Ladataan...
Isyyspakkaus

Nyt tekisi mieli käyttää kaikkia mahdollisia ylisanoja! Tanssiteatteri Hurjaruuthin Talvisirkus Play oli nimittäin niin läpensä hieno ja pieniä yksityiskohtia myöten viimeisen päälle hiottu esitys, että en ole vastaavaa nähnyt aiemmin.

Kaikenlaista muuta kulttuuria ja viihdettä olen kuluttanut runsaasti, mutta en ole juurikaan nähnyt modernia nykysirkusta. En siis oikeastaan tiennyt lainkaan, mitä olisi odotettavissa.

Talvisirkus on enemmän kuin akrobaatteja, pellejä ja jonglöörejä. Se on tarinallinen kokonaisuus, jossa tärkeässä osassa ovat myös tanssi, musiikki ja videoprojisoinnit.

Esitys on yllätyksellinen, hauska, vauhdikas, vaikuttava ja hämmästyttävä.

Tarinassa kaksi tyttöä tempautuu sisään tietokonepeliin, ja heidän on pelattava tiensä ulos keräämällä kasaan 100 pistettä.

Pelit ovat ohjelmanumeroita sirkuksessa, ja niissä sirkustaiteilijat esittävät huimia temppujaan.

Kaapelitehtaan Pannuhalli on korkea kuin sirkusteltta, ja tilaa on trapetsi- ja trampoliinitempuillekin.

Paitsi sirkustemppuja, esitys sisältää paljon musiikkia. Sen takana ovat muusikko Teho Majamäki, joka myös soittaa livenä esityksessä, ja show'n eräänlainen seremoniamestari, Simeoni Juoperi, joka paitsi tanssii myös laulaa ja räppää. Erittäin hienoa kuunneltavaa!

Tämä olikin itselleni suurin yllätys: paitsi sirkusta, Talvisirkus Play on myös musiikki- ja tanssiteatteria!

Puvuissa, lavasteissa ja valoissa nähdään viittauksia tietokonepeleihin, ja esimerkiksi trampoliiniesityksessä pomppivat Mario ja Luigi. Päähenkilöt muuttuvat Minecraft-hahmoiksi. Videolla pyörii esim. Pacman.

Tyttö oli trampoliinin lisäksi vaikuttunut renkaiden sisällä pyörivistä akrobaateista ja miehestä, joka käveli pullojen päällä.

Itse katselen aina yhtä hämmentyneenä useiden henkilöiden jonglööraustemppuja, ja tässäkin esityksessä kolme miestä heitteli keskenään keiloja niin taitavasti, etten ymmärrä, miten se on edes mahdollista.

Seurasin esitystä hymy huulillani alusta loppuun, ja nyt mielessäni on vain yksi kysymys: Miten ihmeessä emme ole käyneet Talvisirkuksessa aiemmin? Ja Hurjaruuthin muuhunkin ohjelmistoon on nyt tutustuttava tarkemmin. Luulen, että pieni seuralaiseni voisi olla siitä hyvinkin kiinnostunut.

Siis upea, upea esitys! Tämän vuoden esityksiä on jäljellä enää muutama, ja liput lienee jo myyty loppuun, mutta Talvisirkus palaa varmasti taas ensi syksynä.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Ennen lasten syntymää pohdimme monien muiden uusien vanhempien tavoin, onko meillä enää koskaan vapaa-aikaa ja voimmeko tehdä mitään ilman lapsia.

Lasten isovanhemmat asuvat liian kaukana ollakseen hoitoapuna arjessa, eikä apunamme ole myöskään omia sisaruksia tai muita, jotka voisivat tulla hoitamaan lapsia lyhyelläkin varoitusajalla. 

Näin jälkikäteen ajateltuna koko ongelma vähän naurattaa, mutta ratkaisu ei tunnu edelleenkään olevan ilmiselvä kaikille. Tänäänkin olen neuvonut jo kaksia vanhempia hakemaan apua samasta paikasta, josta itse sen löysimme.

Voin lämpimästi suositella Mannerheimin lastensuojeluliiton lastenhoitajien välityspalvelua. En voi kylliksi kiittää palvelun olemassaoloa, ja se on mahdollistanut minulle ja Rouvalle jo useamman kerran sen, että olemme päässeet tekemään asioita ihan kahdestaan.

