Ladataan...
Isyyspakkaus

Lauantaina pojan päiväunien aikaan hurautimme tytön kanssa Nokkakiven huvipuistoon, joka sijaitsee Jyväskylän kupeessa, Laukaan Lievestuoreella.

Huvipuistoa ei ollut olemassa vielä silloin, kun asuin Jyväskylässä, joten se ei ollut itselleni aiemmin tuttu. Olemme kyllä ajaneet paikan ohi useamman kerran, sillä se sijaitsee matkalla anoppilasta vanhemilleni, mutta vasta nyt otin asiakseni viedä lapsen pyörimään laitteisiin.

Olin varoittanut tyttöä etukäteen siitä, että puisto on sitten paljon pienempi kuin Linnanmäki tai Särkänniemi, jotta hänen odotuksensa olisivat oikealla tasolla. Olin ilmeisesti asettanut odotukset jopa liian alas, sillä lapsihan oli aivan innoissaan ja kehui, miten puisto olikin paljon isompi, hauskempi ja jännempi kuin hän odotti.

Puistossa oli useampi laite, joihin pääsi aikuisen kanssa jo alle 120-senttisenä. Yksi suosikeista oli Pilvenpyörä, joka nosti korkealle ja pyöritti sen verran vauhdikkaasti, että vatsaa kutitti.

Suurin elämys oli Vuoristorata, sillä Linnanmäen vuoristorataan hänellä ei ole asiaa ennen kuin 120 cm tulee täyteen. Kävimme tässä vuoristoradassa kolme kertaa. Se oli "hirveän hauska".

Muita sopivan vauhdikkaita laitteita olivat Törmäilyautorata sekä Vauhtivirveli ja Scrambler, jotka vatkasivat kyytiläisiä kunnolla. Vain kahteen laitteista pituus ei riittänyt: pystysuunnassa pyörivään Miamiin ja Round up -hyrrään pituutta olisi pitänyt olla enemmän. 

Puistossa oli useampia laitteita vielä pienemmille, mutta ne olivat 6-vuotiaalle jo liian lapsellisia.

Kävi hän silti kokeilemassa melontaa pienessä Kanoottijoessa.

Laitteiden lisäksi alueella on Mörkömetsä-metsäseikkailu sekä hauska Pensaslabyrintti, josta tyttö piti kovasti.

Leikkialueella oli myös liukumäki ja trampoliini.

Ja mikä tärkeintä: herkkukojuissa myytiin hattaraa, joka kuuluu olennaisesti huvipuistokäynteihin.

Tämäkin päivä oli erittäin hauska, ja tyttö sanoi itse, että oli "tosi tosi tosi tosi tosi tosi kivaa". Varsinkin alle kouluikäisille lapsille laitteita on juuri sopivasti, eikä 25 euron ranneke tunnu liian pahalta. Ja vain parin sentin päästä hän pääseekin näihin laitteisiin ilman aikuista. Pitää kuulemma tulla uudelleenkin, eikä haitaa, vaikka pituutta olisi riittävästi Lintsin hurjempiin laitteisiin.

Olemme palanneet Jyväskylän-retkeltä jo kotiin, mutta olisi kyllä voinut ihan hyvin jatkaa lomailua kaupungissa vielä päivän tai pari. Helsinki ja kaikki hommat kotona ja puutarhamökillä kuitenkin kutsuivat.

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kun Jyväskylään tulee, on hyödynnettävä mahdollisuus viettää vapaailtaa ihan ilman lapsia. Viimeksi tammikuussa vietin varsinaisen superpäivän, kun kävin yhden päivän aikana elokuvissa, syömässä, parturissa ja oopperassa. Aivan yksin.

 

Aivan vastaavaa en tehnyt tällä kertaa, mutta perjantaina käytyäni pojan päiväunien aikaan tytön kanssa kylässä kavereilla, kävin tipauttamassa tytön mummolaan ja sanoin kaikille, että nähdään huomenna. Hurautin paikallisbussilla Jyväskylän keskustaan ja annoin sisäisen manboyni päästä valloilleen.

