Ladataan...
Isyyspakkaus

Siinä se nyt on: paljon puhuttu pionipenkki. Heti siinä vesipostin takana.

Ei se vielä kovin kummoiselta näytä, ja kestänee monta vuotta ennen kuin Coral Charm, Iceberg, Jalkavaimo nousee kylvystä (!), Pillow Talk ja Mother's Choice alkavat kukkia kunnolla. Paikan pitäisi olla nyt paras mahdollinen mökkimme pihassa, ja pioneille on varattu siitä ansaitsemansa tila. Nyt on vielä selitettävä, miksi erityisesti tämä kukkapenkki on mainitsemisen arvoinen.

Voisin väittää, että pionit ovat se syy, miksi meillä ylipäänsä on nykyisin puutarhamökki.

Rouva kehitti muutama vuosi sitten aikamoisen pakkomielteen pioneja kohtaan ja perusti jo äitinsä pihaan ison pionipenkin. Sitten hän alkoi surra sitä, miten hän ei itse voi nauttia niistä lainkaan ja alkoi puhua minulle siitä, miten hän haluaa oman pihan, jossa niitä voisi kasvattaa.

Pionihuuma paheni, ja kaksi vuotta sitten teimme jopa retken Pionien kotiin, Taivassaloon, jonka jälkeen pionipuheista ei meinannut tulla loppua. Ne myös ahdistivat, sillä minulla ei ollut pienintäkään kiinnostusta edes keskustella muuttamisesta johonkin, jossa olisi oma piha.

Onneksi keksin piha-asialle ratkaisun vuosi sitten, ja pionipenkki oli yksi ensimmäisistä asioista, joita Rouva alkoi puutarhamökille suunnitella. Sen tieltä sai lähteä yksi kuunliljoja ja joitain heiniä täynnä ollut penkki, jonka päälle nojasi vino, laho ja huonokuntoinen omenapuu.

Pionipenkin laittaminen oli melko työlästä. Kuunliljan juurakot lahjoitimme jo toukokuussa Rouvan kollegalle, mutta senkin jälkeen työtä oli paljon, sillä Rouva käänsi koko alueen huolellisesti ja yritti poimia mullan seasta mahdollisimman paljon vanhojen kasvien juuria ja sipuleita. Hän siis kaivoi multaa puolisen metriä alaspäin ja kävi jokaisen lapiollisen käsin läpi.

Parin viikon tehotyöskentelyn jälkeen penkki oli valmis, reunustettu ja lannoitettu, ja Rouva pääsi tällä viikolla istuttamaan penkkiin 13 pioniaan ja muutamia muita kukkasia niiden juurille. Pionikuriirimme, Kasvihormoni-Sini, toi kasvit meille Pionien kodista jo tuossa ennen juhannusta, joten olihan se aikakin.

Nyt vaan sitten kastellaan, nypitään rikkaruohoja ja odotetaan.

Vielä kurkistus kasvihuoneeseen.

Kesäkurpitsat puskevat komeasti ulos kasvatuspusseistaan ja siirtyivät jo kasvihuoneen ulkopuolelle.

Munakoisojen lehdet ovat terhakat, mutta yksi taimista (vasemmalla) tuntuu jäävän sen seuralaiseksi istutetun samettikukan jalkoihin. Oranssikukkainen krassi on toisen munakoison juurella hillitympi.

Chili, se toistaiseksi ainoa laatuaan oleva palko, on alkanut vaihtaa väriä. Kukkia on kyllä muissakin taimissa.

Tomaatin taimista yksi (oikealla) näyttää kovin kuivalta ja ruskettuneelta. Onko kellään aavistusta, mistä voisi olla kyse? Ei pitäisi olla liian kuivaa eikä kuumaa, enkä jotenkin usko paleltumiseenkaan. Mitään ötököitä tomaatissa ei ryömi, eikä sitä ole ylilannoitettu.

Ahomansikka ilahduttaa tyttöstä, joka tietysti odottaa jo innokkaasti, että pääsee keräämään kaikkien kasvattamiemme asioiden satoa. Se voi kyllä olla kuukausimansikkaakin. En tiedä, miten ne erotetaan toisistaan.

