalanpiirakalle.

+ Liberty or Death

Erottajankatu 5
libertyordeath.bar/

Hieman parempia drinkkejä hakisin Liberty or Deathista, Erottajalta. Hauska pieni paikka, jonka drinkkilista vaihtuu usein ja juomat tarjotaan mielikuvituksellisissa astioissa.

+ Trillby & Chadwick

Katariinankatu
trillbychadwick.fi/

Toinen hauska drinkkibaari on Katariinankadun salakapakka, "Etsivätoimisto" Trillby & Chadwick. Ravintolan tarkka sijainti on salaisuus, ja se pitää vain tietää tai etsiä nykimällä ovenkahvoja. Baarin olemassaolosta ei kerrota edes sen ovessa tai ikkunoissa. Suosittelen kokeilemaan!

* * *

Yllä olevat valinnat oli helppo tehdä, mutta muita suosituksen arvoisia ravintoloita olisi tietysti vielä pitkä lista...

Ja näissä pitäisi käydä, heti kun vaan ehtii:

Nyt sitten mietin, mitä kaikki unohdin mainita yllä. Voit heittää omia suosituksiasi myös kommentteihin, ja saatanpa päivittää listaa myöhemmin!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Muistatko, miten kävi, kun yritin kesällä vierailla Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan kasvihuoneissa? No, niissä oli juuri alkanut remontti, joten tutustuimme kasvihuoneen sijaan hiljattain uusittuun ulkopuutarhaan. Nyt remontti on jo valmis, ja kasvihuoneet kutsuvat nuuhkimaan niiden lämmintä ja kosteaa ilmaa.

Tyttö on pitänyt yhden vapaapäivän viikossa päiväkodista, ja nämä vapaapäivät ovat erinomaisia pienille retkille. Kävimmekin kasvihuoneissa juuri tällaisena vapaapäivänä ja varauduimme matkaan myös eväin ja piirustusvälinein.

Tytön kanssa olemme käyneet kasvihuoneissa kerran aiemminkin, mutta siitä on aikaa jo liki kolme vuotta, eikä hän muistanut enää käyntiämme.

Nyt uskon, että kasvihuoneissa tulee käytyä useamminkin, sillä sisään pääsee Museokortilla vaikka joka päivä! 

Kasvihuoneiden suurimmat suosikit ainakin meidän perheessämme ovat kasvihuoneiden korkein osa, Palmusali...

...sekä hieno Lummehuone, jonka vesialtaassa sijaitsevat kasvihuoneiden kuuluisat jättilumpeet.

Lapsesta oli hauskaa nähdä, miten banaani ja kahvi kasvavat.

Ja pitihän sitä kokeilla, ovatko kaktuksen piikit oikeasti niin terävät kuin miltä ne näyttävät.

Kasvihuoneissa omien eväiden nauttiminen on sallittu kaikilla penkeillä ja pöytien ääressä, joten retkeen voi hyvin yhdistää trooppisen piknikin.

Pieni taiteilija halusi myös piirtää näkemiään kasveja.

Jotenkin hyvin rauhoittavaa tämä vihreys ja kostea lämpö. 

Tekisikin oikeastaan mieli tulla tänne heti uudestaan. Vaikka yksin.

luomus.fi/fi/kaisaniemen-kasvitieteellinen-puutarha

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Tarkkasilmäsimmät lukijani kiinnittivätkin jo huomiota Rouvan uuteen käsilaukkuun Kirjamessuista tekemässäni postauksessa.

Kyseessä on tämä tamperelaisen Pihka Collectionin Vanja-laukku, jonka Rouva osti nyt syksyllä.

Miten tämä sitten minuun ja blogiini liittyy? Ei muuten liittyisikään, mutta kävin noutamassa laukun Pihkan liikkeestä Tampereen Kehräsaaresta, Tammerkosken kupeesta, samalla retkellä, kun kävimme katsomassa Cats-musikaalia tytön kanssa.

Rouvan edellinen käsilaukku hajosi, ja sitä ei kannattanut enää korjata. Hän tarvitsi siis uuden laukun ja ihastui Pihkan mallistoon. Laukkujen muotoilun lisäksi hän piti Vanja-laukun erikoisesta soljesta, ja hän halusi myös tukea kotimaista käsityötä.

Paitsi laukkuja, Pihkan mallistoon kuuluu myös kenkiä.

Ja mikä hauskinta: laukkuja ja kenkiä voi tehdä myös itse! Pihka järjestää nimittäin kenkä- ja laukkukursseja, ja valmistettavan tuotteen voi valita useasta vaihtoehdosta. Esimerkiksi juuri tämän Vanja-laukun voi saada myös itse tehtynä.

Käydessäni liikkeessä yksi oppilaista oli juuri tekemässä itselleen mustia saappaita.

Kiinnostaa todella! Ei ehkä juuri saappaat, mutta matalammat kävelykengät olisivat hienot.