* * *

Suuntasin aivan ensimmäisenä elokuviin katsomaan Solo: A Star Wars Storyn. Ja sehän oli hyvä. En ollut lukenut elokuvasta oikeastaan etukäteen mitään muuta kuin että se kertoo Han Solon nuoruudesta. Game of Thrones ja Westworld-fanina olin ilahtunut nähdessäni molempien sarjojen lempinäyttelijättäreni, Emilia Clarken ja Thandie Newtonin, elokuvassa.

Visuaalisesti leffa oli taattua Star Wars -laatua, mutta kyllä tarinakin itseeni upposi. Olen tosin melko helppo, ja olen pitänyt niistäkin Star Wars -elokuvista, joita kai kuuluisi inhota. Silti edellinen Star Wars story, Rogue One, oli enemmän mieleeni, sillä sen tapahtumat liittyivät enemmän suoraan alkuperäiseen sagaan. Solo kyllä kertoo, miten Han Solosta tuli lentäjä, miten hän tapasi Chewbaccan ja miten hän sai itselleen Millennium Falconin.

* * *

 

Elokuvan jälkeen olin sopinut treffit kaverin kanssa, ja kävimme illalisella Stefan's Stakehousessa, joka sijaitsee Kolmikulman vieressä Kauppakadun alapäässä. Amerikan Top Chef -ohjelmassa joitain vuosia sitten kilpailleen Stefan Richterin perustamalla ravintolaketjulla on nykyisin ravintoloita useammalla paikkakunnalla, myös Jyväskylässä.

Valitsin alkuun kermaista parsakeittoa, jossa oli myös ilmakuivattua kinkkua (10 €).

Olen joskus kertonutkin, että syön ravintoloissa hyvin harvoin pihvejä. Usein muut ruoat ovat yksinkertaisesti mielenkiintoisempia ja kertovat enemmän ravintolasta. Mutta kun pihviravintolassa ollaan, on tietysti tartuttava ravintolan ytimeen.

Siispä tilasin kotimaista härän sisäfilettä (29 €/180 g), ja sen rinnalle béarnaise-kastiketta (3 €) ja bataattiranskalaiset (4 €). Kastike- ja maustevoivaihtoehtoja oli useampi, samoin lisukkeita. Pihvi oli erittäin hyvää ja mureaa, ja bataattiranskalaiset erittäin rapeat. Annos oli siis juuri odotusten mukainen.

Jälkiruoka oli After 8', eli lämmin suklaafondant ja minttujäätelöä (13 €). Suloisen suklainen ja valuva suklaatorttu oli makoisa ja varsinkin pihvin päälle melko tuhti annos. Huomasin jälleen, että puolikaskin siitä olisi riittänyt.

Ilta jatkui vielä viereisessä Teerenpelissä viskilasin ääressä. Teerenpelin oma "Savu" oli nimensä mukaisesti mukavan savuinen uutuustuote, jota voi helposti suositella savuisten viskien ystäville.

Vapaaillan jälkeen maailma on taas asteen verran parempi ja isi kaksi astetta rennompi.

* * *

Oli hauskaa, miten tyttö ehdotteli minulle lauantainakin, että "jos isi haluat tänäänkin vapaaillan, voit hyvin mennä syömään tai jotain". En kuitenkaan tarttunut tähän tarjoukseen, vaan houkuttelin hänet mukaani tapaamaan omia isovanhempiani Saarijärvelle.

Siihen taisi ehkä sisältyä lupaus siitä, että hän saa katsoa Netflixiä koko automatkan molempiin suuntiin Netflixiä (yht. 2 h). Ei tarvinnut enempää suostuttelua.

