Ladataan...
Isyyspakkaus

Seuraava Amsterdamin ravintolavinkkini on De Kas, joka sijaitsee Frankendaelin puistossa (Kamerlingh Onneslaan 3, Amsterdam). Rouva bongasi paikan jo vuosia sitten edellisellä Amsterdamin-matkallaan, mutta ei ehtinyt silloin ravintolaan. Siispä nyt uusi yritys!

Ravintola sijaitsee vuodelta 1926 peräisin olevassa entisessä kasvihuoneessa, joka on toiminut kunnallisena taimitarhana. Rakennus oli ollut jo purku-uhan alla, kun Michelin-tähtiluokan kokki Gert Jan Hageman oli saanut pelastettua sen uuteen käyttöön ja avasi ravintolan vuonna 2001.

Ja hyvä niin, sillä paikka on ihastuttava ja ruoka herkullista!

Merkittävä osa ravintolan tarjoamista kasviksista on kasvatettu niissä osissa kasvihuonetta, jotka ovat edelleen alkuperäisessä käytössä.

Oli muuten hauskaa, miten tyttö bongasi heti kurkun kasvihuoneesta. "Mistä sen tunnistit?" kysyin. "Siinä on samanlaiset lehdet kuin kurkuntaimessa kotona!" hän vastasi. Tietysti.

Nautimme neljän lajin lounasmenun (42,50 €, ilman jälkiruokaa 32,50 €). Illalisella tarjolla on viiden ja kuuden lajin menut (52,50 € / 60 €).

Alkuun tarjoiltiin hauska tapioka-näkkäri ja tuoreet retiisit. 

Ensimmäinen varsinainen ruoka-annos oli raikas punajuuri-gazpacho.

Sen jälkeen grillattua kukkakaalia, jonka kanssa oli harissaa, kananmunan keltuainen ja tilli-curry-voikastike. Ihanaa.

Pääruoka oli kalaa, ilmeisesti kurnusimppua (gurnard), jota saimme myös tytölle pastan muodossa. Erittäin maukas valkoinen kala.

Jälkiruokana oli rautayrtillä maustettua jäätelöä ja suolakaramellia, aah.

Tyttönen sai puolestaan vaniljajäätelön mansikoilla.

Ensiluokkaista ja kaikin puolin herkullista, joten jälleen kerran lämpimät suositukset!

Jos ilma on yhtä kaunis kuin meillä sattui olemaan, ravintolan puutarhassa ja sen viereisessä puistossa on kiva kävellä. Lapsi ilahtui myös, kun hän pääsi kiipeilemään viereiseen leikkipuistoon.

Seuraavassa Amsterdam-jutussani kerron, miten kävi museoretkellemme.

 

Edelliset Amsterdam-postaukseni:

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Tyttösen 5-v-kaverisynttärit naamiaisteemalla olivat eilen. Hänen suurin toiveensa oli saada Prinsessa Jasminen asu, joten mitä teki isi? Hankki asun ja mustan peruukin, ja väänsi vielä peruukkiin Jasminen tukkalaitetta muistuttavan kampauksenkin.

Juhlat sujuivat pitkälti samalla kaavalla kuin viime vuonnakin, mutta joitain uusia asioita opimme tai saimme epäilyksillemme vahvistusta.

1) Ruokiin panostaminen on aika lailla turhaa. Pizzaa lapset söivät - eivät kaikki - mutta muut ruoat (kurkku- ja porkkanatikut) jäivät lähes koskemattomiksi. Retiisejä ei maistanut edes tyttömme, joka normaalisti pitää niistä.

2) Kakkua ei kannata leipoa. Kysyimme tytöltä useasti, haluaako hän kakun vai jäätelöä, ja hän valitsi joka kerta jäätelön. Hänellä oli jopa valmis konsepti mielessä: "Taikametsä". Siis pakettijäätelön päälle ripotellaan vihreää strösseliä ja tökitään tikkarit puiksi. Rouva oli kauhuissaan, mutta päätimme kuunnella synttärisankarin toiveita. Tein vielä ruskeasta strösselistä polun ja sinisestä lammen. Kakku oli hitti.

3) Toisaalta tärkeintä on onnittelulaulu ja kynttilöiden puhaltaminen, ja se on toissijainen asia, mihin kynttilät on tökitty pystyyn.

4) Marjat ja vesimeloni maistuvat. Tarjosimme jäätelön lisukkeeksi pensasmustikoita, vadelmia ja karhunvatukoita, ja ne maistuivat hyvin kaikille. Samoin vesimeloni.