Ensimmäisella kerralla ulkopuolisen hoitajan palkkaamisen kynnys oli todella korkea, mutta nykyisin varaan hoitajan jo hyvin herkästi. Jos suunnittelemme vaikkapa illallista kavereiden kanssa, oopperailtaa, ystävien syntympäiväjuhlia tai muita menoja, joihin lapsia ei voi oikein ottaa mukaan, voin olla varma, että hoitaja järjestyy.

* * *

Mitä se maksaa?

MLL:n lastenhoitovälitys on ilmainen. MLL ei ota myöskään mitään provisiota hoitajan palkasta, ja hoitajan löydyttyä seuraavat hoitokerrat voi sopia suoraan hoitajan kanssa.

Lastenhoitajan palkka on 8,20 €/h, ja se maksetaan hoitajalle käteisellä. Tästä voi hakea vielä verotuksessa kotitalousvähennystä.

Kuka hoitaa verot?

Jos maksat samalle hoitajalle palkkaa alle 1 500 €/vuosi, hoitaja huolehtii itse veroistaan. Vain jos sama hoitaja saa palkkaa yli 1 500 €/vuosi, joudut huolehtimaan ennakonpidätyksestä ja tilittämään ennakonpidätykset verottajalle.

Jos sama hoitaja saa palkka yli 200 euroa vuodessa, verottajalle on kuitenkin tehtävä vuosi-ilmoitus.

Onko muita työnantajamaksuja?

On. Ja niistä ensimmäisenä vastaan tullee työeläkemaksu, joka pitää suorittaa, jos hoitaja saa kuukaudessa palkkaa yli 58,27 € (vuonna 2018). Asia on kuitenkin hyvin helppo hoitaa palkka.fi-palvelun kautta.

Työttömyysvakuutusmaksuja tarvitsee tilittää työttömyysvakuutusrahastolle ja tapaturmavakuutus ottaa vasta, jos maksat palkkoja vuodessa yhteensä yli 1 200 €. Siihen saa käyttää lastenhoitoa jo niin paljon, että näin satunnaisilla hoitokerroilla vaaraa ei ole. Sosiaaliturvamaksujakaan ei makseta, ellei samalle hoitajalle makseta yli 1 500:aa € vuodessa.

* * *

Vakiohoitajia meillä on neljä, ja yleensä jollekulle heistä sopii ehdotettu aika. Jos ei sovi, voin aina ottaa yhteyttä hoitajavälitykseen ja pyytää heitä etsimään uusi hoitaja. Ja sen jälkeen ringissä on uusi nimi, johon ottaa yhteyttä, kun seuraava tarve taas tulee. Ja kun käyttää useampia hoitajia, työeläkemaksuvelvoitettakaan ei välttämättä tule.

Toisinaan kuuntelen vähän ihmeissäni, miten toiset vanhemmat perustelevat, etteivät voi tulla johonkin siksi, että isovanhemmille ei sovi hoitaminen juuri kyseisenä ajankohtana tai että sillä yhdellä vakiohoitajalla on este. Ainakin meillä tämä systeemi toimii hyvin, vaikka meillä ei ole yhtä vakiohoitajaa eikä isovanhempia käytettävissä. Voin olla myös varma, että MLL:n välittämä hoitaja on koulutettu ja osaava.

Vain yhden kerran, juuri ennen joulua, MLL jätti hoitotoiveeni täyttämättä. Silloin jo sopimamme hoitaja oli sairastunut äkillisesti, ja MLL ei löytänyt toista hoitajaa tilalle vain päivän varoitusajalla. Ajankohtakin oli hivenen hankala: aikainen iltapäivä.

Siitä huolimatta olen hyvin kiitollinen tästä palvelusta ja kehotan myös muita vanhempia hyödyntämään sitä.

Myös turvaverkottomat vanhemmat tarvitsevat toisinaan vapaa-aikaa jaksaakseen arjessa.  

https://www.mll.fi/vanhemmille/lastenhoitovalityspisteet/

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kaupallinen yhteistyö: Arla

Perheessämme näplätään puhelimia aika lailla.

Itse teen sitä jopa päivätyökseni ja runsaasti myös blogin vuoksi, ja myös Rouva näpyttelee päivittäin Instagram-postauksia sekä henkilökohtaiselle tililleen että työnsä puolesta. Myös lapsemme ovat tottuneet siihen, että ruokailumme alkaa usein ruokakuvauksilla, ja hekin ovat jo tottuneita käsimalleja.