Mitäs sitten seuraavaksi? Ehkäpä aletaan suunnitella mökin sisätilojen kunnostamista. 

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kuurna, Meritullinkadun piilotettu helmi.

Ihana Kuurna, johon on aina niin mukava tulla. Menu on joka kerta erilainen, mutta siihen voi aina luottaa.

Menun hinta on noussut ajan myötä ja ravintola haukannut yhden huoneen lisää viereisestä huoneistosta, mutta muuten paikka tuntuu edelleen samalta, johon ihastuimme 11 vuotta sitten.

Illallisseurani on ihastukseni paljon pidemmän ajan takaa. Kun lapset on jätetty hoitajan kanssa kotiin, voi leikkiä olevansa taas treffeillä.

Valitsimme 44 euron menusta alkuun graavattua hevosen sisäfileetä, ja kolmen euron lisämaksulla Rouvalle tartarpihvin.

Graavattu sisäfilee oli minulle uusi tuttavuus, ja se oli oikein mukavan pehmeää ja suolaista. Rouvan tartarkin oli hyvin maukasta, vaikka (kuten olen usein maininnut) en ole suuri tartarpihvin ystävä.

Pääruoat ja niiden kanssa tarjotut viinit lähentelivät täydellisyyttä. Rouvan lautasella on paistettua haukea ja ruskeavoikastiketta ja lasissa oranssia luonnonviiniä. Itse valitsin possun poskea, jonka kanssa tarjottiin pinot noiria. Viinien nimet eivät jääneet mieleen, sillä menimme aivan tarjoilijan suositusten mukaan. Valinnat toimivat erinomaisesti.

Possunposket olivat niin pehmeät, maukkaat ja mehevät kuin vain voivat olla.

Rouva nyökytteli tyytyväisenä haukensa kanssa, ja maistiaisiksi saamani pala olisi voinut aiheuttaa annoskateuden, ellei oma annokseni olisi ollut niin mehevä.

Juustolautasella oli kolmea kotimaista juustoa ja marjoja. Jälkiruokaviini puolestaan tanskalaista kirsikkaviiniä.

Jälkiruokavalinnat oli helppo tehdä. Rouva halusi maistaa Kuurnan versiota britakakusta ja oma jälkkärini oli raparperiposset. Oli mielenkiintoista maistella jälkiruokia ihan siitäkin syystä, että sekä britakakku että posset löytyvät myös Rouvan piakkoin ilmestyvästä kirjasta. Makoisia olivat nämäkin!

Koska kotiin ei ollut vielä kiire, kävimme digestiiveillä toisessa Kruununhaan hyvin varjelluista salaisuuksista, cocktailbaari Trillby & Chadwickissä.

Katariinankadulla sijaitseva Trillby & Chadwick on salakapakka ja viime vuosisadan vaihteessa toiminut etsivätoimisto. Sisustus on tummaa ja antiikkista, musiikki vanhaa jazzia. Tarkempaa sijaintia ei voi jakaa ja kuvia sisätiloissa ei saa ottaa, pahoittelut. Sinne vaan kurkkimaan Katariinankadun ovista sisään, jos tärppäisi.

Olipa ihana ilta, kiitos seuralaiselleni. Otetaanko pian uudelleen?

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Olemme saaneet nauttia Linnanmäen ilmaisista kyydeistä jo neljänä kesänä. Viides kesä näyttää nyt jäävän viimeiseksi siinä lajissa.

Ei hätää, ei Linnanmäki ole muuttamassa ilmaisia laitteita maksullisiksi, vaan 5-vuotias tyttömme alkaa vain olla niihin hieman liian iso.

Vielä viime vuonna ilmaiset laitteet toimivat ihan hyvin, mutta kun tyttö pääsi silloin myös oikeiden kyytien makuun, hieman liian hitaasti liikkuvat karusellit ja junat eivät enää tänä vuonna innostakaan niin kovasti. Ei hän niin tietenkään sano, mutta kyllähän minä sen huomaan, kun tyttäreni tunnen.

