Sain tehtäväksi tarkastella itseäni peilistä ja kirjoittaa siitä. Miten vaikea tehtävä. Keho kantaa mukanaan niin paljon sellaista häpeää ja kipua, jota ei voi sanoittaa kokonaan. Rivien väliin jää aina arpikudosta ja mihinkään tarkentumattomia muistijälkiä. Sisäänpäin kääntynyttä surua, koteloitunutta vihaa. Ehkä juuri siksi sain tehtäväksi kirjoittaa siitä. Että ehkä joskus vihaisin itseäni vähemmän, oppisin katsomaan peiliin lempeästi, väistämättä.

On syksy, ja rankkasade pudottaa...

Löysin osuvia kuvauksia mäsästäni internetin ihmeellisestä maailmasta ja ajattelin jakaa ne blogiini. Nämä ovat oireita, mitkä sopivat juuri minun mäsääni. 

Mun keväinen pahenemisvaihe ja lopulta diagnoosin tuonut oire oli koko vartalon puutuminen. Se alkoi oikeasta jalasta ja nopeasti levisi koko kroppaan. Kävely oli tapahtuvaa, koska en tuntenut jalkojani. Otin kaikesta käsillä...

Jo pienestä pitäen on minulla ollut kaksi hienoa ominaisuutta persoonassani, tai niin ainakin itse ajattelen, että nämä ovat positiivisia piirteitä. Olen aina osannut kysyä oikeat kysymykset, vaikka välttämättä en vastauksia tiedäkään. Toinen piirre on ollut itsepäisyys, "Minä itse, minä itse, älkää auttako." Tämä ehkä on peruja perus suomalaisuudesta minkä suurimpia piirteitä kuitenkin on suomalainen sisu ja jääräpäisyys. 

Olen monesti kysynyt myös...

...

Hei. Täällä ollaan. En vaan saa aikaiseksi yhtä postausta. Olen aloittanut tämänkin kirjoittamisen ehkä kaksikymmentä kertaa. 

Blogiin ei ole ollut aikaa. Kun on hetki aikaa, hoidan kotihommia kun en sotkun keskellä meinaa osata olla. Osaan kyllä paremmin kuin ennen lapsia. Lapsien kanssa siihen tottuu ja kannattaakin tottua. Ja mitä väliä sillä edes on, jos on joskus sotkuista. Lapset ovat pieniä vain hetken ja minulla tulee olemaan loppuelämä aikaa siivota kun nämä pikkuiset...

Hihii, saanpas taas tehä tälläsen postauksen mitä pihtaan viel useemman viikon ja sit julkasen vasta :D

Ja aiheenahan on....

MEILLE TULEE TOINEN VAUVA!

Jo joskus Aleksin synnyttyä ku uskals jo ajatella et toisenki lapsen uskaltaa tehdä, niin ajattelin et huhtikuu 2018 vois olla kiva aika seuraavan syntyä. Tulis semmonen vajaa 2,5v ikäero + oma lehmä ojassa, ettei tarvitsisi olla kesähelteellä ollenkaan raskaana. No, kuinka sitten kävikään...

Toukokuun lopussa söin...

Kun ilmassa alkoi tuntua syksy, iski minuun taas himo tarttua kutimiin. Tämä on iskenyt ennenkin. Olen syksyn ja talven aikana saanut ehkä huivin tai kaksi valmiiksi, joskus tosin vain puolikkaan ja siihen on innostus sitten jäänyt. MUTTA, tällä kertaa tilanne onkin erilainen. 

Kaivoin ensin vanhan työni esiin. Työn, jonka aloitin jo pari kolme vuotta sitten. Kudoin silloin esikoiselle huivin pakolla valmiiksi, mutta omani jäi kesken. Tällä kertaa innostuin niin, että sain omani...

Oon lyhyen elämäni aikana kirjottanu useampaa blogia, mutta ne on aina jossain vaiheessa jääny unholaan. En oikeestaan tiiä edes miksi, koska tykkään paljon kirjottamisesta tapana ilmaista itteäni ja rakastan lukea muiden ihmisten blogeja. Tietyllä tapaa ehkä oon halunnu mun edellisten blogien sopivan jonkinlaiseen täydellisen blogin muottiin ja musta on tuntunut etten oo onnistunut siinä. Viime aikoina olen kuitenkin huomannut että blogeista on tullut paljon persoonallisempia ja kaikki...

Mun netti on jumittanut melkein viikon, niin en ole päässyt kirjoittamaan. (Operaattorin vaihto edessä, koska mielestäni tekee tätä aika usein...) Aika ahdistavaa oikeastaan jo mielenikin kannalta, kun olisi halunnut päästä purkautumaan ja avautumaan, mutta sitten joku netti esti sen. Toki mulla oli 'oikea terapiakin' tällä viikolla, mutta koen tarvitsevani myös tätä kirjoittamisen muotoa.

Kävin viime viikonloppuna Helsingissä, koska mulla oli siellä treffit. En tiedä onko se järkevää...