Voit siis varmasti ymmärtää, että perheessämme suhtaudutaan kännykän käyttöön ruokapöydässä hieman suvaitsevaisemmin kuin monissa muissa, ja meillä on turha yrittääkään saada läpi tiukkaa kännykkäkieltoa. Mutta kun kuvat on otettu ja ruokailu alkaa, puhelimet menevät meilläkin pois.

Näissä kuvissa puhelimen ruudulla näkyvää Arlan Aamu-kissaa lapset saivat ihmetellä hetkisen ennen ruokailun alkua, mutta kännykkä siirtyi pianon päälle heti, kun isi ja äitikin olivat istuutuneet pöytään.

Pelien pelaaminen ei kyllä kuulu meilläkään ruokapöytään, eikä edes televisio ole auki ruokaillessamme kuin aivan poikkeustapauksissa. Viimeksi linnan juhlien aikaan itsenäisyyspäivänä.

Muuten emme ole lasten ruutuajan kanssa supertarkkoja emmekä mittaa sitä sekuntikellolla. Emme käy ruutuajalla kauppaa emmekä uhkaile lasta ruutuajan menetyksellä.

Lapset saavat katsoa tv:stä Pikku Kakkosta tai muita lastenohjelmia viikonloppuna aamuisin ja arkisin ennen päivällistä.

Peleistä he eivät ole oikeastaan lainkaan kiinnostuneita, joten peliaikaa ei ole tähän mennessä tarvinnut rajoittaa lainkaan.

Isompi lapsi kyllä voisi katsoa Netflixiä aivan rajattomasti, ja sen suhteen käytämme tarveharkintaa. Aikuinen harkitsee, onko tarvetta.

On esimerkiksi aivan ok katsoa ohjelmia auto- tai junamatkalla - vaikka koko matka. On myös niitä hetkiä, kun isin ja äidin on ehdottomasti saatava tehtyä jokin tärkeä homma ilman häiriöitä, ja se onnistuu parhaiten, kun lapsi katsoo jotain ohjelmaa. Kun tärkeä homma alkaa olla lopuillaan, tarkistetaan, miten paljon meneillään olevaa ohjelmaa on jäljellä ja sovitaan, että uutta ohjelmaa ei aloiteta, kun ohjelma päättyy.

Meillä tämä on toiminut erittäin hyvin. Isompi lapsi ei pidä lainkaan itsestään selvänä, että joka päivä saa katsoa ohjelmia, ja monena arkipäivänä siihen ei ole edes aikaa.

Pienempi ei tunnu edes olevan hirveän kiinnostunut ohjelmista, ja hän jaksaa katsoa vaikkapa Pikku Kakkosta vain viidestä kymmeneen minuuttia ennen kuin lähtee tekemään jotain kiinnostavampaa.

Aamu-Kissa saa siis vierailla jatkossakin viikonlopun aamiaispöydässämme sen lyhyen hetken, jota kissan hoitaminen vaatii, jos vain lupaa loikata heti sen jälkeen pianon päälle lepäämään!

Lataa puhelimeesi maksuton Arilyn-sovellus ja osoita sillä Aamu-kissan kuvaa Arlan maitopurkin kyljessä, niin pääset leikkimään kissan kanssa. Kun saat kissalta lahjan, voi osallistua kilpailuun Arlan sivuilla.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Hassua, miten vain muutaman päivän poissaolo kotoa ja normaaleista arkirutiineista voikin tuntua kuin olisi ollut pidemmälläkin lomalla. Vietin lasten kanssa Jyväskylässä neljä yötä, ja palasimme kotiin lauantaina.

Vielä perjantaina ehdin tehdä kaverini kanssa kuntosalitreffit, joiden jälkeen lähdimme syömään ja katselemaan Jyväskylän yöelämää.

Ruokapaikaksi valikoitui legendaarinen ravintola Sohwi, joka näyttääkin täyttävän tänä vuonna kunnioitettavat 50 vuotta. Entinen yläasteeni ja lukioni sijaitsi aivan Sohwin vieressä, joten Sohwissa tuli käytyä lukioaikoina useat kerrat. Muistan paikan toki ensijaisesti olutravintolana, mutta aiemmin Sohwin Krouvinakin tunnettu ravintola on myös mainio ruokapaikka.