Mutta toisaalta: ainahan Lintsillä on kiva käydä, ja jos tytöltä kysyy, menemmekö mieluummin leikkipuistoon vai Lintsin ilmaisiin laitteisiin ja leikkipaikkoihin, kyllä hän Lintsin valitsee.

Sitten on vain tehtävä lähtiessä selväksi, että on täysin turhaa alkaa kinuta, että pääsisi Vekkulaan, Lohikäärmeeseen tai Hypyttimeen ja että hattaraa ei osteta. (Pehmis on sitten ihan toinen juttu, jos isi sattuu itse haluamaan sellaista.)

Tällä kertaa lisäintoa antoi kyllä se, että pollea isosisko sai viedä pikkuveljensä ensimmäistä kertaa Linnanmäelle ja huvipuiston laitteisiin. Ja se oli hänestä myös kaikkein parasta koko retkellä - jäätelön lisäksi.

Tytölle oli äärettömän tärkeää saada pikkuveli syliinsä Rumpukarusellissa. Poika oli selvästi hieman ihmeissään, mutta oli hänellä kuitenkin hauskaa.

Vankkuripyörässä hän katseli alas, osoitti maassa seisovia ihmisiä ja sanoi: "Uh, uh!"

Koska laitelippuja tai rannekkeita ei ollut ostettuna, otimme kaiken irti muusta ilmaisesta tarjonnasta. Tyttö sai kasteltua vaatteensa ja kenkänsä Vesilabyrintissa.

Lintsin lavalla esiintyi Kikattava Kakkiainen ja hänen kätyrinsä. (Tällä viikolla esiintymässä olisivat muuten Mimi ja Kuku!)

Matka maan ytimeen ja Angry Birds -leikkialueilla vierähti myös hyvä tovi. Ensin mainittu on hieman isommille lapsille.

Angry Birds -leikkipaikalta löytyy pieni liukumäki ja keinu myös pienemmille ipanoille.

Päivä oli hauska, mutta nyt luulen, että neiti 5-v on nähnyt nämä Lintsin ilmaistarjonnat riittävän monta kertaa, ja ensi kerralla on sitten mentävä taas rannekkeen kanssa ja koko rahalla. Harmi vaan, että moniin laitteisiin vaaditaan 120 cm:n pituus, ja siihen pitää vielä kasvaa hetkinen.

Seuraava huvipuistoreissu suuntautunee kuitenkin Särkänniemeen! Tarkka päivä ei ole tiedossa, mutta aivan lähiaikoina se tapahtuu.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Eräs lukijani pyysi minua kertomaan tarkemmin, miten olemme järjestäneet lastenhuoneen kahdelle lapselle ja miten sinne siirtyminen sujui. No, siirtyminen sujui kivuttomasti, mutta huoneen järjestelyn suhteen on vähän niin ja näin.

Lastenhuoneemme oli aiemmin kotimme keittiö. Se on pieni pitkulainen huone, joka oli paljon keittiössä aikaa viettäville aivan liian pieni, joten päätimme siirtää keittiön putkiremontin yhteydessä toiseen paikkaan, entiseen ruokasaliksi kutsumaamme huoneeseen.

Vanha keittiö muutettiin siis lastenhuoneeksi, tosin suunnitteluvaiheessa lapsista ei ollut vielä tietoakaan, joten se kulki työnimellä vierashuone. Vierashuoneena se ei kuitenkaan ehtinyt toimia päivääkään, sillä Rouva alkoi odottaa tytärtämme jo remontin aikana.

Yhdelle lapselle huone oli ihan toimiva. Siinä oli juuri tilaa pienelle metalliselle pinnasängylle, runkopatjalle, lipastolle ja kahdelle matalalle senkille. Seinälle kiinnitettiin pienet hyllyt.

Huoneen päässä ikkunan vieressä oleva komero jäi hieman hassusti pinnasängyn taakse niin, että kaapin ovi avautuu vain osittain, mutta ajattelimme sen olevan joka tapauksessa vain tilapäinen ratkaisu. Nyt se tilapäisyys on kestänyt jo kuudetta vuotta, ja siihen on tietysti tottunut.

