Oma elämä

Moi söpöt! Palasin Helsinkiin kotilomalta ja olen ehtinyt mm. tekemään yhden työvuoron, käymään useammalla kahvilla, pukeutumaan liian paksusti ja -kevyesti ja viettämään aikaa lempipaikassani: petaamattomassa sängyssäni....

• Lue lisää about moi söpö
• Kommentoi

Voi mitä onkaan tapahtunut!

- Oltiin Rukalla, unohdin risteilypojan hetkeksi. Kunnes muistin sen eräänä pahamaineisena yönä, jolloin minulle oli tarjottu liian monta juomaa ja tuntui hyvältä ajatukselta lähettää lyhyt ja ytimekäs vittu sua- viesti. Aamulla ajattelin että ei, vittu mua enemmänkin. Tässä kohtaa olin jo unohtanut risteilypojan lisäksi paljon muutakin. Liian paljon.

- Raksamies teki mulle nin hyvää. Mä olen sille niin kovin kiitollinen, vaikka...

• Lue lisää about Taikaa
• Kommentoi

Nukkuminen. Se tuntuu olevan (lapsen syömisen lisäksi) yksi isoimmista kysymyksistä vanhemmilla ainakin näin pienen ihmisen ensimmäisinä vuosina. Ehkä jopa koko ihmiselämässä, sillä itse ainakin huomaan hyvin haaveilevani nukkumisesta, oikein kunnolla ja aivan överipitkään nukkumisesta? Meillä on lukuunottamatta muutamia huonoja kausia nukuttu pikkulapsiperheeksi hyvin. Aina erinäisissä kehitysvaiheissa haasteita on ollut ja rutiineja on jouduttu säätämään. Mitään varsinaista...

• Lue lisää about Nukkumisesta, temperamentista ja huonoäiti -fiiliksistä
• Kommentoi

...

• Lue lisää about Omenapuun alla
• Kommentoi

Eppu jotenkin ruhtinaalisesti herätti vasta kuudelta tänään, tosin enpä välitä, kun ei ollut minun vuoro herätä. Nostelin kuitenkin pojan meidän viereen aamulla ja mietin, että onpas Eppu ihanan (ja oudon) lämmin siihen nähden, että toinen ei nukkunut edes peiton alla. Yritin saada lämpöpatterin omaan kainalooni, mutta poika päätti hakea kainalopaikkaa isältänsä ja väännellä äitiä nenästä.

Kyllästyttäni nenäkellon soitteluun pyysin poikia häipymään,...

• Lue lisää about Vinksinvonksinheikunkeikun.
• Kommentoi

Tuleeko kellekään muulle joskus tällasta oloa?

Mulla on ollu sellanen olo jo jonkun aikaa. Siis ei hitto vie.

Tiiän, että oon vasta hetki sitten kertonu omasta tulevasta avioerosta,mutta minkäs teet, mäkin oon vaan nainen.

Joku oikeesti vois kyllä mätkästä mua päin naamaa ja saada mut ehkä tulemaan...

• Lue lisää about Bitch slap straight on my face
• Kommentoi

Äitini ihasteli jo minun ollessa yläasteella, kuinka keltainen väri pukee minua. Se sai kuulemma kasvoni hehkumaan. Yök, keltainen, ajattelin silloin. Niin kuin muka oikeasti olisin ikinä laittanut kouluun keltaisen puseron. Vuosia myöhemmin löysin keltaisen, mutta silloin keltaista ei ollutkaan kovin helppo löytää. Nyt keltaista on kaikkialta. Onneksi!

...

• Lue lisää about Keltaisesta puheenollen
• Kommentoi

Kuten aiemmassa postauksessani kerroin, tuli pääsiäisenä käväistyä Heurekassa ensimmäistä kertaa sitten ala-asteen luokkaretken. Fiilis oli odottava, mutta hiukan skeptinen; entä jos hintavasta lipusta jäisi käteen vain muutama kummallinen esine lasivitriineissä ja halu poistua välittömästi? Olin vielä saanut houkuteltua mukaani tapailukumppanini, jolle Heureka oli aivan vieras paikka. Entä, jos toinen tylsistyisi ja haluaisi istua vain kanttiinissa?

Pelko oli kuitenkin turha....

• Lue lisää about Hullaannu Heurekassa
• Kommentoi

Unet ovat aina olleet mielestäni äärimmäisen kiehtovia. Varhaisimmat muistamistani unista sijoittuvat noin viiden vuoden ikään, ja silti muistan ne yhä hämmentävän tarkasti, selkeinä kuvina ja tunnetiloina. Olen elämäni aikana nähnyt monia hullunkurisia unia, mutta älyttömimmät sijoittuvat ehdottomasti raskausaikaan. Erityisesti alkuraskauden uneni olivat hivenen outoja, jopa sekopäisiä. Blogini nimi itseasiassa juontaa eräästä sellaisesta, joten ajattelin jakaa sen täällä.

Unessa...

• Lue lisää about Unista ja banaaneista
• Kommentoi