Tämä Jyväskylän-matka oli monella tavalla ainutlaatuinen. Olin paitsi ensimmäistä kertaa liikkeellä lasten kanssa kolmestaan, vietin Jyväskylässä myös pisimmän ajan mitä kertaakaan sen jälkeen, kun muutin kaupungista pois kuusitoista vuotta sitten. Ei siis ihmekään, että tällä kertaa ehdin myös tehdä monia asioita kuten käydä Carmen-oopperassa ja laskettelurinteessä tytön kanssa.

Tytöstä oli huippuhauskaa leikkiä ja ulkoilla papan kanssa ja käydä hänen kanssaan uimahallissa. Aika meni niin nopeasti, että kun lähtö lauantaina koitti, mietimme yhdessä, että olisihan sitä voinut viettää kaupungissa vielä vaikka yhden yön. Mutta koti kutsui jo, ja Rouvakin odotti siellä ikävissään.

Itse olisin ehkä käynyt vielä katsastamassa Seppälän uuden Kauppakeskus Sepän, ja tyttö olisi halunnut papan kanssa HopLopiin tai Leo's Leikkimaahan. Ehkä sitten ensi kerralla.

Aloin itse asiassa suunnitella jo toista Jyväskylän-matkaa lähiajoille. Haluaisin nimittäin viedä tytön katsomaan Jyväskylän kaupunginteatterin Peter Pan -musikaalia ja vielä tänä talvena toisen kerran laskettelemaan Laajavuoreen. Voisimmekin tehdä jonkin viikonloppuretken ihan kahdestaan, jolloin myös matkustaminen on sekä helpompaa että rennompaa, ja matkat voidaan tehdä junaa edullisemmin bussilla.

Ja sen muistan myös, että milloin tahansa sitten lähdenkin pojan kanssa seuraavan kerran matkalle, se ei tapahdu päiväuniaikaan. Hän ei halua nukahtaa vaan mieluummin kirkuu ja vaikeroi rattaissaan.

Oli hauskaa nähdä kaveriani kerrankin näin kahdestaan, ja söimme Sohwissa pitkän kaavan mukaan. Alkuun valitsimme voissa paistetut, sinapilla ja runsaalla valkosipulilla maustetut etanat gratinoituna Kolatun Juustolan Martta-cheddarilla. Lisänä Jyväs Pakarin siemenleipää.

Itse otin pääruoaksi pariloitua naudan maksaa, puolukkaa, punaviinikastiketta, kasviksia, timjamiperunoita ja sienimoussea. Maksa oli kypsennetty sopivan roseeksi, ja mietin jälleen miten hyvää maksa onkin, kun sitä näin harvoin saa.

Kaverilla oli lautasella puolestaan pihviannos nimeltään Femme: se oli naudan marmoriulkofileepihvi, paistettua halloumia ja vadelmakastiketta, vihersalaattia, pikkelivihanneksia sekä selleri-ananassalaattia.

Aterian viimeisteli piparmintulla ja Paahtimo Papun kahvilla maustettu tuorejuustokakku, jonka kanssa oli vadelmakastiketta sekä T-BBQ:n vaahtokarkki-kahvisiirappia. Hyrisimme illallisen jälkeen tyytyväisyyttä, sillä kaikki annokset olivat yksinkertaisen herkullisia. 

Jatkoimme kaverin kanssa iltaa muutamassa kuppilassa Kauppakadun varrella, muistelimme kaikkia menneitä baareja ja tutustuimme läpällä yhteen uuteen yökerhoonkin. Läpällä siksi, että tiesimme jo ennen sisään menoa olevamme noin kaksi kertaa muita asiakkaita vanhempia, ja jatkoimmekin melko pian matkaamme Kävelykadulla.

* * * 

Vaan mitenköhän sitä tottuisi taas tähän kotiarkeen? Tässä muodossa sitä on toki enää reilut kaksi kuukautta jäljellä.

Jännää.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Jopa sattui hyvä tuuri! Kun suunnittelin tämän viikon Jyväskylän-matkaamme, katselin jo etukäteen, menisikö Jyväskylän kaupunginteatterissa jotain kiinnostavaa juuri tällä viikolla. No mutta! Georges Bizet'n Carmen-ooppera, haa!

