Ladataan...

Kuva: Pixabay

Ihmisen elämä on syntymästä kuolemaan asti keskeneräinen. Siksi täydellisen elämän tavoittelu on turhaa. Näin puhui Maaret Kallio radiohaastattelussaan, josta viime postauksessa inspiroiduin. Nimittäin nämä yleisesti elämään liittyvät viisaudet pätevät mielestäni äärettömän hyvin myös esimerkiksi ikuisuusaiheisiin painonhallinta ja laihduttaminen. 

Edellisessä postauksessa vertasin painoa sivutuotteeksi elämäntavoista aivan kuten Maaret Kallion mukaan menestyminen on sivutuote omistautumisesta itselle tärkeille asioille. Jatkan nyt tässä postauksessa ajatuksiani keskeneräisyyden merkityksestä painoon liittyen. 

VIIMEISET ATERIAT ENNEN SUURTA KOITOSTA...

Ihmeen tiukassa elää käsitys ihmisten mielessä siitä, että esimerkiksi laihduttaminen on projekti, joka on tietynmittainen (mielellään vielä lyhyt!!!)  ajanjakso ja jolla on selkeä alku ja loppu. Lupauksia uudesta elämästä aloitetaan joka viikon ensimmäinen maanantai tai seuraavan kuun alussa. Tälle uuden elämän alkamiselle asetetaan suuria odotuksia ja siten tietysti myös latauksia ja paineita. Olen kuullut potilailtani nimityksiä viimeisistä aterioista, joita nautitaan päivää ennen muutoksen alkamista. Ne ateriat ovat usein ruokia tai juomia, joita ajatellaan jollakin tapaa paheellisiksi ja epäterveellisiksi, mutta joista kuitenkin suuresti nautitaan ja joista halutaan saada ikäänkuin viimeiset henkoset ennen pitkää kautta ilman. 

En voi olla miettimättä, mitenköhän suureen arvoon tällaiset jalustalle asetetut ruoat ja juomat saavatkaan ihmisen mielessä? Ja mitäköhän tapahtuu lopuille ruoille ja juomille, jotka itselle tulevina päivinä sallitaan? Tapahtuuko perinteinen jako kiellettyihin ja sallittuihin suuhunpantaviin? 

Mitäköhän tapahtuu, kun ihminen kieltää itseltään jotakin?

... OVAT VARMOJA TAPOJA TORPEDOIDA ONNISTUMINEN

No ei ainakaan ajattele niitä yhtään vähempää. Todennäköisesti itseltä kiellettyjä asioita ajattelee jopa kahta kauheammin. Lopulta väsyneenä, stressaantuneena, kaikin tavoin uupuneena todennnäköisesti kaipaa ulospääsyä itselle rakennetusta umpikujasta ja "sortuu" syömään juuri niitä kiellettyjä ruokia. Tässä vaiheessa suupala tai kaksi ei enää riitä, vaan näitä ruokia suorastaan kauhotaan kaksinkäsin, syleillään kuin kauan kaivattua ystävää eikä millään haluta päästää irti.  Kunnes kupla puhkeaa ja syyllisyys porautuu tajuntaan kertoen erittäin nalkuttavalla äänensävyllään, mitä juuri tuli tehtyä.

Se, miten syyllisyyden tunteeseen suhtautuu, ratkaisee repsahtamisen lopputuloksen. Opitaanko tapahtuneesta ja yritetään uudelleen vai käperrytäänkö epäonnistumisen tunteeseen ja jätetään muutoksen jatkamiset sikseen. Molempia tarinoita nimittäin kuulee ja näkee. Mitä repsahduksista sitten voisi oppia?