Ladataan...
Isyyspakkaus

Olen viettänyt viikkoa lasten kanssa Jyväskylässä vanhempieni luona. Totesin, että pääsemme parhaiten lomatunnelmaan lähtemällä muutamaksi päiväksi pois kotoa. Kun tarjolla on ollut myös lastenhoitoapua, olemme päässeet tekemään tytön kanssa asioita, joita emme olisi voineet tehdä 2-vuotiaan kanssa.

Olin jo etukäteen päättänyt, että käymme tutustumassa Seikkailupuisto Laajavuoreen, jossa pääsee Helsingin Korkee-seikkailupuistojen tapaan kiipeilemään puissa ja liukumaan vaijereita pitkin puusta toiseen. Huomasin, että Laajavuoressa on matalalla kulkevien lastenratojen lisäksi myös kaksi 2 - 6 metrin korkeudessa kulkevaa rataa, joihin pääsee seikkailemaan jo 110 cm:n pituudella.

Metsäpuiston Löytöretki ja Mehiläisen Perherata olivat juuri sopivat meille.

Niiden tehtävissä oli oikeasti haastetta myös aikuiselle, ja molemmissa radoissa oli myös kaksi pitkää liukua.

Tyttö ihasteli silmät säihkyen, miten hauskoja ja "yllättävän jännittäviä" radat olivatkaan. Ja kyllähän kuuden metrin korkeudessa tunsi olevansa jo aika korkealla!

Olisin voinut tietysti itse käydä samalla lipulla myös vieläkin haastavammilla radoilla, mutta pari tuntia näitä kahta rataa riitti hyvin. Onpahan itselläkin jotain uutta odotettavissa sitten, kun tytön pituus riittää seuraavalle vaikeustasolle.

Oli kyllä kivaa, että nämä helpommat radat olivat Metsäpuiston puolella, sillä helteisenä päivänä aurinko porotti melko kuumasti laskettelurinteen alapäässä oleville radoille, kun taas Metsäpuistossa oli mukavan varjoisaa.

Tullaanko uudestaan? "Jooooooo!!!"

Taivaalle ilmestyi jostain yllättäen pilviä, mutta tyttö halusi vielä kiipeilyn jälkeen uimaan. Kävimme siis vielä Tuomiojärven uimarannalla.

Itse en tietenkään uinut (se vaatisi 25 asteen lämpötilan järvessä), mutta hyvä että tuli vietyä tyttö rannalle. Seuraavana päivänä nimittäin satoi kaatamalla ja ilman lämpötila laski 15 asteella, joten uinnit jäivät tältä matkalta tähän. Onneksi pappa ehti viedä tyttöä jo edellisenä päivänä Keljonkankaan Sääksjärvelle.

Vaan olipahan hauska päivä! Pojallakin oli ollut hauskaa mummon ja papan kanssa, kun hän sai heidän jakamattoman huomionsa.

Ladataan...
Isyyspakkaus

Olen viimeisen parin viikon aikana viettänyt puutarhamökillä useita iltoja lähes yötä myöten. Maalaushommat etenevätkin hyvää vauhtia, mutta koska keskeneräinen remontti on keskeneräinen remontti, esittelen vaihteeksi, mitä puutarhaan kuuluu näin kesäkuun lopulla.

Aloitetaan Rouvan silmäteristä, niistä paljon puhutuista pioneista. Viime kesänä istutetuista pioneista osa ryhtyi kukkimaan jo nyt, mutta kukinta-aika alkaa kääntyä koti loppuuaan. Vaaleanpunainen Pillow Talk on ollut yksi kauneimmista.

Hieno on myös tämä, joka lienee Mother's Choice.

Olin niin uppoutunut maalaushommiini, että Jalkavaimo nousee kylvystä (kyllä, se todella on pionin nimi) jäi kuvaamatta ennen pionin lakastumista.

Rouva kylvi pionien väleihin harjaneilikkaa ja koreakärsämöä.

Nyt näyttää, että koreakärsämöt leviävät hallitsemattomasti ja valtaavat liikaakin alaa, joten Rouva aikoo siirtää ne kasvamaan muualle.