5) Karkkiövereitä ei tarvita. Jokainen vieras sai jäätelökakusta yhden tikkarin. Sen lisäksi pöydässä oli pienen pieni kulhollinen hattaraa, jota löysin Tigerista. Kukaan vieraista ei edes kysynyt, olisiko jossain lisää karkkia.

6) Ohjelmaa on hyvä olla. Varsinkin kun vieraiden joukossa on yksi poika ja muut ovat tyttöjä, on riski, että tytöt katoavat prinsessamaailmaan ja saavat siellä vielä aikaiseksi jotain draamaa. Ohjelmanumeroiksi kyllä riittävät hyvin lahjojen avaaminen, aarteenetsintä, kimalletatuointien tekeminen ja onginta.

7) Tavaran jakaminen vieraille on valitettavasti nykyisin oletus. Jokaisille synttäreille kuuluu onginta, ja monilla synttäreillä on sen lisäksi vielä aarrejahti tms. Minäkin järjestin siis aarteenetsinnän, mutta ilmoitin heti, että aarre ei ole tavara vaan jotain yhteistä tekemistä. Aarrearkku etsittiin seitsemän vihjeen avulla, ja se sisälsi kimalletatuointisetin, josta jokaiselle vieraalle saatiin glitterkoriste käteen. Onginnan lahjakassit sisälsivät tarra-arkin, pienen hiuskoristeen (poikavieraalle merirosvon silmälapun) ja töistä saamani pienen pehmolelun. Toivoisin, että onginnoissa lahjat pysyvät maltillisina. Kerran taisi käydä niin, että onginnasta saatu lahja oli arvokkaampi kuin se lahja, jonka olimme ostaneet syntymäpäiväsankarille. Mutta ehkä sekin oli saatu jostain ilmaiseksi.

8) Heliumpallot toimivat aina, ja vieraat ilahtuivat kovasti saadessaan yhden palloista kotiin vietäväksi. Heliumpallosettejä saa esim. Clas Ohlsonilta.

9) Vieraiden määrässä noudatimme edellen sääntöä "ikävuodet + 1". Kuudella vieraalla juhlat pysyivät hyvin hallinnassa, mutta yhdet apukädet olisivat olleet kyllä tarpeen. Tänä vuonna juhlissa kun oli mukana talon puolesta yksi henkilö enemmän, ja hän sitoi toisen aikuisen käyttöönsä käytännössä koko ajaksi. 

10) Juhlien pituus. Puolitoista tuntia alkoi jo tuntua hieman lyhyeltä, ja juhlia olisi voinut jatkaa vielä puolisen tuntia. Luulenpa siis, että kuusivuotisjuhlia vietetään ensi vuonna kahden tunnin mittaisina, ja silloin ne on myös siirrettävä arki-illasta viikonloppuun. Kuudesta puoli kahdeksaan oli nyt sopiva ajankohta juhlille, mutta juhlien jatkaminen olisi ollut ongelmallista kummastakin päästä.

Kun kysyin tytöltä, mikä oli parasta synttäreissä, odotin vastauksen olevan lahjat tai herkut, mutta hän yllätti minut.

"Parasta oli se, että kaverit pääsi tulemaan."

Oi, se oli hieno ja oikea vastaus!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kaupallinen yhteistyö: Arabia

Arabia on ollut mukana suomalaisten kuppikuntien kahvihetkissä jo yli sadan vuoden ajan. He haastoivat minutkin kertomaan omasta kuppikunnastani.

Se on tässä kuvassa.

Vaikka juonkin paljon kahvia, ryystän sumppini useimmiten yksin työpaikalla työpöytäni ääressä. Ainoa poikkeus tähän ovat yhteiset kahvihetkeni Rouvan kanssa.

Kun aloimme seurustella Rouvan kanssa, hän ei ollut kahvin juoja, vaan lipitti mieluummin teetä. Silloin keitin aika harvoin itsellenikään kahveja kotona.

Eräällä Italian-matkallamme, ehkä reilut kymmenen vuotta sitten, Rouva huomasi kuitenkin pitävänsä italialaisesta espressosta ja totesi, että tummapaahtoinen vahva kahvi sopii hänelle paremmin kuin Suomessa yleinen vaaleapaahtoinen suodatinkahvi. Kun oikea kahvi löytyi, kahvittelusta tuli vähitellen päivittäistä.