REPSAHDUKSET KUULUVAT MUUTOKSEN TEKEMISEEN

Tässä kohtaa keskeneräisyyden hyväksyminen astuu kuvioihin. Jos yritämme saada kertalaakista valmista on vähän sama kuin yrittäisi ekaluokkalaisena ratkaista lukion pitkänmatikan tehtäviä. Ei voi oppia derivoimaan, integroimaan ja laskemaan yhtälöitä ennen kuin on ymmärtänyt matemaattisia perusperiaatteita. On opittava ensin laskemaan yhteen ja vähentämään, kertomaan ja jakamaan. Tekee sen sitten päässään tai sovelluksien avulla on annettava aivoilleen mahdollisuus oppia käsitteet ja niiden hyödyntäminen arkisissa tilanteissa. 

Kuten viime postauksessa sanoin, painonmuuttamisessa on aina mukana useampi muuttuja. Perinteiset käsityksen kulutuksen ja saannin tasapainosta ovat harhaanjohtavia. Vaikka teoriassa esimerkiksi kevytmaidon vaihtaminen rasvattomaan maitoon auttaisi laihtumaan vuodessa useita kiloja, näin ei käytännössä ole. Kehomme ei nimittäin toimi näin yksinkertaisesti. Kehomme pyrkii nimittäin estämään muutosta tapahtumasta. Käytännössä olemme siis tekemisissä paitsi kehomme vastustuksen kanssa, myös arkeen liittyvien muutosten kanssa. Ja nämä tekijät eivät missään vaiheessa lopu, vaan ovat jatkuvasti matkassa mukana.

Ellemme opi sopeutumaan niihin. 

Ja repsahduksista oppimisessa on kyse juuri tästä.  Sopeutumisesta. Meidän on opittava ratkomaan omaan elämäämme liittyvät yhtälöt omilla muuttujillamme ja ratkomaan niitä. Voimme ottaa oppia siitä, mikä toimii jollakulla toisella, mutta loppujen lopuksi onnistuaksemme omassa elämässämme ja omissa muutoksissamme meidän on opittava tunnistamaan, mitkä ovat omat ongelmamme ja miten niitä ratkotaan. Repsahdukset ovat kuin vääriä vastauksia, joita yhtälöistämme saamme. Olemme saattaneet lähteä väärin keinoin liikkeelle. Tai emme ole tunnistaneet, mistä esimerkiksi painoasioissa on juuri omalla kohdallamme kyse. 

Repsahdukset opettavat siis meille meistä itsestämme. Siksi ne ovat niin tärkeitä. 

KERRALLA EI VOI EIKÄ TARVITSE TULLA VALMISTA

Mitä jos ottaisimme painoon liittyvissä asioissa samankaltaisen asenteen kuin elämiseen keskeneräisenä? Päästäisimme irti siitä oletuksesta, että olemme onnellisia vasta kun meillä on tietty painolukema, kuntotaso, ulkonäkö tai muu vastaava? Tekisimme muutoksia ihan rauhassa samalla oppien itselle sopivista asioista?

Kun fysiologisesti muutoksien tapahtuminen kehossa ja mielessä vie aikaa, kuukausista vuosiin, emmekä elä tyhjiössä, on suoranainen mahdottomuus olla valmis paketti hetkessä. Mirä jos emme tavoittelisikaan valmista, vaan antaisimme itsemme olla keskeneräisiä? Matkalla kohti meille sopivampia elämäntapoja. Ehkä viimeisiä aterioita ei tarvittaisi, ehkä suuria mieltä masentavia epäonnistumisia ei tapahtuisi, jos paineita onnistua kertaheitolla ei olisi?

Minä kannatan tätä vaihtoehtoa. Se antaa mahdollisuuden onnistua, sillä se tarjoaa aikaa lopputuloksen kestävyyden kannalta tärkeille oppimiskokemuksile, havannoille ja ennen kaikkea samalla ihan tavallisen elämän elämiselle. Koska emme ihmisinä voi tulla koskaan valmiiksi, mikä kiire meillä on tietyille saavutuksille? On erittäin olennaista muistaa, että elämä jatkuu suruineen ja iloineen myös saavutusten jälkeen, emme ole suojassa murheilta mitä ikinä painammekaan. On illuusio kuvitella säästyvänsä ihmisyydeltä tietynnäköisenä tai -kokoisena. 