Tyttö nukkui pienessä metallisängyssä 4-vuotiaaksi, jolloin hänelle hommattiin nykyinen prinsessasängyksi kutsumamme ranskalainen rautasänky. Samalla jouduimme luopumaan vierassänkynä käyttämästämme runkopatjasta, mikä vähän harmittaa, mutta kaikelle ei vain ole tilaa. Kuten siskonsa, myös poika nukkuu yönsä kevyessä matkasängyssä, joka on sijoitetu metallisängyn sisään. Tämä johtuu siitä, että sänky on pinnasängyksi hieman turhan matalareunainen ja harva.

Periaatteessa lastenhuoneemme on siis nyt kahden lapsen kanssa täsmälleen samanlainen kuin ennen toisen lapsen syntymää.

Pieni pinnasänky mahtuu edelleen olemaan ikkunan alla ja tytön iso rautasänky siinä, missä runkopatja oli aiemmin. Lapset leikkivät ja askartelevat useimmiten keittiössä tai olohuoneessa, joten varsinaista leikkitilaa he eivät huoneessa edes kaipaa.

Säilytystilaa voisi olla enemmän, mutta nykyisillä kaapeilla pärjää juuri ja juuri. Pelit ja piirustusvälineet sekä osan leluista säilytämme olohuoneessa, missä niitä myös eniten käytetään. Lastenhuoneen isossa komerossa on lisää pelejä, joitain käyttämättömiä kausivaatteita ja muuta tavaraa, jota tarvitsee harvemmin.

Matalassa liukuovellisessa senkissä vasemmalla on tytön vaatteita, ja oikeanpuoleinen senkki on kutakuinkin tyhjä, joten siihen voidaan alkaa sijoittaa pojan vaatteita, kun niille tarvitaan enemmän tilaa.

Nyt vielä pojan bodyt, housut ja paidat mahtuvat ison lipaston kahteen ylälaatikkoon. Lipaston seuraavassa laatikossa on tytön vaatteita, kolmannessa sekalaisia leluja ja alimmassa vaatteita, jotka ovat joko vielä liian isoja tai käyneet pieniksi.

Vaikka olenkin miettinyt, että pienet liukuovelliset senkit olisi kiva korvata jollain isommalla kaapilla tai laatikostolla, mitään suuria muutoksia ei liene tarpeen tehdä, sillä tiedämme nykyisen lastenhuoneen käyvän joka tapauksessa pieneksi muutamassa vuodessa.

Kun poika tarvitsee isomman sängyn, sille ei ole huoneessa tilaa, emmekä ole innostuneet hankkimaan kerrossänkyä.

Olen kertonut joskus aiemminkin, että omistamme kaksi vierekkäistä asuntoa, ja pidemmän tähtäimen suunnitelmamme on ollut yhdistää asunnot jonain päivänä toisiinsa. Puhuimme monta vuotta, että se tehtäisiin "joskus viiden vuoden päästä", mutta nyt alkaa näyttää siltä, että joudumme käyttämään jo täsmällisempiä lukuja.

Jos siis poika kasvaa nykyisestä sängystään ulos viimeistään 4-vuotiaana, lisätilaa tarvittaisiin jo kolmen vuoden sisällä. Hän on myös kookkaampi kuin siskonsa samassa iässä, joten pieni sänky voi alkaa ahdistaa jo aiemmin.

Siirtyminen yhteiseen huoneeseen on kyllä sujunut yllättävän helposti. Tyttö oli aivan innoissaan, kun sai pikkuveljen nukkumaan viereensä. Myös poika tottui uuteen järjestykseen parissa päivässä ja nukkuu siskonsa kanssa paljon rauhallisemmin kuin meidän huoneessamme.

Päiväkotiaamuina toki harmittaa, että poika herää väkisinkin samaan aikaan kuin siskonsa, mutta nyt loma-aikaan olemme saaneet nauttia järjestelyn eduista, kun lapset saattavat olla pitkät ajat hereillä kahdestaan ennen kuin tyttö tulee herättämään jomman kumman meistä. Ja jo ensi keväänä he molemmat ovat päiväkodissa ja heräävät joka tapauksessa joka päivä yhtä aikaa.