Arkiaamuisin keitämme mutteripannulla tymäkät mocca-kahvit, jotka nykäisemme espresso-tyyliin mustana, mutta viikonloppuisin ehdimme nautiskella kahvejamme pidempään. Silloin mocca-kahvi muuntuu Rouvan mukissa americanoksi ja omassani latteksi. Tai sitten keitämme suodatinkahvin vahvuutta vastaavat kahvit presso-pannulla. Maitoa tarvitsen siihenkin, sillä osaan juoda mustana vain espressoa tai moccaa.

Meillä kahvi kuuluu aamuun ja iltapäivään, ja vain hyvin, hyvin harvoin sitä keitetään enää illalla. Kovin tarkkaa aikataulua kahveille ei kuitenkaan ole toisin kuin anoppilassani, jossa maataloustyöt sanelevat rytmin päivän ruokailuille ja kahveille.

Rouva onkin oppinut tämän yhteisen kahvittelun jo tyttömme ikäisenä silloisen oman kuppikuntansa eli vanhempiensa ja kahden isoveljen kanssa. Minäkin opin aika lailla tasan kaksikymmentä vuotta sitten, heti ensimmäisellä käynnilläni tulevassa anoppilassani, että kahvipöytään on istuuduttava, kun juokee-käsky käy, ja talosta ei voi poistua ennen kuin kahvit on juotu. "Juokee"-termi kyllä hämmensi ensi kuulemalla, enkä ymmärtänyt lainkaan, mitä Rouvan isä yritti sanoa. Taisin vain nyökytellä ja naureskella ihmetyksissäni.

Näissä kuvissa kahvia hörpitään Arabian alkuvuodesta lanseeraamasta Suomi 100 -sarjasta, jossa on kymmenen eri kuvioin varustettua mukia. Sarja on myynnissä rajoitetun ajan, ja se on osoittautunut hyvin suosituksi.

Yhdeksään mukiin on lainattu kuosi Arabian vanhoista suosituista astiasarjoista, yksi jokaiselta Suomen itsenäisyyden vuosikymmeneltä, ja yksi kuosi on aivan uusi. Moni saattaakin tunnistaa esimerkiksi kahviastioista tutut Myrnan ruskeat kukat, jotka ovat peräisin vuodelta 1937 ja jotka on suunnitellut Olga Osol.

Rouva ihastui Esteri Tomulan runsaaseen Pastoraaliin (1965), jonka kuosissa on ihmishahmoja kasvien seassa (vasemmalla ylempi muki).

Omaa silmääni miellytti eniten sarjan vanhimmasta päästä oleva kuosi, vuoden 1926 She-Fo, jonka on suunnitellut G.L. Jäderholm-Snellman (keskellä ylempi muki).

Tyttönen mietti pitkään, pitääkö hän eniten uusimmasta Huvila-kuosista (vaaleanpunaiset kukat, Heini Riitahuhta, 2017) vai Suomen kukasta (1941). Hän päätyi tällä kertaa Suomen kukkaan.

Entäpä sinä, mikä sinun lempikuosisi on? Käy osoitteessa arabiarakastetutkuviot.fi, valitse suosikkimukisi ja kerro kuosin nimi kommenttiboksissa. Kaikkien vastausten joukosta arvotaan viisi voittajaa, jotka saavat suosikkimukinsa Arabialta. Mukin arvo on 18,90 €.

Vastausaikaa on ke 24.5. klo 18 saakka. Muista jättää myös sähköpostiosoitteesi. Voittajiin ollaan yhteydessä henkilökohtaisesti.

Arvaatko muuten, kuka nämä kaksi kuvaa on ottanut?

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kun tyttö palasi iltapäivällä kotiin, häntä odotti suuri syntymäpäiväyllätys. Se saapui postissa Disney Store UK:sta, ja se on ollut tytön hartain toive siitä asti, kun näimme Aladdin-musikaalin.

Se on Prinsessa Jasminen asu. Asu tulee käyttöön torstaina kaverisynttäreillä, jotka ovat naamiaiset. Ostin Amsterdamista myös mustan peruukin, johon pitäisi yrittää väkertää jonkinlainen asuun sopiva kampaus.

Ja sitten nämä kengät... En voinut olla tilaamatta niitä, kun näin ne. Onneksi osuin oikeaan koon kanssa, huh!

Että olivatko lahjat mieleiset? Ilme kertoo kaiken.

"Kiitos, kiitos, kiitos! Tämä asu on juuri sellainen, mikä oli minun ainoa toiveeni! Ja nämä kengät... ei olisi tarvinnut... nämä ovat aivan liian ihanat!"