Vielä muutama ajatus jäi odottamaan pääsyään esille. Niistä lisää seuraavassa postauksessa :)

-Katja

Share

Ladataan...

Kuva: Pixabay

Kuuntelin tänään kotimatkalla vanhaa Radio Aallon podcastia Maaret Kallion haastattelusta (22.4.2016)  täydellisestä elämästä. Haastattelussa Maaret tyrmää täydellisen elämän olemassaolon ja muistuttaa siitä, emme tule elämän aikana koskaan valmiiksi. Olemme keskeneräisiä, aina. Korvaani tarttuivat erityisesti asiat, joita Maaret sanoi onnellisuuden ja menestyksen tavoittelusta, ja ne pistivät ajatukseni pyörimään.

MENESTYMINEN ON OMISTAUTUMISTA

Maaret kertoi tutkimusten puhuvan sen puolesta, että ne ihmiset, jotka tavoittelevat onnellisuutta, ovat onnettomampia kuin ne, jotka elämät merkityksellistä elämää, omistautuvat siis itselle merkityksellisille asioille. Onnellisuus ja menestyminen tulevat siis ikäänkuin sivutuotteena itselle tärkeille ja arvokkaille asioille sitoutumisesta ja niiden tekemisestä ollen läsnä siinä mitä kulloinkin ollaan tekemässä. Jos taas ottaa tavoitteeksi onnellisuuden ja menestymisen,on lopputuloksena pakkopullalta tuntuva suoritus.

MENESTYMINEN ON MYÖS MENETTÄMISTÄ

Maaret nostaa esille menestymiseen liittyvän myös menetyksen. Emme voi saada kaikkea haluamaamme, jos haluamme kokea olevamme riittäviä jossakin osa-alueessa. On siis fokusoitava voimavaransa johonkin, meillä kun vain rajalliset resurssit käytettävissä. Maaret sanoo osuvasti haastattelussa  "viisas valitsee taistelunsa". Onnistuminen ei siis ole jotakin yliluonnollista tai vain joillekin sattumalta suotua, vaan tietoisia valintoja sen suhteen, mitä tehdään ja miten ja myös mitä ei tehdä. 

MITEN TÄMÄ LIITTYY PAINOON?

Myös paino on sivutuote. Puhun tästä paljon potilaiden kanssa. Jos olemme huolissamme painostamme, meidän tulisi olla huolissamme itse asiassa niistä asioista, joiden myötä paino on syntynyt. Tyypillisesti painoon vaikuttavat syöminen, uni, liikunta, stressi, mieliala ja terveydentila. Emme voi koskaan vaikuttaa painoon suoraan, se tapahtuu aina välillisesti muiden tekijöiden kautta.

Painoon siis voi suhtautua kuten onnellisuuteen tai menestykseen. Tietyn painolukeman tai suunnan tavoitteleminen suoraan ei tuota pakkoa, ahdistusta ja stressiä parempia lopputuloksia. Sen sijaan elämäntapojen muuttaminen haluttuun suuntaan voi heilauttaa vaa'an lukemia. 

PAINONHALLINTA ON ELÄMÄNTAPOJEN MUUTTAMISTA

Kuten menestyskin, myös painonmuuttaminen pitää sisällään menetyksiä. Samoilla elämäntavoilla ei voi jatkaa, jostakin on luovuttava. Kun ihmiset lähtevät innoissaan laihdutusprojekteihin mukaan ja pettyvät, kun tuloksia ei synny tai kovalla hiellä saavutetut tulokset katoavat nopeasti, on kyse juuri tästä asiasta. Et voi elää kahta erilaista elämää yhtäaikaa. Jos haluat olla välittämättä, mitä ja milloin syöt, nukkua ja liikkua ilman säännöllisyyttä ja rutiineja ja olet stressaantunut toistuvasti, voit unohtaa painomuutokset. Ei tule tapahtumaan. On mahdotonta tehdä muutosta muuttamatta niitä tapoja, joiden myötä painoa on esimerkiksi kertynyt. Ja saavutetut tulokset eivät pysy yllä ilman niitä asioita, joilla tulokset on tehty. 