Kasvihuoneessa tomaatit tekevät ensimmäisiä raakileitaan.

Meloni kukkii.

Kurkkukin on alkanut vähitellen kasvaa. Sen kasvu on kuitenkin ollut tänä vuonna heikompaa kuin vuosi sitten.

Saimme myös vain kaksi kurkun tainta, ja Rouva raportoi juuri eilen, että toinen niistäkin taisi napsahtaa vahingossa poikki. Hän teippasi sen kiinni, joten katsotaan miten käy. Tein viime vuonna itse saman, ja silloin kurkku selvisi.

Kasvatuslavoillakin tapahtuu. Mansikat alkavat vähitellen kypsyä.

Herneet ovat kasvaneet yllättävän hitaasti.

Peruna on puolestaan villiintynyt laatikossaan.

Myös kaalilaatikkomme pursuaa kaalinlehtiä.

Vielä muutama kukkauutinen.

Tsinniat kukkivat.

Samoin keväällä istuttamani kyläkurjenpolvet.

Iirikset ovat kauneimmillaan.

Ja tämä keltainen mikälie valtaa puolet kukkapenkistä.

Kukassa on myös tämä valkoinen puska, josta en tiedä tarkemmin, ja sen läpi puskee yksinäinen kärhö.

Seuraavaksi alkaakin daalioiden kausi, ja ensimmäinen daalia avasi jo yhden kukistaan.

Nyt pidän muutaman päivän tauon puutarhamökkihommista ja lomailen lasten kanssa vanhempieni luona Jyväskylässä.

Ladataan...
Isyyspakkaus

Nyt on myönnettävä yksi juttu. Niin nätti kuin tytölle joululahjaksi ostettu Penny-skeittilauta onkin, on sillä skeittailun aloittaminen ollut melko tuskallista. Näin siinä käy, kun mitään koko lajista tietämättömät vanhemmat ostavat harrastusvälineitä.

Olemme harjoitelleet skeittausta laudalla silloin tällöin, mutta vaikka välillä potkuttelu sujuukin paremmin, yleisesti ottaen laudalla tuntuu olevan vaikea pysyä pystyssä. Kävimme viimeksi eilen kokeilemassa lautaa Eläintarhan skeittipuistossa, mutta hommasta ei oikein tahtonut tulla mitään.

Poika kokeili samalla reissulla ensimmäistä kertaa tytölle pieneksi jäänyttä kolmipyöräistä scoottia, jolla tyttö potkutteli hyvin aktiivisesti aina viime kesään saakka.

Scootti on kaupungissa loistava kulkuväline, joka helpottaa ja nopeuttaa siirtymisiä paikasta toiseen huomattavasti ja jonka saa kätevästi mukaan myös raitiovaunuun tai bussiin. Tyttö siirtyi käyttämään jo kaksipyöräistä, kokoontaitettavaa aikuisten mallia, ja nyt aloitamme scoottiharjoittelun myös pojan kanssa. 

Alkujännityksen jälkeen poika potkutteli sillä jo innoissaan ja olisi laskenut sillä myös jyrkempiä mäkiä. Ensin pitäisi kuitenkin osata jarruttaa - ja ennen sitä tietysti potkutella ylipäänsä.

Oh, miten jo odotan sitä, että pääsemme eroon rattaista ja voimme liikkua joka paikkaan niin, että lapset potkuttelevat vierellä, kun itse kävelemme. Jo vuoden päästä se saattaisi olla mahdollista, ainakin välillä. Tytön täytettyä kolme vuotta pidimme muistaakseni rattaita mukana enää matkoilla, ja Helsingissä liikuimme ainoastaan potkutellen. Tai sitten aika vain kultaa muistot. 

Mutta takaisin tähän skeittilautaan. Tarvitsisimme tytölle siis vakaamman rullalaudan, sellaisen "oikean", joka on pidempi ja leveämpi. Niitäkin on ilmeisesti eri kokoisia.