Ainoita käytännön ongelmia on ollut se, että lastenhuoneessa on paljon kaikkea pientä sälää, johon poika ei saisi koskea. On koruja, pinnejä, hiuslenkkejä, lelujen osia, kiviä, simpukoita, tarroja, kolikoita, helmiä, palapelin paloja jne, ja saamme kaivella niitä pojan suusta päivittäin. Sitten on vielä kirjat, sekä kirjaston että omat, joita poika katselee todella mielellään mutta joista hän saattaa täysin varoittamatta repäistä yhtäkkiä sivun irti.

Pienen nippelit ja nappelit sijaitsivat pitkään valkoisten senkkien päällä rasioissa, mutta aivan hiljattain siirsin nämä korurasiat ynnä muut lipaston päälle. Lipasto toimi siihen asti hoitopöytänä, mutta ei reilun vuoden ikäinen jässikkä enää hoitopöytää tarvitse, sillä vaatteet ja vaipat saa helposti puettua päälle sylissäkin.

Tavaroiden siirtäminen lipaston päälle ei tosin tuottanut haluaamaani tulosta, sillä saman tien, kun poika havaitsi kaikki kiinnostavat rasiat siellä, hän kiipesi katsomaan, mistä on kyse.

Lastenhuoneen ovea pidettäneen siis jatkossakin suljettuna, jos siellä ei ole ketään ja poika kuljeskelee vapaasti ympäri asuntoa. Tai näin ainakin niin pitkään, kun tavarat menevät suuhun ja kirjat eivät pysy ehjinä.

Luulen, että asuntojen yhdistämisen ja uuden huonejärjestyksen suunnittelu alkaa toden teolla jo ensi talvena.

 

Lue lisää lastenhuoneen

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Surffausta purossa keskellä Müncheniä? Kyllä, se on näemmä mahdollista!

Kävin pienellä työmatkalla Saksassa, ja bisneskumppanimme suosituksen perusteella kävimme perjantaina tutustumassa Englischer Garten -puistoon Münchenin keskustassa. Ilma oli siihen mitä mainioin, sillä kaupunkia helli 30 asteen helle. Olipa hauskaa kokea itsekin moista lämpöä edes parina päivänä tänä kesänä.

Puisto on yksi maailman suurimmista urbaaneista puistoalueista. Erityisen tästä puistosta tekee kuitenkin sitä halkovat ihmisen tekemät purot.

Isar-joesta peräisin oleva vesi syöksyy aivan ensimmäisenä Eisbach-puroon, jonka alkupäässä on pohjan muodon ansiosta syntyvä seisova aalto. Tämä aalto on houkutellut surffareita jo useamman vuosikymmenen ajan treenaamaan lajia. Paikka on siten ihanteellinen, että surffareiden taidonnäytteitä voi seurata helposti sekä joen rannoilta että viereiseltä sillalta.

Pienen matkan päässä surffiaallosta puro haarautuu. Eisbach jatkaa vuolaampana ja Schwabinger Bach -puro pienempänä ja matalampana. Ja miten voikin olla kaunista!

Syvemmällä puistossa Schwabinger Bach on suosittu uimapaikka, ja lämpimänä päivänä purossa uiskentelee ja kelluu sadoittain ihmisiä. Uimarit antatuvat virran vietäviksi ja kömpivät pois siitä jonkin matkan päässä alajuoksulla. Varsinainen luonnon vesipuisto siis! No ei siis aivan täysin luonnon muovaama, mutta silti.

Hieman epäselväksi jäi, miten sallittua uiminen onkaan. Joissain paikoissa oli nimittäin sen kieltäviä kylttejä. Uimareita se ei juurikaan näyttänyt häiritsevän. Vesi kyllä vie uimareita paikoitellen aika kovasti, joten aivan pienten lasten paikka puiston purot eivät ole.

Jos nälkä tai jano yllättää, puiston keskellä olevan Kleinhesseloher See -lammen rannalla löytyy myös ravintoloita. Seehaus im Englishen Garten -ravintolan terassi avautuu lammelle. Terassilla olut virtaa ja nahkahousut paukkuvat.

Saksa jäi jo taakse, ja loman vietto jatkuu taas Suomessa. Jään kaipaamaan 30 asteen lämpöä ja Augustiner Bräu -olutta.