Tiesin, että tykkäisit.

Haluaisitko vielä lähteä tänään käymään Lintsillä siellä kummitusjunassa?

"Joo!"

Sitten vaan asu pois, niin ehditään vielä käydä siellä.

"Saanko leikkiä sillä huomenna?"

Tietysti.

"Kiitos, kiitos, kiitos!"

Isin pieni prinsessa.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Paljon onnea rakkaalle syntymäpäiväsankarille! Miltä tuntuu olla viisivuotias?

"Kivalta!"

Mitä odotat kaikkein eniten siltä, että olet viisi?

"Sitä, että mä saan mennä kummitusjunaan Lintsillä."

Niinkö, onko sulle sellaista luvattu?

"Joo, kaverikin sai mennä, kun se on viisi."

Eikös se ole liian pelottava?

"Ei ole. Eikä sinne ole mitään ikärajaa."

Mitäs toiveita sulla on syntymäpäivälle?

"Sitä, että päästään syömään kavereiden kanssa kaikki karkit. Ja tarjoan päiväkodissa muumikeksejä."

Mitä päiväkodissa tapahtuu, kun on synttärit?

"Saan kortin ja saan kurkistaa aarrelaatikkoon ja ottaa sieltä jonkin lasihelmen tai simpukan tai kauniin kiven. Ennen sitä lauletaan onnittelulaulu."

Onko sulla syntymäpäivälahjatoiveita?

"Että mulle tulee kaikkein kivoimmat synttärit ja Jasmine-peruukkiin tulee jokin kiva kampaus. Ja että onginnasta saa paljon lahjoja."

(Kaverisynttärit ovat naamiaiset.)

Millainen kakkutoive sulla on kaverisynttäreille?

"Tehdään jäätelökakku ja siihen taikametsä. Siihen tulee sellaista vihreää koristetta nurmeksi ja tikkareista tehdään puita. Sitten voin laittaa kakkukoristeen siihen päälle. Anna-hahmon."

"Mutta mitkäs vaatteet mä puen sen Jasmine-peruukin kanssa?"

Pitää miettiä sitä vielä yhdessä.

(Ja Jasmine-puku on ehkä ostettu syntymäpäivälahjaksi.)

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Äitienpäivä Hollannissa tullaan muistamaan kolmesta asiasta.

Ensimmäinen asia ovat askartelut, joita teimme tytön - ja tavallaan pojankin - kanssa ennen lähtöämme. En vieläkään ole aivan varma, mitä tytön itse suunnittelemat koristetikut ovat. Sain kuin sainkin kaikki perille vahingoittumattomina.

Toinen asia on äitienpäivän lounas japanilaisessa ravintolassa, Izakayassa (Albert Cuypstraat 2-6, Amsterdam).

Olimme oikeastaan ajatelleet jotain enemmän brunssin tyylistä settiä mutta ensimmäiseen paikkaan olisi pitänyt jonottaa puolitoista tuntia, ja sittenpä huomasimme jo nauttivamme seitsemän lajin maistelumenyytä Izakayassa.

Olipahan muuten kaikin puolin erinomainen setti, josta on vaikea sanoa, mikä oli parasta. Ehkä kampasimpukka sienellä ja tryffelillä... tai se käsittämättömän murea ja maukas liha.

Kolmas on autoretki, jolle lähdimme ystäviemme autoilla lounaan jälkeen. Tarkoitus oli katsella värikkäitä kukkapeltoja teiden varsilla, mutta kävi ilmi että ne kaikki on jo niitetty.

Koska olimme jo lähellä rannikkoa, ajattelimme käydä katsomassa biitsiä. Jännää, miten itse ei ole tullut edes ajatelleeksi, että Hollannissa on upeat, hienohiekkaiset hiekkarannat, jotka reunustavat lähes koko maata.

Ja hyvä, että kävimme biitsillä, sillä tyttönen tulee muistelemaan sitä matkan kohokohtana. Ei vain siksi, että hiekka oli niin hienoa ja rantaa jatkui silmänkantamattomiin vaan siksi, että hiekka oli täynnä simpukankuoria. Tyttönen ilmoitti keräävänsä ne kaikki.

Joskus yksinkertaisimmat ilot ovat myös kaikkein parhaita!

Maanantaina palaamme jo kotiin, mutta Amsterdamista riittää juttua blogiin vielä muutaman postauksen verran.

Iso, iso kiitos isännillemme kaikesta! Olipa hauskaa nähdä pitkästä aikaa näin ajan kanssa!

Share

Pages