Jos haluaisin etsiä laudan käytettynä, millaista yrittäisin etsiä? Entä mistä? Onko olemassa jokin kaikkien skeittaajien tuntema foorumi, jossa myydään käytettyjä lautoja? (Tai olisiko sinulla myydä yhtä ylimääräistä?)

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kesäloma alkoi kuin yllättäen. Ihmeteltyäni ensin maanantaina aamupäivällä, mistäs tässä olikaan kyse, lähdimme lounaan jälkeen lasten kanssa retkelle kaupungille ja Kansallismuseon Barbie - The Icon -näyttelyyn.

En oikeastaan edes kokenut olevani vielä loman tarpeessa, sillä palasin hoitovapaaltani töihin alle kolme kuukautta sitten. Töissäkin olisi ollut monta keskeneräistä hommaa, joiden parissa olisin voinut hyvin jatkaa, mutta vaihtoehtoa ei oikeastaan ollut. Lasten oma päiväkoti on suljettuna viisi viikkoa, varapäiväkotiin emme halunneet heitä laittaa ja Rouva joutuu olemaan töissä vielä kaksi viikkoa.

Vietän siis loman ensimmäiset kaksi viikkoa kolmestaan lasten kanssa, yhteistä lomaa on kaksi viikkoa, ja Rouva jatkaa lomailua lasten kanssa vielä viikon verran palattuani töihin.

Nyt siis luvassa on pari viikkoa kaupunkilomailua ja yhteisen tekemisen keksimistä 6- ja 2-vuotiaiden kanssa.

Meidän piti käydä tutustumassa Kansallismuseon Barbie-näyttelyyn jo aiemmin, mutta sopiva hetki sille löytyi vasta nyt.

Barbie - The Icon -näyttely esittelee paitsi Barbie-nukkeja kaikilta vuosikymmeniltä 1950-luvulta nykypäivään, myös Barbien lukemattomia asuja. Nämä 1980-luvun kuteet, joiden kerroin olevan siltä ajalta, kun olin itse pieni, olivat kuulemma hirveitä.

Nuken kasvot ovat muuttuneet kuudessakymmenessä vuodessa jonkin verran, mutta tyttö löysi helposti vitriinistä sen nuken, jolla on samanlaiset kasvot kuin hänen omalla nukellaan. Fashionistas, 2016.

Mukana oli monenlaisia muotiluomuksia.

Ja muotitalojen taidonnäytteitä.

Vaikka suurin osa leluista oli vitriineissä...

...onneksi esillä oli myös muutamia nukkeja leikkiä varten.

Näyttelyn hauskin osuus oli kuuluisuuksista tehdyt näköisnuket, jotka olivat hämmästyttävän tunnistettavia. Tarvitseeko heitä edes esitellä?

Näyttely oli erittäin hieno, ja nukkeja oli esillä yllättävän paljon. Voin suositella sitä lämpimästi kaikille, joita kiinnostaa Barbie-nuket ja Barbie-muodin kehitys kuudeltakymmeneltä vuodelta. Näyttely on avoinna Kansallismuseossa 26.8.2018 saakka.

Kun vierailee Kansallismuseossa lasten kanssa, kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa myös Kansallismuseon kolmannen kerroksen vinttiin, jossa on lapsille tarkoitettu näyttely Suomen historiasta. Kaikella saa leikkiä ja kaikkeen saa koskea.

Kaikki haluavat ratsastaa melkein oikealla hevosella.

Vanhoihin esineisiin voi tutustua esimerkiksi keittiö- ja kauppaleikkien kautta.

Näyttelyn suursuosikki on maton kutominen oikeilla kangaspuilla. 6-vuotiaalle kangaspuiden polkimet ovat vielä hieman liian matalalla, mutta pienellä avustuksella sekin onnistuu.

Eiöhän tämä lomailu tästä lähde vähitellen käyntiin.

Pages