 

Psst: tammikuussa kirjoitin Münchenistä näin.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Rouva taisi puolivahingossa keksiä uuden kesäisen lempiruokamme: varhaiskaali-nuudelisalaatin. Kun siihen heittelee vielä vähän pikkelöityjä chilejä päälle, syntyy aika mukavan raikkaan tulinen kesäruoka!

"Taisin tekaista ruokalajin, jota on tehtävä jatkossa ihan tarkoituksella: varhaiskaali-nuudelisalaatin. Sekoitin kulhossa hienonnettua, ihanan rapeaa varhaiskaalia, hienonnettua suippopaprikaa, keitettyä riisinuudelia, oman mökin valkosipulinvartta ja ruohosipulia. Kastikkeen sekoitin öljystä, limettimehusta, suolasta ja hienonnetusta korianterista ja sekoitin hyvin salaatin joukkoon. Juuri ennen pöytään kantamista lisäsin sekaan (aiemmin paahdettuja) kurpitsansiemeniä. Aivan ihanaa kesäruokaa. Viisivuotias söi, taapero maisteli eli viskoi nuudelit pöydälle ja lattialle. #keittiössänyt #varhaiskaalisalaatti"

"Tulisikohan kesä kesäkakkua syömällä? #keittiössänyt #britakakku"

"No nyt täällä on perunahulluus: TAAS siiklejä iltaruoaksi, nyt ahvenfileiden kanssa. Latvoin eilen kasvihuoneen basilikat ja tein niistä yrttiöljyn, jota lorautin ahventen päälle ennen uuniin laittamista. Myös retiisit omista viljelylaatikoista. Naatit syödään toki myös. #keittiössänyt #kesäruokaa"

"Siis tällä hapanjuurella voi tehdä mitä tahansa: nyt hodarisämpylöitä. #keittiössänyt #juurileipähommia"

"En tiedä kumman idea se oli, mutta yhtäkkiä huomasin järjestäväni viisivuotiaan kanssa hodaribrunssia miehelle loman alkamisen kunniaksi. Kokeilin tehdä hodarisämpylät juureen (onnistuu!), ja pitkästä aikaa haudutin possun lapaa uunissa, kun tyttö sitä niin kovasti toivoi. Tällä kertaa tein possun vähän eri tavalla: tein ensin marinadin öljystä, limetin kuoresta ja mehusta, valkosipulista, tuoreesta korianterista, jeerasta, mustapippurista ja suolasta ja annoin lihapalan marinoitua tunteroisen ennen kuin nostin sen viideksi tunniksi 120-asteiseen uuniin. Tuli todella maukasta. Lisäksi pöydässä vielä riisiviinietikassa pikapikkelöityjä punasipuleita, #gastronaatti-aioli ja coleslaw'ta, tottakai. Kaikille maistui, myös poikanen maiskutteli punasipuliakin menemään. #keittiössänyt #brunssihommia"

* * *

Sitten siirrytään Rouvan keittiöstä 52 Weeks of Deliciousness -keittiöön. Lautaselle on nimittäin päätynyt sekä Rouvan ohjeella tehtyä tomaattipiirakkaa että pienet pulleat varpaat :D 

"Joskus vauvatreffeillä huomaa lautaselleen päätyneen omalla reseptillä tehtyä tomaattipiirakkaa ja taaperon jalan. Kiitos herkuista @52weeksofdeliciousness! #vauvakerho"

* * *

Ja loppuun vielä yksi hyvä keittiövinkki!

"Silmiini osui taannoin Ruohonjuuressa mehiläisvahasta tehty kelmu, jota voi pestä ja käyttää monta kertaa toisin kuin tavallista muovikelmua. Ostin yhden kokeeksi, ja se on osoittautunut käteväksi taikinakulhon peitteeksi. #beeswrap"

 

 

Rouva Instagramissa: @satu_koivisto

Sarjan edelliset osat:
Gastronaatti: Arjen rokavinkit #21
Gastronaatti: Arjen ruokavinkit #20

Arjen ruokavinkkejä Gastronaatti-Rouvalta #19

Share

Pages