Pohjan kiinnittämisen hoitavat kuulemma ammattilaiset, mutta olisihan se aika hauska ajatus, että kengät olisivat muuten aika pitkälti itse tehdyt!

Jään harkitsemaan asiaa.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Pari vuotta sitten yllätyimme siitä, millä voimalla prinsessaleikit saapuivat kotiimme. Emme omasta mielestämme yllyttäneet tyttöä näihin leikkeihin sen enempää kuin poikaa nyt autoleikkeihin, mutta päiväkotikavereiden seura teki tehtävänsä.

Vähintään yhtä paljon yllätyimme, kun muutama viikko sitten tyttö ilmoitti: ”Minä en enää pidä prinsessoista.”

Kun tiedustelin syytä, en saanut sen kummempaa selville, mutta kiinnostuksen kohteet ovat nyt jotain muuta. Kysyin tietysti, eivätkö muutkaan kaverit päiväkodissa enää pidä prinsessoista, ja kuulin, että juuri näin on käynyt.

Kuulemma Frozenkin on jo täysin out, eikä kukaan enää tykkää Frozenista.

Prinsessanukeilla voi kyllä leikkiä, mutta leikit ovat jotain muuta kuin prinsessaleikkejä ja mekot vaihtuneet trendikkäämpiin asuihin. Tässä prinsessat pelaavat Barbien kanssa jalkapalloa.

Nyt in ovat puolestaan Hatchimalsit ja Winxit. Kumpiakaan leluja meillä ei ole, mutta jollain tavalla niitä leikitään myös päiväkodin pihalla haalarit päällä.

Hatchimals on melkoista rahastusta oleva lelusarja, jossa pienet leluhahmot kuoriutuvat yllätysmunien sisältä. Ostaessa yllätysmunapaketin ei voi tietenkään tietää, mistä hahmosta on kyse, ja hahmoja on kai kymmeniä. Tätä muodissa olevaa lelusarjaa kukaan päiväkotikavereista tuskin muistaa edes ensi keväänä, mutta paine leluja kohtaan aikamoinen, sillä yhdellä tytön parhaista päiväkotikavereista on näitä hahmoja tietysti useita.

Winx on puolestaan Netflixistä löytyvä animaatiosarja, jossa on joukko tyttöjä, jotka osaavat muuttua keijuiksi. En tiedä sarjan juonesta sen enempää, mutta se on ilmeisen vauhdikas ja jännittävä seikkailusarja, joka koukutti 5-vuotiaan hetkessä. Hän on sarjan löytämisestä lähtien käyttänyt merkittävän osan ajastaan piirrellen sarjan hahmoja.

Mutta prinsessaleikit ovat todella loppuneet kuin seinään, ja nyt sitten mietimme, onko tämä niin lopullista, että prinsessakamat ja -rooliasut voi myydä eteenpäin. Ehkäpä vielä odotellaan hetkinen, sillä muidenkin lelujen kanssa on ollut havaittavissa kausiluonteisuutta.

Legot eivät ole kiinnostaneet pitkään aikaan, ja myös My Little Ponyt olivat pitkään koskematta kaapissa. Toisaalta tyttö kiinnostui ponileikeistä uudelleen sen jälkeen, kun hänen veljensä löysi ponit ja alkoi kuljetella niitä ympäri asuntoa. Myös My Little Pony -elokuva pari viikkoa siitten buustasi näitä leikkejä.

Viime aikoina pinnalla on ollut myös Barbie.

Barbie-leikit saivat uuttaa puhtia, kun ystäväni, Miia, lahjoitti meille hänen äitinsä ompelemia ja näissä kuvissa näkyviä Barbien vaatteita sekä kasan kenkiä ja asusteita, joilla hän on leikkinyt siskojensa kanssa lapsena. Muotiluomuksia löytyy usealta vuosikymmeneltä.

Leikkeihin pääsivät mukaan myös muuten unohdetut Aurora ja Elsa, joiden vartalot olivat suurin piirtein Barbien kropan kokoiset.

No, tämä kaikki tietysti saa pohtimaan, mitä ostaa lapselle joululahjaksi. Jokin kiva lelu olisi tietysti kiva antaa, kun tiedän sen ilahduttavan häntä.

Mutta yleisesti ottaen tuntuu kuitenkin, että lelut kiinnostavat lapsia vain hetkisen, joten kiinnostus ostaa mitään uutta on aika pieni. On mahdoton arvata, mikä lelu unohtuu pian ja millä leikitään vielä vuodenkin päästä.

Tämän vuoden lelukirja on jo selattu, ja sieltä on tietysti löytynyt vaikka mitä ihanaa.

Vaan miten ihmeessä te muut ratkaisette nämä joululahjapohdinnat ja vältätte turhat muotilelut, joita kukaan ei muista enää vuoden päästä?

Share

Pages