Eihän minulla tietenkään ollut lippua esitykseen, ja kaikki näytökset olivat jo hyvissä ajoin loppuunvarattuja. Ajattelin kuitenkin, että voisinhan kokeilla onneani ja mennä kärkkymään jotain peruutuspaikkaa ennen keskiviikon tai torstain näytöstä.

Ooppera ei ole Jyväskylän kaupunginteatterin omaa tuotantoa, vaikka esitys teatteritalossa olikin. Sen takana on Jyväskylän ooppera, joka toimii yhdistyspohjaisesti ja tuottaa uuden produktion noin kahden vuoden välein. Niiden ensi-illat ovat usein uudenvuoden aattona, kuten tälläkin kertaa.

Jos nyt jollekin tulee maakuntaoopperasta jonkinlaiset harrastajateatterivibat, on alkuun korostettava, että tällainen mielikuva on aivan väärä. Tässäkin produktiossa oopperan orkesterina toimii Jyväskylä Sinfonia, ja sen solistit ovat samaa tasoa kuin Kansallisoopperassa. Moni heistä on siellä myös esiintynyt. Pääroleissa ovat kroatialainen Ivana Srbljan Carmenina ja brittiläinen Sam Furness Don Joséna. Merkittävät roolit tekevät myös Kaisa Ranta Micaëlana ja Waltteri Torikka Escamillona.

Oopperakuoron lisäksi lavalla nähdään myös lapsikuoro Vox Aurean laulajia, mikä tietysti herätti kiinnostukseni entisestään, sillä olen itsekin laulanut Voxin riveissä jokunen vuosi ...kymmen sitten. Ja teatteritalohan on siis itselleni tuttu vuosien takaa, kun olin mukana neljässä kaupunginteatterin produktiossa.

Kävin tiedustelemassa keskiviikkona jo aiemmin päivällä, onko moni oopperalippu vielä noutamatta, ja kuulin, että kannattaisi käydä kyselemässä juuri ennen esitystä. Olin teatterissa illalla jo puolisen tuntia ennen esityksen alkua, ja kuulin, että pari lippua saattaisi jäädä noutamatta. Tästä ei mennyt kuitenkaan kuin muutama minuutti, kun lippuluukulle tuli rouva, joka halusi palauttaa yhden lipun, sillä hänen tyttärensä oli sairastunut. Tämä ei ollut mahdollista, ja rouvaa kehotettiin myymään lippunsa jollekin toiselle. Satuin pyörimään lippuluukun lähellä juuri sillä hetkellä, ja työntekijät osoittelivat minua. Teimme kaupat.

Olin esityksestä todella vaikuttunut. En ollut nähnyt Carmenia aiemmin, enkä tuntenut tätäkään tarinaa entuudestaan. Yllätyin siitä, että Carmen ei ollutkaan oopperan varsinainen pääosa, vaan ooppera kertoo ensisijaisesti Carmeniin rakastuneesta sotilaasta, Don Josésta.

Carmen on tanssija ja prostituoitu, joka leikittelee Don Josén tunteilla ja saa tämän sekä menettämään sotilasarvonsa että joutumaan vankilaan autettuaan Carmenin pakoon virkavallalta. Tarinassa keskeisiä hahmoja ovat myös Don Joséa itselleen havitteleva Micaëla, joka on miehen sairaan äidin lähettämä kosijatar, sekä härkätaistelija Escamillo, johon Carmen iskee silmänsä. Lopputulos on varsinainen neliödraama, jossa kaikille ei käy hyvin.

Ooppera oli musiikiltaan todella hieno, ei ihmekään, että siitä on tullut yksi maailman esitetyimmistä oopperoista. Vaikka tunnetuimmat kappaleet ovatkin Carmenin Habanera ja Escamillon Toreador, kaikkein vaikuttunein olin Sam Furnessin (Don José) osuuksista. Tunteikkaat melodiat pääsivät todella oikeuksiinsa lyyrisen brittitenorin käsittelyssä, ja hänen äänensä oli varsinaista hunajaa korville. Upeasti omat roolinsa esittivät myös muut pääosat, ja musiikiltaan tämä oli varmasti yksi hienoimmista oopperoista, joita olen nähnyt. Myös Jyväskylä Sinfonian sointi oli upea.