SIINÄPÄ SE JUJU PIILEEKIN

Omien potilaideni kanssa tämä on usein se haastavin kohta. Halua tehdä muutoksia löytyy, muttei halua oikeasti muuttaa tottumuksiaan. Pelottaa luopua tutuista ja turvallisista rutiineista. Kakkua ei voi kuitenkaan samaan aikaan syödä ja säästää. Voi kuulostaa ikävältä, mutta se on todellisuutta, jota ei voi ohittaa. En sano, että muutoksien tekeminen olisi mukavaa. Ei, kyllä se vaatii työtä ja uskallusta astua epämukavuusalueelle, uskallusta kohdata ehkä hyvinkin epämiellyttäviä ajatuksia ja tunteita, esimerkiksi pelkoa, riittämättömyyden tunnetta, epävarmuutta.

Tästä syystä en usko pikadieetteihin tai nopeisiin ratkaisuihin. Ei niitä ole. Ei ainakaan pysyviä sellaisia. Ei sellaisia, jotka kestäisivät arjen harmauden, pahat päivät, väsymyksen, huonosti nukutut yöt, riidat puolison kanssa, työstressin, kiireen ja äkilliset aikataulujen muutokset. Sillä kestävien muutosten tulee pysyä kaikessa tässä elämän aallokossa mukana. Ei elämä lopu, vaikka kuntokuurimme päättyisi tai kauan odottamamme maanantaipäivä, tuo kaikkien muutosajankohtien kuningatar, koittaisi. Voimme mielessä laatia tarkatkin tavoitteet ja laskelmat, joiden mukaan teoriassa painomuutokset olisivat mahdollisia, sillä matkalla on aina muutama muuttuja. 

VIISAS VALITSEE TAISTELUNSA

Tämä sanonta sopii loistavasti myös painoon ja elämäntapamuutoksiin. On viisasta pohtia voimavarojaan ja sitä, mihin niitä kulloinkin käyttää. Mihin muutokseen on mahdollista sitoutua, minkä eteen tehdä töitä, vaikka taivaalta sataisi pieniä vihaisia mummoja. Mikään ei ole tympeämpää kuin hurjalla tarmolla lähteä toteuttamaan liikunta- tai ruokasuunnitelmaa ja neljäntenä päivänä huomata, ettei jaksakaan. Se pettymyksen ja epäonnistumisen taakka on valtava, mikäli siihen ei ole etukäteen varautunut tai jos siinä tilanteessa ei osaa joustaa. Muutosta voi hyvinkin verrata taisteluun, sen verran kovaa työtä on muuttaa automatisoituneita ajatus- ja toimintapolkuja aivoissa. Vaatii toistoja ja toistoja kääntää mielen laivaa toiselle kurssille. 

Se, millaisen taistelun valitset ja miten siinä taistelussa pärjäät, määrittää sen, mitä esimerkiksi voit painaa. Painonmuutos suuntaan tai toiseen on aina työtä ja taistelua pinttyneitä tottumuksia vastaan. Paino ei nouse eikä laske yhtäkkiä ja sattumalta. Ei, se muuttuu, kun jotakin sen ympärillä muuttuu tai muutetaan. Jos jotakin toivon niin sitä, että se virheellinen käsitys esimerkiksi painonpudotuksen helppoudesta unohdettaisiin jo. Ei se ole helppoa. Ei se tapahdu sormia napsauttamalla. Se on kiinni siitä, miten elät, millaiseen elämäntyyliin olet sitoutunut.