Pidin siitä, miten laulujen välinen dialogi esitettiin puheena resitatiivien sijaan. Esityskieli oli ranska, ja auttavilla ranskantaidoillani puheosuudet kuulostivat sujuvan luontevasti ja aika ajoin ymmärsin joitain sanojakin. Esitys oli toki tekstitetty kuten Kansallisoopperassakin. Tekstitys ja esitys eivät tosin olleet aivan synkassa, mikä aiheutti välillä hieman hämmennystä, kun en ollut aivan varma, kenen repliikki tai fraasi olikaan kyseessä. Tekstityksessä puolestaan ihmetytti paikoin puhekielisyys ja alatyyliset ilmaukset, jotka eivät tuntuneet kuuluvan oopperan arvokkaaseen ilmapiiriin, mutta tämä on toki vain minun mielipiteeni.

Luin Keskisuomalaisesta kritiikkiä siitä, miten tapahtumat oli sijoitettu vastaanottokeskukseen, Carmenista tehty itseään tyrkyttävä hutsu ja Escamillosta tv-kameran kanssa kulkeva huomionkipeä julkkis, mutta koska minulla ei ollut vertailukohtaa, tämä sovitus ei minua häirinnyt.

Olen hyvin, hyvin iloinen, että sain lipun tähän esitykseen, ja pääsin katsomaan Carmenin juuri Jyväskylässä. Ehkäpä seuraavan kerran, vuonna 2019, muistan hankkia lippuni Jyväskylän Oopperan La Bohèmeen ajoissa!

 

Viime aikoina olen kirjoittanut myös

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Enpä olisi vielä joitain vuosia sitten arvannut, miten suuri nähtävyys lumi voi olla helsinkiläislapselle. Tänä talvena meillä päin on ollut lunta vain hetkittäin, ja edes pulkkamäkeen ei ole ollut asiaa kertaakaan. Siksipä tyttö oli aivan onnessaan nähdessään, millainen talven ihmemaa Jyväskylä oli.

Ja lunta todella riitti.

Mummo ja pappa olivat ostaneet lapsille rattikelkankin, jolla oli hauska laskea alas ison lumikasan päältä.

Pappa rakensi tytön kanssa lumiukon ja lumilinnan.

Taaperokin pääsi ensimmäistä kertaa elämässään lumihankeen, mutta siinä liikkuminen osoittautui yllättävän vaikeaksi.

Parasta oli kuitenkin se, että tyttö pääsi ensimmäistä kertaa laskettelusuksille, kun vein hänet kokeilemaan laskettelua Laajavuoren hiihtokeskuksessa, Laajiksessa, joka sijaitsee melkoisen kätevästi aivan Jyväskylän keskustan tuntumassa.

Laajiksen Lastenmaa sijaitsee eturinteen reunassa, ja siinä käytössä on yksi loiva rinne ja naruhissi.

Ja jälleen kerran tämä tyttö yllätti liikunnallisella lahjakkuudellaan. Hississä pystyssä pysyminen oli alkuun hankalaa, mutta itse laskettelu sujui paremmin kuin olisin osannut arvata. Hänhän ei ole ollut aiemmin minkäänlaisilla suksilla mutta pysyi yllättävän taitavasti myös skeittilaudalla, jota kokeilimme kesällä.

Jo ensimmäisten laskujen jälkeen hän osasi kääntyä, väistää esteitä ja pysähtyä vauhdista keskelle rinnettä. Hitaasta vauhdista, mutta silti. Pari laskua kokeilimme sauvojen kanssa, mutta niiden kanssa hommaan tuli liikaa säätöä eikä niistä ollut oikein mitään hyötyä.

Nyt kyllä harmittaa, että tätä ei päästä kokeilemaan useammin. Ensinnäkään meillä täällä etelässä ei ole lumesta tietoakaan ja vaikka olisi, lähimmät hiihtokeskukset ovat hyvin hankalasti saavutettavissa julkisilla kulkuvälineillä. 

Ehkäpä ehdimme käydä Jyväskylässä vielä toisenkin kerran tänä talvena. Mutta mitäs lapsen pitäisi osata ennen kuin hänet voi viedä johonkin Lastenmaata isompaan rinteeseen?

Share

Pages