Muutokset painossa vaativat erilaista elämää kuin mitä nyt elät. Yksinkertaisesti ja raadollisesti sanottuna se vain on niin. 

-Katja

ps. Tästä aiheesta riittäisi puhuttavaa vaikka kuinka, mutta päätän tämän postauksen nyt tähän. Jatkoa seuraa... :)

Share

Ladataan...

Kuvat: Pixabay

Joogaaminen sinällään on ollut minulle tuttua jo aiemmista kokeiluistani Kokkolassa asuessa. Mutta todellinen homman jujun ymmärtäminen oikeastaan aukesi minulle vasta viime syksynä.

Tässä heräämisessä merkittävässä roolissa oli tämä 5 minuutin joogapätkä, jonka liikkeet ovat yksinkertaisia, helposti muistettavia ja sovellettavissa halutessa. Juuri ne elementit, mitä tarvitaan liikkeiden omaksumisessa. Kun itse liikesarjat oppii, voi keskittyä paremmin hengitykseen ja omaan olotilaan. Jäin tähän videoon koukkuun heti ensinäkemältä ja siksi haluan jakaa sen myös täällä. 

Tässä vielä kertauksena videolla nähtävät liikkeet. Muista hengittää syvään liikkeitä tehdessäsi. 

1. Lapsen asento

2. Kissa - Lehmä

3. Alaspäin katsova koira + jalanpolkemiset

4. Soturi 1 + Soturi 2, molemmille puolille

5.  Alaspäin katsova koira

6.  Pystyynnousu lempeästi pyöreällä selällä

7. Rangan suoristus, kattoon kurkottelu

8. Rukoilijan asento

9. Kylkien venytys molemmin puolin

10. Niskan venytys rukoilijan asennossa

11. Risti-istunta 

Heti ensikokeilun jälkeen tuntui kuin pystyisin hengittämään paremmin. Vaikka sarja ei suuresti keholta vaadi, eikä aamuisin itsekään saa vaatia keholtaan enempää, avaavat liikkeet juuri sopivan lempeästi yön aikana jäykistyneitä lihaksia. Veri ja muut nesteet kehossa virtaavat paremmin, pieni hiki tässä tuleekin. Kroppa tuntui kaiken kaikkiaan kevyemmältä kuin ennen liikkeiden tekemistä ja se fiilis koukutti. 

Itse teen tämän joogasarjan joko kokonaisuudessaan tai muovattuna joko lyhyempään tai pidempään muotoon fiiliksen ja ajan mukaan yleensä aamulla ennen tai jälkeen aamupalan. Se vie siis aikaa muutamasta minuutista 10 minuuttiin. Pyrin joka aamuiseen kehon herätykseen näillä liikkeillä, mutta joskus jää aamuja välistä, eikä se maailmaa (tai kehoa) kaada. Joogassa mielestäni olennaista on pyrkiä pois suorittamisesta ja opetella kuuntelemaan, mikä toimii juuri omalle keholle ja mielelle ja päästämään irti turhista kuormista mielessä. Vältän siksi liittämästä aamujoogailua pakollisiin rutiineihin, sillä en halua siihen pakkopullan makua. Teen tätä, koska olen valinnut niin. En, koska olisin siihen pakotettu miltään osin. 

Pakko myöntää, että ihan yhtä kevyttä oloa tämän liikesarjan tekemisen jälkeen ei ole kuin ekoilla kerroilla, mutta se kertonee myös jotakin kehoni liikkuvuuden parantumisesta, paremmasta vireystilastani aamuisin sekä mielessä tapahtuneista muutoksista sitten viime syksyn. Mikään hokkuspokkustemppu jooga ei siis ole kaiken maailmaan ongelmiin, mutta se voi hyvinkin olla alku paremmalle päivälle. Ainakin minulle se on sitä ollut :)

Suosittelen lämpimästi kokeilemaan!

-Katja

Share

Pages